Avainsana: tanssitaide

Moniesteetillinen Siegfried viehättää ja hämmentää

Jätä kommentti

Helsingin kaupunginteatteri tekee yhteistyötä teatterialan oppilaitosten kanssa, minkä tulos Syntipukki viime syksynä oli - monista hienoista näytteljäsuorituksista huolimatta - osin kivuliaankin kiusallinen katsojakokemus. Nyt Studio Pasilassa nähty Siegfried sen sijaan erottui edukseen tyystin eri tavalla: se on kaunis, herkkä, älyllinenkin teos, joka jätti mielen sekä suloisen seesteiseen että hedelmällisen hämmentyneeseen tilaan. Joutsenlammen prinssistä nimensä saanut … Jatka artikkeliin Moniesteetillinen Siegfried viehättää ja hämmentää

Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti

Jätä kommentti

Lontoon-reissulle osui myös Royal Balletin kolmen klassispohjaisen teoksen iltapäivämatineaesitys: Frederick Ashtonin Les Patineurs (1937), Kenneth Macmillanin Winter Dreams (1991) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Frederick Ashton oli Royal Balletin ensimmäinen pääkoreografi vuodesta 1935 alkaen, ja Les Patineurs (Luistelijat) Giacomo Meyerbeerin musiikkiin on juuri noilta ajoilta. Se on liikekieleltään varsin klassinen, mutta välttää tylsyyden paitsi … Jatka artikkeliin Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti

Matthew Bournen Joutsenlampi

Jätä kommentti

Hypähdin joulun alla Lontooseen esityksiä katsomaan. Tai yhtä teosta: Matthew Bournen Swan Lake (toki muutakin tulee nähtyä). En muista, koska törmäsin teokseen ensimmäisen kerran, joskus yli kymmenen vuotta sitten, ehkä jokin lehtijuttu tai kuvia tai tallennepätkä jossain. Tajusin, että tämä on jotain ihan muuta kuin perinteiset Petipan-Ivanovin koreografiaan pohjautuvat Joutsenlammet. Pari eri tallennetta olen nähnyt, … Jatka artikkeliin Matthew Bournen Joutsenlampi

Tuore Tuhkimo

Jätä kommentti

Jos muistiinpanoni pitävät kutinsa, olin nähnyt kolme erilaista tanssitulkintaa Tuhkimosta Sergei Prokofjevin musiikkiin - nyt oli vuorossa siis neljäs, kun Kansallisbaletti toi lavalle David Binleyn tuoreen Tuhkimon, joka oli kantaesitetty Birmingham Royal Balletissa kahdeksan vuotta sitten. Tuoreutta oli myös koreografiassa ja ylipäätään toteutuksessa - vaikka teoksessa oli varsin paljon klassista, se ei jättänyt jälkeensä umpiklassisille … Jatka artikkeliin Tuore Tuhkimo

Saarisen Zimmermann Trio puhutteli temaattisestikin

Jätä kommentti

[Metahuomio: muutaman kuukauden kirjoitussalpauman jälkeen puran muutaman tekstin verran rästiin jääneitä juttuja, alkaen tästä noin 3 kk takaisesta esityksestä...] Tero Saarisen uusin teos Zimmerman Trio (2018) kantaesitettiin viime tammikuussa Los Angelesissa, ja Suomen ensi-iltansa se sai Helsingin juhlaviikoilla Susanna Mälkin johtaman HKO:n konsertissa - itse koin toisen illan esityksen. Konsertin avasi Bachin teoksen Musikalisches Opfer … Jatka artikkeliin Saarisen Zimmermann Trio puhutteli temaattisestikin

Introdans: Malasangre. Kuva: Hans Gerritsen

Lappeenrannan 9. balettigaala

Jätä kommentti

Lappeenrannan balettigaala on jo tainnut löytää pysyvän paikkansa kesäohjelmastani - nyt nähty yhdeksäs gaala oli itselleni jo viides perättäinen. Nykyisin tämä on kätevä "resort-reissu": hotelli ja teatteri ovat osa kauppakeskusta, joten ulos ei tarvitse nenäänsä työntää, jos ei ihan välttämättä halua 🙂 Juhani Teräsvuoren kokoama gaala on aina kovasti kansainvälinen; hyvä jos edes yksi kotimainen … Jatka artikkeliin Lappeenrannan 9. balettigaala

Balettigaala Turussa

Jätä kommentti

Turun musiikkijuhlien ohjelmistossa oli tänä vuonna ekaa kertaa balettigaala, ja kun mukana oli kiinnostavia uusia nykytanssibiisejä (etenkin pari Emrecan Tanışin teosta), päätin investoida viimeisen kesälomapäivän Turun reissuun. Läntisen tanssin aluekeskuksen kanssa rakennettu gaala perustui pitkälti Kansallisbaletin tanssijoiden varaan, ml. taiteellinen koordinaattori Michal Krčmář ja tuotannollinen koordinaattori Ville Mäki. Illan juonsi Minna Tervamäki, Kansallisbaletista eläköitynyt tanssija-koreografi. … Jatka artikkeliin Balettigaala Turussa

Anna Karenina flamencon ja nykytanssin pyörteissä

Jätä kommentti

Tampereen teatterikesässä on useinkin voinut nähdä paitsi esityksiä pitkin Suomea ja maailmaa myös sellaisia, joita olisi voinut Helsingin seudulla jo helposti nähdä. Tällä kertaa tähän tuli vielä lisäkerros: esitys, jonka kylläkin näin keväällä, mutta josta en silloin ehtinyt kirjoittaa. Nyt siis ilokseni näin Compañía Kaari & Roni Martinin Anna Kareninan toistamiseen. Tolstoin Anna Karenina (1877) … Jatka artikkeliin Anna Karenina flamencon ja nykytanssin pyörteissä

Maalliset ilot, helvetit ja paratiisit

Jätä kommentti

Maallisten ilojen puutarha on hollantilaisen renessanssiajan taidemaalarin Hieronymus Boschin (n. 1450 - 1516) tunnetuin työ, triptyykki, joka kuvaa paratiisia, maallisia iloja ja helvettiä. Boschin alkuperäistä tarkoitusta tai tulkintaohjetta triptyykille ei tiedettäne; tulkintaa pitänee kuitenkin tehdä kristinuskon viitekehyksestä ja sen käsittein. Maalauksen lukeminen vasemmalta oikealle kertoisi tyypillisen moraalitarinan: paratiisissa Jumala yhytti Aatamin ja Eevan (vasen paneeli), … Jatka artikkeliin Maalliset ilot, helvetit ja paratiisit

Extended – tanssin muistijälkien keidas

Jätä kommentti

Etsiydymme paikoillemme Kuopion kaupunginteatterin Maria-katsomoon, ja Helena Franzén istuu jo näyttämöllä tunnustellen käsistään valuvaa valkeaa hiekkaa (joka näyttää karkealta merisuolalta). Nousee sitten ylös ja alkaa liikkua. Pieni, hennon - jopa hauraan - oloinen nainen liikkuu pienesti ja silti täyttää vaivatta koko näyttämön ja ottaa läsnäolollaan haltuunsa katsojan jakamattoman huomion. Välillä hän rientää etunäyttämölle katse kohti … Jatka artikkeliin Extended – tanssin muistijälkien keidas

At Once, in Helsinki – terävästi ja tunteella

Jätä kommentti

Muutos ihmisen elämässä. Onko se mahdollinen vielä ihan elämän ehtoohämärässäkin, onko vielä aikaa, vaikka aika on jo jättämässä? Voiko siitä haaveilla sairaalassa, vaikka toivo tuntuu menneeltä? Miten rakkaussuhde muuttuu, vaikkei ehkä haluaisi ja vaikka rakastaa, ikuisestikin (eihän se aina riitä)? Kuopio tanssii ja soi -festivaalin tämän vuoden kantaesitysteos oli Carl Knifin At Once, in Helsinki. … Jatka artikkeliin At Once, in Helsinki – terävästi ja tunteella

Dance Me hurmasi monitaiteisella estetiikallaan

Jätä kommentti

Kuopio tanssii ja soin tämän vuoden Kanadan-vieraista toinen, Les Ballets Jazz de Montréal (BJM), avasi festivaalin teoksella Dance Me, jonka upeus koetteli käsityskykyä. Tämän viime joulukuussa kantaesitetyn teoksen koreografeiksi on kirjattu Andonis Foniadakis, Annabelle Lopez Ochoa ja Ihsan Rustem sekä drmaturgiksi ja lavaohjaaksi Eric Jean. Musiikki on Leonard Cohenin - eikä vain musiikki, vaan tekstimateriaali … Jatka artikkeliin Dance Me hurmasi monitaiteisella estetiikallaan

Kansallisbaletin kauden kaunis päätös Tanssin tähden

Jätä kommentti

Kansallisbaletin kausi päättyi kauniisti Tanssin tähden -gaalaan, mukana lähes tusinan verran teoksia tai katkelmia teoksista, joista monia on nähty ihan viime aikoina ja toisia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Olipa mukana teos myös koreografilta, jota ei ole Kansallisbaletissa käsittääkseni aiemmin lainkaan nähty. Melko klassisvoittoisen ohjelman seassa muutama ilahduttava nykytanssihelmikin. Ilta alkoi Uwe Scholzin Seitsemäs sinfonia -teoksen … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin kauden kaunis päätös Tanssin tähden

Les Nuits. Kuvassa Frans Valkama & Johan Pakkanen. Kuva: Suomen kansallisbaletti/Mirka Kleemola.

Les Nuits – aistillista estetiikkaa

Jätä kommentti

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tunnelmiin meitä tanssiteltiin Berliinin valtionbaletin tuotannolla Les Nuits - Yölliset tunnit, Angelin Preljocajin teos vuodelta 2013 lupasi sensuellia ja erootillista menoa - jopa siinä määrin, että suositusikärajaksi mainittiin 12. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön (huoh) ikärajakriteerien mukaan sellaisessa leffassa saisi olla mm. ”yksi tai useampia peiteltyjä seksikohtauksia tai runsaasti … Jatka artikkeliin Les Nuits – aistillista estetiikkaa

Breath kasvaa osiaan suuremmaksi

Jätä kommentti

Lämmin tuulahdus aurinkoisen Tampereen kevätsäässä, elämän henkäys vai pirunkeuhkon nariseva ujellus? Sanotaan, ettei elämä ole vaikeaa, pitää vain muistaa hengittää. Henki on elämän välttämätön muttei riittävä ehto, tarvitaan myös toista ihmistä - vaikka hankaliahan ne ruojat tuppaavat olemaan. Tero Saarinen Companyn uusin teos Breath kantaesitettiin kuukausi sitten Kanadassa, ja Suomen ensi-ilta oli eilen Tampere-talossa. Saarisen … Jatka artikkeliin Breath kasvaa osiaan suuremmaksi