Kuopiolainen Anssi Kantelinen voitti Top Chef: Kansintaistelu -kokkikisan keväällä, mikä auttoi muistamaan, että on taas aika käydä hänen lounasravintola Urbanissa, viime kerrasta kun oli jo pari vuotta aikaa.

En tiedä, johtuiko kellonajasta, kisavoitosta vai Kuopion huonontuneesta erinomaisen tason lounasravintolatarjonnasta (OS ei enää tarjonne lounasta (eikä juuri nyt valitettavasti mitään)), mutta paikka oli ns. kuin nuijalla lyöty: sain irtopaikan 5 hengen pöydästä, jossa oli jo kaksi toisilleen tuntematonta pariskuntaa. No, parempi olla viides kuin kolmas pyörä. Ravintolan lounaskonseptihan on sellainen, että kympillä saa pöytään tarjoiltuna pienen alkukeiton, varsinaisen lounasruoan ja lopuksi voi käydä hakemassa pienen makean ja kahvin. Tällä siis mentiin. Pääruokaa oli tarjolla kahta sorttia, valitsin kalan.

Varsin sukkelaan tuli alkuruoka: pikkukipollinen hörpittävää bataattikeittoa, mallasleipää ja salaattia. Salaatti oli ihan turha, mutta se nyt on oma väärä mielipiteeni vihreistä kasviksista. Leipä oli erittäin maukasta ja keitto kermaisen herkullista ja lämpötilaltaan juuri parahultaista suoraan kiposta hörpittäväksi.

Hyvä kun olin keitosta ehtinyt pari hörpsyä napata, niin jo kantoi Kantelisen pääruoan eteeni oikein hyvien ruokahalutoivotusten kera. Alkuruoka oli onneksi pieni, joten ei ehtinyt lohi kylmetä sillä aikaa, kun sen viimeistelin.

Sitten sitä lohta. Ajattelin, että näin kiireessä lohen on pakko olla ns. ”yli” eli liian kypsää, mutta ei – ihan täydellisesti paistettu, herkullisen makuinen ja lohen puolinapakka rakenne, eikä ylikypsää mössöä, jollaista tähän hintaan odotin. Lisukkeina paahdettua palsternakkaa, pinaattia ja beurre blancia. Myös palsternakan ja pinaatin maut ja rakenteet vastasivat vähintäänkin odotuksia. Mehevälle kalalle en olisi kastiketta ymmärtänyt edes kaivata, mutta hyvää sekin oli.

Jälkiruoka on ehkä suureellinen ilmaus pikkukipolliselle puolukoita ja kinuskia, mutta mukavasti sillä sai suun makeaksi ennen kahvia.

Ruoassa ei siis kertakaikkiaan mitään vikaa, päin vastoin, pääruoka ylitti kirkkaast ”blogi-kriteerin”. Epäsosiaalisena hylkiönä vähän (=paljon) vierastin kyllä vieraiden ihmisten kanssa samassa pöydässä syömistä – paikalliset alkuasukkaat näyttävät siihen kyllä sujuvasti sopeutuneen, joten mikäs siinä sitten, lycka till vaan. Samoin hitaan nautiskelijan vatsani oli ylen hämmentynyt, kun kolme ruokalajia survottiin 20 minuutissa läpi ruoansulatusjärjestelmän yläosan – alaosa siitä vielä illan mittaan maksaa hinnan. Mutta niin, se hinta, tai paremminkin hinta/laatu-suhde – se on erinomainen. Pelkästä pääruoasta voisi kevyesti maksaa sen kympin – tai enemmänkin, jos saisi syödä (omassa) rauhassa.

Toivottavasti Kantelinen alkaisi jossain vaiheessa tarjota myös illallista, ja jos, niin ehkä vähän rauhallisempaan tahtiin!

(Käyty: 15.6.2015)