Arto Rastas on laittanut Hellan ja huoneen normaalikonseptin hyllylle hetkeksi ja pystyttänyt tiloihin heinä-elokuuksi Alpha-nimisen ”popup-ravintolan”, jossa pyrkimyksenä on nollahävikki. Erittäin hyvä ajatus, kaikki ekologisesti suotuisat jutut ovat mitä kannatettavimpia! Ensijulkistuksissa puhuttiin jopa syötävistä astioista, mutta kohtuus kaikessa. Sisustuksessa näkyi mm. krouvia kasvatusalustaa.

Tarjolla oli kaksi kolmen ruokalajin menua tai niiden yhdistelmänä seitsemän. Oli jo kovin myöhä, joten tyydyin lyhyeen Omega-menuun juustolla lisättynä. Alkuun kuitenkin ranskalaista kuohuvaa, Vincent Carême Vouvray Brut.

Alkuruokana oli silliä, varhaisperunoita ja jogurttia, silli etikkamarinoituna, jogurtti itse tehtyä ja mausteena vielä köynnöskrassivinegrettiä. Varsin maukas silli, jolle jogurtti ja peruna vinegretteineen olivat oikein sopivia kavereita. Lasissa moselilainen (luullakseni) Kallfelz Riesling Hochgewächs (2014) hienoisesti makeana oli annokselle hyvä pari.

Pääruoaksi sain glaseerattua possun niskaa, paahdettua porkkanaa, pikkelöityä kantarellia ja perunamuusia, mukana myös persiljalientä ja punakaalin versoja. Pitkään haudutettu possun niska oli herkullista, ja hämmästyttävästi etenkin paahdettu porkkana oli kasviksista sille mahdottoman hyvä kaveri, vaikken porkkanasta muuten innostukaan. Juomaksi kaadettiin ranskalaista alkuviintä, Château de Passavant Grolleau Noir Penser Nature (2014), ei hullumpi lainkaan.

Juustoksi sain kuttu-cheddaria Somerolta, arvatenkin siis Kolatun Waldemaria, mukavan hennosti vuohenjuustoista. Kaverikseen se oli saanut kappaleen karamelliliemessä kypsytettyä omenaa. Ihan toimiva pari, yksinkertainen on kaunista.

Jälkkärissä sen sijaan oli enemmän kerroksia: valkosuklaavanukasta, Limoncello-vaahtoa ja sitruuna-granitaa; hyvin toistensa makuja tukevia komponentteja ja mukavasti suutuntumaltaan erilaisia. Juomaksi – hui kauhistus – tuotiin olutta,  Austmann Miss Saison Trondheimista, maussa inkivääriä, limeä, korianteria ja sitruunaruohoa, joten se toimi yllättävänkin hyvin jälkiruoan parina. En tosin jäänyt lipittelemään tätä, olut siellä alla kun maistui kuitenkin.

Myöhäisen illan hetken vuoksi kahvi ja tisle jäivät tällä kertaa väliin. Ilman niitäkin varsin mainio menukokonaisuus. Toki ruoka oli yksinkertaisempaa kuin mitä ainakin ennen Hella & huone on tarjonnut, mutta niin oli syytä odottaakin. Nollahävikkiajatus ei mitenkään erityisesti näkynyt, mutta eipä sen kai salissa pitäisikään suuresti näkyä, keittiön toimintatavoista siinä lienee eniten kyse. Ilahduttavasti juomissakin oli luomu hyvin edustettuna.

(Käyty: 3.8.2016)