Muru pisti pystyyn pop up -ravintolansa "Muru Pops Down in Tytyri Vol II" jo toista kertaa Lohjan Tytyrin kalkkikivikaivoksen kaivosmuseon tiloissa 80 m maanpinnan alapuolella. Viime vuonna tuli tämä outous missattua, tänä vuonna olimme liikkeellä hyvissä ajoin ja varasimme oman 10 hengen pirttipöytämme pelottomasti perjantailta 13. päivä. Häppeninkiin kuului ensin kiertokäynti kaivosmuseossa eli kaivoksen osassa, joka … Jatka artikkeliin Muru kiven sisällä
Näin Lumikuningattaren melko tuoreeltaan vuosi sitten (8. esitys) ja nyt uudelleen (26. esitys). Varsin hyvin se kesti toisenkin katsomiskerran ja kestänee useammankin. Onkin hyvän ja kiinnostavan teoksen merkkejä, että sen haluaa kokea uudelleen ja se antaa jotain merkitsevää uusintakerroillakin. Lumikuningatar on yksi niistä monista hyvistä jutuista, joita Kenneth Greve on saanut Kansallisbaletissamme aikaan. Tarinan juonen … Jatka artikkeliin Lumikuningatar
Yleensä jaarittelen blogissa ensisijassa vähintään kolmen ruokalajin illallisista, mutta tällä kertaa kyseessä on pikkeuksellisesti lounas, joka kuitenkin olisi kaikin puolin voinut olla blogiin kelpaava illallinenkin, jos se vain olisi nautittu muutamaa tuntia myöhemmin. Solna on pieni ravintola Munkkiniemessä, kerrostalon alakerrassa. Siitä poikkeuksellinen "lähiöravintola", että sen laatu on tasaisesti korkea - onhan se säilyttänyt bib gourmand … Jatka artikkeliin Solna lounaalla
Farang on keikkunut Suomen parhaiden ravintoloiden listan kärkikaartissa jo pitkään, mutta omiin suurimpiin suosikkeihini se ei ole lukeutunut; enimmäkseen varmaankin siksi, koska tulisuus ruoassa ei yleensä hivele makuaistiani, minkä toki myönnän henkilökohtaiseksi rajoittuneisuudekseni. Mutta toki siellä saa myös minun makuuni erittäin hyvää ruokaa, kuten taas saimme havaita. Yksi Farangin hyviä puolia on sen ylen houkutteleva … Jatka artikkeliin Farang – pikamaistelumenu
Taas (!) Murusssa perinteen mukaisesti. Tällä kertaa vakioseurueemme kolmas henkilö oli reilun puoli tuntia myöhässä, joten päätimme odotellessa ottaa lasilliset samppanjaa: Geoffroyn tuotantoa, Samuilin mukaan talvisamppanjaa, jossa piti maistuman talvi-ilta. En tiedä, mutta hyvää oli. Samuilin kysymykseen, maistuisiko samppanjan kanssa pieni ruoka, vastasimme tietenkin myöntävästi. Saimme annokset herkullista sinisorsa-rilletteä marinoitujen sienien, sienimössön ja viinihyytelön kera. … Jatka artikkeliin Muru
Hämeenlinna-näytelmä herätti ennakkoon erityisesti kiinnostusta tekijöidensä vuoksi: kirjoittajana briljantin Juha Itkosen käsikirjoitus yhdistyneenä näyttelijänä nerokkaan Jussi Nikkilän ohjaukseen ei voi ainakaan huono olla, vaikken Nikkilän ohjauksia ollut tainnut aiemmin nähdäkään. Myös aihe lupasi herkkuja: pienen kaupungin elämä ja olemus pääkaupunkilaisen toimittajan silmin. Erityisesti väliaikaa edeltänyt osa täytti ja ylittikin odotukset ja toiveet: älykästä ja oivaltavaa … Jatka artikkeliin Hämeenlinna – tavallisia ihmisiä?
Alminsalin Dance United -illassa näyttämön valtasivat kaksi itsenäistä suomalaista tanssiryhmää (osin Kansallisbaletin tanssijoilla höystettyinä): Pieni suomalainen balettiseurue ja Carl Knif Company, joista molemmista olin nauttinut ennenkin, joten odotukset olivat korkealla. Pienen suomalaisen balettiseurueen pätkät PSB esiintyi kolmella lyhyellä teoksella, ensimmäisenä ryhmän perustajan Sami Saikkosen teos Faunin iltapäivä. Musiikkina Claude Debussyn samanniminen teos, joka puolestaan on … Jatka artikkeliin Runoista tanssiksi
Marjo Kuuselan Seitsemän veljestä sai kolmannen tulemisensa Kansallisbaletin ensi-illassa 6.9.2013. Kantaesitys Kuuselan koreografialla Aleksis Kiven romaanin mukaan ja Eero Ojasen musiikkiin oli ollut jo yli 30 vuotta sitten, 23.8.1980. Upea teos ja suurenmoinen toteutus! On ylen harvinaista, että tekisi heti mieli nähdä joku teos uudelleen, mutta tässä juuri siltä ensi-illan jälkeen tuntui - ja lähes … Jatka artikkeliin Kuuselan veljekset
Taas vakkarivisiitti Muruun kolmisin entisen ja nykyisen kollegan kanssa, tällä kertaa iltavuorossa eli klo 20 kattauksessa, joka on omaan makuuni vähän myöhäinen mutta sikäli mukava, ettei ole sitä (pienen) pientä kiireen tuntua, joka aiemmassa kattauksessa joskus on. Alkusamppanjaksi Pol Rogeria vuodelta 2002, ja kuten aina, valitsimme päivän menun juustoineen ja välirisottoineen ja luotimme, että Samuil … Jatka artikkeliin Murun ankkapupu
Kenneth Kvarnströmin omalle ryhmälleen tekemä viime vuonna Dansens Husissa kantaesityksensä saanut teos come back (to me) nähtiin Aleksanterin teatterissa. Lavalla oli kolme tanssijaa, joiden kanssa Kvarnström on tehnyt pitkään yhteistyötä, samoin kaksi live-muusikkoa. Koreografilla on ilmeisesti ollut mielessään haikeutta, luopumista, melankolisuutta, mikä henkii teoksen fiiliksestä mutta myös erityisesti suorasanaisesta lyhyestä lausutusta tekstipätkästä. Hesarin arvioija näki … Jatka artikkeliin come back (to me)
Helsingin sushi-mestoista Umeshu on kestosuosikkejani: tila ja ympristö on ehkä hiukan ahdas ja nuhjuinen, palvelu arkista ja tasoltaan vaihtelevaa, mutta ruoka ei ole koskaan pettänyt. Varsinaisen sushin sijaan nautin mieluummin sashimia, ja Umeshussa kaikkia "nigirejä" onkin saanut "sashimeina", ja niin lopulta nytkin vaikka tarjoilija tällä kertaa hiukan nikottelikin tilaukselleni: siikaa, grillattua lohta ja grillattua kampasimpukkaa. … Jatka artikkeliin Hyvää raakana
Saksalaisen Sasha Waltz & Guests -ryhmän teos Körper nähtiin Helsingin Juhlaviikoilla Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä - eikä se pienemmälle olisi sopinutkaan. Waltz tuntuu käsittelevän teoksessaan sen nimen mukaisesti ihmiskehoa, sen estetiikkaa, materiaalisuutta & materialistisuutta & objektivoimista. Tähän varmasti piilee politiikkaa ja sanomaa, mutta ohitan ne, kuten aina 🙂 Teoksessa, joka on niin tanssia kuin performanssiakin (jos … Jatka artikkeliin Kropallisuutta
Ravintola Juuren keittiön tuotokset ovat mitä mainioimpia: juurevasti perinteisen suomalaista makumaailmaa valmistettuna tavalla, joka hyvinkin täyttää ja välillä ylittääkin nykynirppanokan vaatimukset. Myös palvelu oli tällä kertaa perinteisen suomalaista. Juuri positioi itsensä osaksi suomalaista ruokaperinnettä, konseptiin kuuluu ruoan valmistaminen käsityönä sekä suomalaisten luonnonantimien ja raaka-aineiden muokkaaminen innovaatioiden kautta nykyaikaan. Oma kuva itsestä ei ravintoloilla - sen … Jatka artikkeliin Juuri: Suomalaista ruokaa – ja palvelua
Ravintola NJK Valkosaaressa on yksi mukavista ravintoloista, jotka pitävät oviaan auki Helsingin edustan saarilla vain kesän ajan. Etenkin kauniilla ilmalla ne ovat erityisen kivoja paikkoja käydä, kun merellinen ympäristö näyttäytyy parhaimmillaan. Kävimme muutaman hengen voimin NJK:lla kesäkuun lopulla. Hiukan sniiduiltiin ja otettiin alkujuomaksi samppanjan sijaan Folladorin proseccoa - ei hassumpaan ja sopivan kesäistä juomaa. Ruokapuoleksi … Jatka artikkeliin NJK:lla saariston yrttejä?
Erinomaisuutta 