Viime kerralla Baltic Queen -paatin à la carte -ravintola Gourmet Baltic Queen järkytti positiivisesti, joten tälläkin kertaa sommittelin matkasuunnitelman siten, että on mahdollisuus nautiskella ravintolan antimia. Talon/laivan viinit olivat vaihtuneet sitten viime kerran, joten alkusamppanjaksi tuli Pannier Sélection Brut, tuttu ja maukas kuplaliemi. Kovin pitkää valmista menua ei ollut tarjolla, ja kun aamiaisestakaan ei ollut … Jatka artikkeliin Gourmet Baltic Queenin Nordic menu
Taas Tallinnassa Rahvusooperin ja Rahvusballettin esityksiä katsomassa. Tänne on helppoa tulla ja täällä olla, ja kanattaa tulla, sillä esitykset ovat hyviä - ainoa hankala puoli on, että monet kiinnostavat ravintolat ovat auki vain iltaisin, samaan aikaan esitysten kanssa. No, onneksi blogikriteerit kirkkaasti täyttävä hotellin oma ravintola Cru on auki myös päiväsaikaan. Sinne siis laskeuduin (40 porrasaskelmaa...) myöhäiselle lounaalle/aikaiselle illalliselle. Vähän yllättävästi menu … Jatka artikkeliin Cru taas
Hotelli Kalastajatorpan yhteydessä Munkkiniemessä olevassa ravintola Meritorpassa on tullut käytyä aiemminkin, mutta bloggaamatta, joten ehkä nyt on aika korjata tuo puute. Meritorppa valikoitui tällä kertaa paristakin syystä: siellä on aina ollut hyvää ruokaa (vaikkei se mitään tajunnan räjäyttäviä kokemuksia ehkä olekaan tarjonnut) - lisäksi sinne on kätevää mennä, kun porukassa joku liikkuu pyörätuolilla. Tällä porukalla syödään yleensä lyhyehkösti eli … Jatka artikkeliin Meritorppa
Yllättäen Lahdesta (vai Lahesta?) löytyi pätevän bistron lisäksi erittäin tasokas fine dining -ravintolakin, Roux, joka lienee ranskaa ja tarkoittanee paitsi punaista myös kastikesuurusta rasvasta ja jauhosta. Käpyttelin parin kilometrin matkan Sibelius-talolta reipasta vauhtia (konsertti kesti 15 min ennakoitua pitempään), joten jano ehti tulla - veden lisäksi hätiin tuli lasillinen mainiota samppanjaa, Joseph Perrier Cuvée Royále Vintage Brut (2000). … Jatka artikkeliin Roux – mainiota fine diningia Lahdessa!
Sibelius-festivaalin aikainen muonahuolto vähän huoletti, Lahti kun ei mielessäni väikkynyt varsinaisena kulinarismin tyyssijana. Mutta löytyi sieltä sentään blogijutun arvoinen maukasta bistrohenkistä ruokaa tarjoava Taivaanranta, jossa piipahdin. Aikaa pianoresitaalin ja viulukonserton välissä oli vain rajallisesti, joten ultralyhyeen kolmen ruokalajin kaavaan piti tyytyä; listalta olisi kyllä löytynyt enemmänkin kiinnostavan kuuloista tarjontaa. Alkuruoaksi valikoitui savumuikku-toast, jonka kera oli kevätsipulismetanaa ja reilu … Jatka artikkeliin Lahden Taivaanranta
Parin kuukauden kesätauon jälkeen taas päästiin Muruun! Lupaan taas, kuten ennenkin, etten kirjoita joka ikisestä käynnistä, mutta tällä kertaa oli pakko, kun oli tavallistakin herkumpia makuja, taas. Vähän ennakkoon jännitti, että päästäänkö testaamaan uutta sommelieria, mutta ei vielä päästy, Samuilin ja tiimin hyvässä hoidossa oltiin. Syssyn samppanjaksi oli vaihtunut Pascal Doquet Horizon, tuttu viime syksyltäkin, mutta … Jatka artikkeliin Muru-syksyn aloitus
Ravintola C:ssä olikin tällä kertaa helppo valita, kun tarjolla oli valmiita menuja vain yksi eikä erikseen keittiömestarin ja viinimestarin menuja kuten aiemmin. Hyvältä vaikutti paperilla, joten ei valittamista vaihtoehdon puutteesta. Taittingerin samppanjalla lähti nautiskelu mukavasti käyntiin. Ennen kuuden ruokalajin menun ensimmäistä varsinaista annosta pöytään kannettiin yksi kerrallaan hauskoja amuseja: possunnahkaa ”puffattuna” rapeaksi (mikähän tälle tekniikalle olisi suomenkielinen termi... pöyhöttää?) … Jatka artikkeliin C:n nautinnot
Ravinteli Berthan menusysteemi oli hiukan muuttunut sitten viime kerran: olikohan nyt niin, että oli 2+2 alkuruokaa, 2 pääruokaa ja 2 jälkiruokaa, ja niistä saattoi koota 4 (1+1 alku, 1 pää, 1 jälki) tai 6 ruokalajin (2+2 alku, 1 pää, 1 jälki) menun, ja vielä säätää ottamalla alkuun lihalaudan ja väliin juuston. Jos matikkapääni pysyi mukana, … Jatka artikkeliin Berthan pidempi menu
Huberista on tullut kirjoitettua kerran jos toisenkin, ja kun siellä näytti olevan tarjolla hampurilaisia, niin päätinpä lisätä sen kesäiseen hampparit-sarjaani. Olin syönyt pitkän lounaan Näsinneulassa, mutta arvelin, että eiköhän nyt yksi hamppari mene iltamyöhäpalaksi, lounaasta oli kuitenkin jo 6 h aikaa ja välissä pari teatteriesitystä ja tarpomista pitkin Tamperetta. Listan mukaan "purilaista" oli saatavissa rajoitetusti, mutta … Jatka artikkeliin Huberin heppahamppari
Lämpimän kosteana elokuun alun päivänä käpöttelin keskustasta kauas Näsinneulaan pitkälle lounaalle - perillä selkä märkänä, mutta onneksi oli juomia tarjolla: Kir Royal -henkinen alkudrinkki tyrnilikööristä ja cavasta ja Veen maistui myös. Jos ei ole ollut aikataulupaineita, olen syönyt useimmiten 9 ruokalajin OJ's-maistelumenun viineineen ja niin nytkin. Ruokia alkoi tulla reippaalla vauhdilla, joten pidemmittä jorinoitta niiden kimppuun. … Jatka artikkeliin OJ’s Näsinneulassa
Lompsin keskiviikkoiltana Hellaan & huoneeseen ristiriitaisin odotuksin: toisaalta odotin pakahduttavan pökerryttäviä wow-elämyksiä, joita sieltä olen monta kertaa saanut, toisaalta pelkäsin, elokuu kun oli, että viime kesän onneton kesämenuperinne jatkuu. No, sehän jatkui, joten La Crussetin cavaa siemaillessani säätelin päätäni ja odotustasoani: ei tällä kertaa innovatiivista ja konventioita haastavaa keittiötaidetta vaan "vain" erinomaista, hyvin tehtyä ruokaa hyvistä raaka-aineista. Kyllä silläkin jo … Jatka artikkeliin Hella & huone: riisuttu kesämenu
Kesäisen hamppari-sarjan seuraavan jatko-osa tapahtumapaikkana oli ravinteli Pork and More, Veljekset Ponteva Oy:n sisarussarjan kuopus (muista eli Huberista ja Berthasta tässä vielä lisää lähipäivinä, kunhan ehdin kirjoitella). Vähän jopa pubi- ja katuruokahenkistä vibea tarajoava Pork and More on tyyliltään mutkaton (esim. servetteinä on talouspaperirulla pöydässä). Vaikka oma makuni on aika lailla "mutkikkaampaan" suuntautunut, hyvää ruokaa voi … Jatka artikkeliin Hamppari: Pork and more
Vajaan vuoden ajan entisessä Tampereen verkatehtaan konttorirakennuksessa toiminut Restamaxin ja Hans Välimäen avaama belgialaistyylinen bistro August von Trappe tarjosi listallaan burgeria, joten sinne siis tutustumaan hamppari-sarjan ekaan Tampereen kokelaaseen. Toki listalla olisi ollut muutakin tarjontaa, mutta nyt ei ollut intoa jäädä pitkällä menulla mässäämään. Tilasin siis pääruokalistalta otuksen nimeltä "Le Burger", josta kerrottiin näin: "Kuohkean briossin välissä 150 … Jatka artikkeliin Hamppari: August von Trappe
Loppukeväästä Helsingissä avattu Friends & Brgrs pyrkii ns. fast & casual -tyyliin, jonka arvolupaukseen kuuluu laadukas ruoka muttei isommin palvelua. Friends & Brgrs lupaa myös laadukkaita raaka-aineita "mieluiten paikallisilta tuottajilta ja lisäaineettomina aina kun mahdollista", ja että ruoka tehdään pääosin "alusta loppuun" paikalla tilauksesta valmistettuna enemmänkin kuin pakasteisiin tms. turvautuen. Ruoka kyllä vastaa lupausta hyvin: hamppari, … Jatka artikkeliin Hamppari: Friends & brgrs
Edellisestä käynnistä Lonnassa oli vain viikko aikaa, joten menu oli pysynyt ihan samana - pienenpieni pettymys, mutta miksipä hyvää menua jatkuvasti muuttamaankaan. Tällä kertaa olin liikkeellä ruokarajoitteisten siskojen kanssa kesäteatteritunnelmissa. Samppanjalla aloitettiin nytkin, Nicolas Feuillatten Rosé Brut. Alkuun tuli valittua karitsa-tartar, jogurtti, manteli, jossa mantelia oli paitsi paloina myös kakkuna; mausteina oli lisäksi raastettya piparjuurta … Jatka artikkeliin Lonna pika-uusintana
Erinomaisuutta 