Keuhko(t)

Kansallisteatterin Keuhkot on kiinnostava ja vaivaava: puhuttelevia teemoja, mielenkiintoinen teksti ja hieno toteutus. Koin sen viisi päivää sitten, mutten oikein vieläkään tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, saati kirjoittaa - aina hyvän taidekokemuksen merkki! Duncan Macmillanin tarinassa pölähdetään keskelle naisen ja miehen vaikeaa keskustelua lapsen hankkimisesta, aihe on ”vitun valtava”. Päätetään yrittää, epäonnistutaan, etäännytään, lähennytään, onnistutaan, vanhetaan. … Jatka artikkeliin Keuhko(t)

Pieni suuri Faust

Sopimus paholaisen kanssa on tuttu teema varsinkin kristillisperäisissä tarinaperinteissä, joista se on usein löytänyt tiensä taiteeseen: ihan viimeisen kuukaudenkin aikana olen nähnyt siitä variaatioita tuoreina produktioina, kuten Eesti Rahvusballettin Kratt ja Kansallisbalettimme Pieni merenneito. Myös Gounod’n Faust-oopperasta on viime vuosina tehty uusia produktioita monille lavoille. Ja uusi Star Wars -leffatrilogiakin on joulukuussa taas käynnistymässä! Tarina Faustista - kyltymättömyydestä, … Jatka artikkeliin Pieni suuri Faust

Elämyksellinen Pieni merenneito

Kansallisbaletin ja Kenneth Greven Pieni merenneito on herätellyt odotuksia siitä lähtien, kun lähes vuosi sitten tieto uuden teoksen tilaamisesta Greveltä ja säveltäjä Tuomas Kanteliselta julkistettiin. Syksyn mittaan pariin harjoituksiin kurkistaminen ei ainakaan vähentänyt kiinnostustani, ja ennakkotieto mm. 3D-projisoinneista ym. kutkutteli lisää: miten sellainen nyt voi baletissa toimia? Kovasti myöhään julkistettuja solistimiehityksiä en lopulta uskaltanut jäädä odottelemaan … Jatka artikkeliin Elämyksellinen Pieni merenneito

A Dance Tribute to the Art of Football

Aleksanterin teatterin Aleksanteri tanssii -kokonaisuudessa oli tarjolla norjalaisen Jo Strømgren Kompanin teos A Dance Tribute to the Art of Football, jonka kohdalla piti pohtia ainakin kahteen kertaan, menenkö vai en, potkupallo kun ei kiinnosta niin pätkääkään. Vierailua oli tuottamassa myös Tero Saarinen Company, jonka takaukseen luottaen otin kuitenkin riskin. Kannatti: esitys oli kevyt, reipas, hauska ja … Jatka artikkeliin A Dance Tribute to the Art of Football

Nummisuutarit, versio 2015

Joskus joku esitys käy ytimiin ja munaskuihin niin, että se pitää nähdä pian uudelleen. Kovin usein niin ei käy, ehkä pari kertaa sadasta. Joskus jotain kiehtovaa on jäänyt mieltä vaivaamaan, toisinaan taas kyse on niin valtavasta nautinnosta, että samaa piikkiä pitää saada lisää. Janne Reinikaisen Nummisuutarit Kansallisteatterissa menee näistä selvästi ainakin jälkimmäiseen, ehkä vähän ensimmmäiseenkin. … Jatka artikkeliin Nummisuutarit, versio 2015

Johannes Holopainen: Sotilaspoika

Jutun otsikko on se, mitä lippuun oli printattu. Hassu muotoilu: eihän teos ollut Holopaisen vaikka esitys vahvasti olikin. Se on kuitenkin osuva yhteensattuman vuoksi: Suomen näyttelijäliitto julkisti tiistaina Nuori näyttelijä 2015 -palkintoehdokkat, ja minä taas olin jo paljon aiemmin ostanut liput Sotilaspoikaan perjantaille ja Nummisuutareihin lauantaille - ja kaikissa kolmessa on Holopainen. "Johannes Holopainen -viikon” kunniaksi siis … Jatka artikkeliin Johannes Holopainen: Sotilaspoika

Julia & Julia

Shakespearen Romeo ja Julia on muuttunut baletiksi monenkin koreografin käsissä; nyt Alminsalissa vieraili turkulainen Tanssiteatteri ERI Tiina Lindforsin versiolla Julia & Julia, joka oli viime vuonna 25-vuotisjuhlaansa viettäneen ERIn juhlateos. Tässäkin tarina oli - käsiohjelman mukaisesti - ”vapaasti Shakespearea mukaillen” ja musiikkina Sergei Prokofjevin tuttu balettimusiikki. Teemana oli edelleen kielletty rakkaus; rakastavaisina eivät kuitenkaan olleet Capulet- … Jatka artikkeliin Julia & Julia

Kolme muskettisoturia Lah(d)essa

Alexandre Dumas vanhemman Kolme muskettisoturia (1844) on ollut suosittu alkuperäisteksti mm. lukuisten leffojen ja tv-sarjojen pohjalla, ja nyt siihen on tarttunut myös ohjaaja Milko Lehto Lahden kauunginteatterin samannimisessä produktiossa. Esityksen tarina on vanha tuttu: nuori d’Artagnan (Timo Välisaari) saapuu Pariisiin liittyäkseen kuningas Ludvig XII:n (Jari-Pekka Rautiainen) muskettisotureihin, mikä ei kuitenkaan ihan heittämällä onnistu. Sen sijaan … Jatka artikkeliin Kolme muskettisoturia Lah(d)essa

Roux à la carte

Teatterimatkalla Lahdessa mahtui aikatauluun onnekkaasti käynti Roux'ssa, joka viime kerralla vei hurmioon. Silloin jäi listalta mieleen monta kiinnostavan kuuloista annosta, joita silloin ei maistelumenuun ollut mahtunut, joten odotukset olivat korkealla. Alkuun maistui tällä kertaa vähän makeampi, ravintolan nimikkojuoma Roux Royal: lakkalikööriä ja kuohuviiniä (Cava Aliguer Brut Reserva). Amusena tuli kivilaatalla tanakka viipale grillattua porkkanaa, sen kanssa mustatorvisienellä maustettua jogurttia. … Jatka artikkeliin Roux à la carte

Syksyn satoa C:ssä

Pikapikavisiittiin Tamperelle mahtui käynti ravintola C:ssä. Pohdittiin, montako ruokalajia vajaassa parissa tunnissa ehtii, mutta tarjoilija keittiötä konsultoituaan vakuutti, että 6 ruokalajin menun kyllä ehtisi kokonaan. Sillä siis mentiin. Itse otin viinipaketin, puoliso alkoholittoman juomapaketin - hyvä, päästiin sitäkin siis maistelemaan! C:n viehättävään tapaan ensin saatiin muutama amuse: Puffattu possunnahka punamangoldin lehden ja rosmariinimajoneesin kera oli hauskan rapsakka … Jatka artikkeliin Syksyn satoa C:ssä

Gourmet Baltic Queenin Nordic menu

Viime kerralla Baltic Queen -paatin à la carte -ravintola Gourmet Baltic Queen järkytti positiivisesti, joten tälläkin kertaa sommittelin matkasuunnitelman siten, että on mahdollisuus nautiskella ravintolan antimia. Talon/laivan viinit olivat vaihtuneet sitten viime kerran, joten alkusamppanjaksi tuli Pannier Sélection Brut, tuttu ja maukas kuplaliemi. Kovin pitkää valmista menua ei ollut tarjolla, ja kun aamiaisestakaan ei ollut … Jatka artikkeliin Gourmet Baltic Queenin Nordic menu

Cardillac

Paul Hindemithin Cardillac on kiinnostava ooppera jo siksi, että se ei juoneltaan ole tavallista kauniitjarohkeat-huttua (tyyliin "tenori yrittää kaataa sopraanon sänkyyn ja baritoni lyö kapuloita rattaisiin") vaan rikostarina. Cardillac (Rauno Elp) on armoitettu taiteilija, kultaseppä, jonka koruja arvostetaan ja halutaan. Hän kuitenkin suhtautuu teoksiinsa intohimoisesti, ja myy niitä vain kovin vastentahoisesti - ja katumapäälle tultuaan myöhemmin murhaa ja … Jatka artikkeliin Cardillac

Kratt

Tällä kertaa Tallinnan-reissun ajankohtaa ohjasi Kratt, viikko sitten Eesti Rahvusballettissa ensi-iltansa saanut uusi tuotanto vuonna 1943 kantaesitetystä Eduard Tubinin baletista, jota myös ensimmäiseksi virolaiseksi baletiksi mainitaan. Rahvusballettin ja Rahvusooperin syksyn ohjelmaa tutkiessa tuli tunne, että tämä pitäisi nähdä, niinpä etsin viikonlopun, jolloin samalla näkisi jotain muutakin mahdollisesti kiinnostavaa. Kratt on virolaisessa tarustossa maaginen otus, vähemmän … Jatka artikkeliin Kratt

Cru taas

Taas Tallinnassa Rahvusooperin ja Rahvusballettin esityksiä katsomassa. Tänne on helppoa tulla ja täällä olla, ja kanattaa tulla, sillä esitykset ovat hyviä - ainoa hankala puoli on, että monet kiinnostavat ravintolat ovat auki vain iltaisin, samaan aikaan esitysten kanssa. No, onneksi blogikriteerit kirkkaasti täyttävä hotellin oma ravintola Cru on auki myös päiväsaikaan. Sinne siis laskeuduin (40 porrasaskelmaa...) myöhäiselle lounaalle/aikaiselle illalliselle. Vähän yllättävästi menu … Jatka artikkeliin Cru taas

Meritorppa

Hotelli Kalastajatorpan yhteydessä Munkkiniemessä olevassa ravintola Meritorpassa on tullut käytyä aiemminkin, mutta bloggaamatta, joten ehkä nyt on aika korjata tuo puute. Meritorppa valikoitui tällä kertaa paristakin syystä: siellä on aina ollut hyvää ruokaa (vaikkei se mitään tajunnan räjäyttäviä kokemuksia ehkä olekaan tarjonnut) - lisäksi sinne on kätevää mennä, kun porukassa joku liikkuu pyörätuolilla. Tällä porukalla syödään yleensä lyhyehkösti eli … Jatka artikkeliin Meritorppa