Kuopio tanssii ja soi on järjestetty jo 48 kertaa – itseltäni meni ohi ensimmäiset 35 mutta viimeiset 13 olen tiiviisti istuskellut katsomossa. Gaalaa ei ole ihan aina ollut, mutta viime vuosina onneksi on tarjoten monipuolisen kattauksen tanssin genreistä. Näin tänäkin vuonna, taiteellisen johtajan Jorma Uotisen juontamana tietenkin.

”Pakolliseksi” klassiseksi numeroksi oli valittu pas de deux Petipan Prinsessa Ruususesta, esittäjinä Viron kansallisbaletin ensitanssijat Denis Klimuk ja Alena Shkatula. Tämä hääkohtaus on gaalojen vakiomateriaalia – Klimukin ja Shkatulan esittämänä näin sen viimeksi Lappenrannassa pari vuotta sitten. Kaunista katsottavaa, vaikkei perusklassinen aina jaksakaan syvemmältä sykähdyttää. Paljon mielenkiintoisempia sen sijaan olivat Klimukin ja Shkatulan toisella puoliajalla esittämät duetot Thomas Edurin Silent Monologues -baletista. Jos Petipa on abstrahoinut tunteet kliinisiksi viitteiksi, oli Edurin neoklassinen selvästi dramaattisempi ja koskettavampi – varsinkin, kun sukupuoliroolitkin näyttäytyivät (vaikkakin vain aavistuksen) vähemmän pölyttyneiltä.

Jorma Uotisen valoiittavaa sooloa Ballet Pathétique -teoksesta on Tero Saarisen jälkeen tanssinut vuorollaan useankin sukupolven miestanssijat – viimeksi taisin nähdä Antti Keinäsen tulkinnan. Nyt oli viestikapulan saanut Kansallisbaletin nuorisoryhmässä pari vuotta tanssinut ja juuri ”aikuisryhmään” kiinnitetty Atte Kilpinen. Uotisen koreografia vaatii tanssijalta paitsi korkeatasoista tekniikkaa myös etenkin tulkintakykyä. Siinä on hauskasti kontrasteja: hidasta & nopeaa, kumaraa hiippailua & korkeaa hyppelyä, rujoutta & suloutta. Kilpinen onkin tähän mies paikallaan, kuten Kansallisbaletin ja Susanna Leinonen Companyn esitykissä on nähty viime aikoina. Uotinen sanoi panneensa merkille Kilpisen ”vimman” – napakka sana, joka pitänee sisällään samoja juttuja, joita itse olen parin vuoden aikana noteerannut: herkkä tulkinta, tinkimätön intensiteetti, suvereeni vartalonkäyttö ja lempeän leikkisä suhde painovoimaan. Esitys keräsi ansaitusti aika pitkän aplodit, ihan ilman herutteluakin.

Jorma Uotinen: Ballet Pathétique, kuvassa Atte Kilpinen. Kuva: Kuopio tanssii ja soi/Petri Laitinen

Kuopiossa on harvakseltaan ollut kilpatanssia, paitsi juuri gaalassa silloin tällöin. Tällä kertaa ”TV:stä tutut” Jutta ja Sami Helenius esittivät kaksi biisiä, Jukka Haapalaisen ja Sirpa Suutari-Jääskön Viva Evita! Lloyd Webberin/Ricen musiikkiin sekä oman koreofiansa Kaipuu tangoon Toivo Kärjen musiikkiin. Pienin annoksin nämä kilpatanssiin pohjaavatkin esitykset ovat kivoja katsella (katsonhan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaakin…), vaikka genren estetiikka sinänsä ei kovin vahvasti puhuttelekaan.

Ekan puoliajan päätti seisoviin aplodeihin espanjalainen Iron Skulls -ryhmä teoksellaan Sinestesia. Mm. breakdancea ja nykytanssia yhdistävän kokeellisen ryhmän esitys oli kovasti energinen ja aika maskuliininenkin, vaikka mukana oli yksi nainenkin ryhmän kuuden perustajamiehen lisäksi. Visuaalinen teema oli post-apokalyptinen maailma, mihin hyvin sopi tiivis ja intensiivinen liike – esim. ajoittaisia power moveja ei jääty ihastelemaan, niin kuin joskus brekdance-taustaisissa esityksissä, vaan ne olivat luontevia osiaa tiivistä liikejatkumoa. Esitys päättyi samaan tapaan kuin alkoi: lavalta karattiin yleisön sekaan. Vähän pelotti 😉

Uotisen tuomaroima Premio Roma Danza -koreografiakilpailu vuodelta 2015 kantaa satoa edelleen: voittaja Xie Xin oli esiintyi vuoden gaalassa ja tänä vuonna täyspitkällä esityksellä, ja kakkoseksi tulleelta Valerio De Vitalta nähtiin nyt teos ScontrINcontri, tanssijoina koreografi itse ja Emiliano Perazzini. Liikkeen ohella tuntui aika vahva tanssiteatterillisuus, ajoittain jopa karikatyyrimäisyys tai sarjakuvallisuus. Ihan kertaistumalta en tästä oikein saanut otetta, mutta eipä voi ainakaan mielenkiinnottomaksi moittia.

Gaalan lopuksi nähtiin ote Dada Masilon Gisellestä – koko esitys on ohjelmassani parin päivän päästä, joten ehkä silloin siitä lisää jorinaa. Sähäkkä tuntuu ainakin olevan – jo alussa Masilolta lensi toinen korvakoru näyttämön reunaan. Vähän hirvitti katsella, jos joku tanssija polkaisee siihen ja satuttaa jalkansa – onneksi ei. Joka tapauksessa odotukset ovat kovasti korkealla, Masilon edellisenkin Kuopion-keikan jäljiltä.

Dada Masilo: Giselle. Kuva: Kuopio tanssii ja soi/Petri Laitinen

Nähty: 17.6.2017, Kuopion Musiikkikeskus, Kuopio tanssii ja soi