Ravintola C on Tampereen terävää kärkikaartia ja yksi suosikkiravintoloistani koko maassa: maut, niin ruoan kuin viinin, ovat aina kohdallaan, palvelu osaavaa ja ystävällistä - ja käytössä paljon luomua, mikä aina ilahduttaa. Alkuillasta oli tullut jo nautittua pari lasia samppanjaa, joten nyt pyysin alkuun jotain lyhyehkö ja makeahkoa. Matti (Vuoden Hovimestari 2014 -kilpailun voittanut Matti Kuukkanen) … Jatka artikkeliin Ravintola C: huikea Viinimestarin menu
Näsinneulan ravintola on kuulunut suosikkeihini - joskus männävuosina sen ruoka ja palvelu ei ollut ihan riittävällä tasolla, mutta korkeudesta saa sen verran lisäpisteitä, että silloinkin tuli käytyä. Nyt kun viime vuosina ruoka on noussut jo vähintään hyvälle tasolle ja palvelunkaan suhteen ei enää tarvitse tuntea myötähäpeää, on Näsinneulassa ilo viettää pitkää iltaa. Tällä kertaa juuri … Jatka artikkeliin Ilta Näsinneulassa
Helsingin ehkä varmin sushi-mesta on Umeshu - omasta mielestäni, ja varmin siinä suhteessa, että aina on saanut erinomaista syötävää. Interiööri, kalusteet, jne. eivät ehkä ole houkuttelevimpia (ja kesähelteellä lämpötila oli kovin korkea). Tässä kuvatut kokemukset ovat heinäkuun (2014) alkuilloista, kahdelta eri käynniltä, joilla molemmilla palvelussa oli aikaisempaan verrattuna pieni poikkeama parempaan päin. Positiivista, mutta asiaan … Jatka artikkeliin Umeshu
Päätinpä lisätä blogiin uuden Pienet-kategorian, johon voi tulla ruoka- ja juomajuttuja, jotka eivät välttämättä ole kokonaisia aterioita. Ateria-kategoriassa olen pyrkinyt pitämään rotia siinä määrin, että siellä olisi vähintään 3 ruokalajin aterioita. Uudessa kategoriassa voi olla lyhyempiä juttuja pienemmistä erinomaisista makukokemuksista: mainio lounas, herkullinen aamiainen, pysähdyttävä pulla, jne. ("Pienet" on "Ateriat"-kategorian alakategoria eli siinä julkaistut jutut … Jatka artikkeliin Uusi juttukategoria: ”Pienet”
Savonlinnan oopperajuhlien uustuotanto Aulis Sallisen Kullervosta on samaan aikaan sekä sekä upea että häiritsevä. Tuotanto on upea ja ooppera on vakuuttava, sen sijaan häiritsevä - eikä pelkästään hyvällä tavalla - on kerrottu versio Kullervosta. Libreton kansisivulla todetaan, ilmeisen tarkasti sanat asetellen: ”Libretto säveltäjän kirjoittama Kalevalan ja Aleksis Kiven näytelmän rakenteen pohjalta.” Sallinen kertoo jossain määrin … Jatka artikkeliin Hyvä paha Kullervo
Helsingin edustan saarien kesäravintolat ovat ylen viehättäviä - meri on vaikuttava ympäristö säällä kuin säällä, myös sateisena kesäpäivänä kuten tällä kertaa. Kävimme sunnuntaina ravintola Saaressa, joka nököttää Sirpalesaarella, siinä kivenheiton päässä Café Caruselista. Aperitiiviksi otin Saaren kuohun, jossa mustikkalikööriä ja kuohuviinia - mukavan mustikkainen "royal"-variaatio. Sunnuntain à la carte -lista oli karsittu versio, 2-3 kpl … Jatka artikkeliin Saaren herkut
Iltakattaus Murussa: sisään iltakahdeksan kieppeissä ja ulos joskus puoli yhden maissa - mukavan kiireetön tahti viidelle ruokalajille. Alkusamppanjaksi Murussas on yleensä jotain, nyt Samuil valitsi ajankohtaisen vaikka vähän massatuotteelta vivahtavan kausisamppanjan Taittinger Brut Réserve Collector 2014 FIFA World Cup™, joka on Taittingerin huomionosoitus menossa olevalle potkupalloilukilpailulle. Yllättävä veto, yrittää assosioida samppanjaan urheilun ähistävän hikinen epämukavuus, … Jatka artikkeliin Ei poskettoman hyvää Murussa
Eka kertani Jeminan kanssa oli marraskuussa 2012 Zodiakissa. Vaikutuin ja vakuutuin. Nyt jälleennäkeminen Kuopiossa n. 1,5 vuotta myöhemmin osoittaa, ettei Jeminan hurma ole laantunut vaan hän on kypsynyt kuin hyvä viini (tai ainakin kohtalainen laatikkoviini). Jemina on Jyrki Karttusen esittämä hahmo tai kimppu hahmoja, ehkä voisi sanoa ”naishahmoja”, jos sukupuolikategorisointia välttämättä haluaa harjoittaa. Mukana on … Jatka artikkeliin Onko Jemina queer? (Ja onko sillä väliä?)
Aina kesällä viikon Kuopiossa viettäessäni olen pyrkinyt ainakin kerran käymään Mustassa Lampaassa, toisessa Kuopion suosikeistani. Sen laatuun on aina voinut luottaa, ja viime aikoina ruokien kiinnostavuuskin on ollut nousussa. Vuoden nuori sommelierkin on täällä töissä, mikä ei toki ole asiakkaalle välttämättä arvo sinänsä, mutta kertoo ehkä kuitenkin jotain ravintolan kehittymisotteesta ja kiinnittymisestä ajan henkeen. Alkuun, … Jatka artikkeliin Musta lammas entistäkin ehompana
(Noh, uskonnottamalta ihmiseltä sielu-sanan käyttö on vähintäänkin arveluttavaa mutta tilanteeseen sopivan suurieleisen dramaattista, joten menköön.) Kuopio tanssii ja soin alkuperäisellä esiintyjälistalla oli flamenco-ryhmä Ballet Nacional de España, joka kuitenkin sikäläisten työriitojen vuoksi joutui perumaan koko kiertueensa vain pari viikkoa ennen Kuopion festivaalia. Duunissani olen tottunut pitämään työmarkkinakiistoja vähemmän positiivisina asioina, mutta tällä kertaa pilvellä oli … Jatka artikkeliin Titanium säväytti sieluani
Muisti-/mielikuvani Puijon tornin ravintolasta muutamien vuosien takaa ei ollut kovin mairitteleva: upeat puitteet (pidän korkeista paikoista...) mutta nuhjuinen ympäristö ja parhaimmillaankin korkeintaan keskinkertaista ruokaa. Siksipä en sinne vuosittaisilla Kuopion-kesäreissuillami ollut palaillutkaan. Tänä kesänä kuitenkin tutkailin listaa netissä, ja se näytti ihan mielenkiintoiselta - niinpä päätin mennä nauttimaan pitkän sunnuntailounaan. Sääkin suosi, vaikka muuten onkin osin … Jatka artikkeliin Puijon torniravintolan taso nousussa
Kuopio tanssii ja soi -festivaalin 45. vuosi on menossa - perinteinen gaalanäyhtös olikin siis tällä kertaa nimetty juhlagaalaksi. Gaalan avasivat Kansallisbaletin Linda Haakana ja Johan Pakkanen tanssimalla pätkän Kenneth Greven Romeo ja Julia -baletista Prokofjevin musiikkiin. Tämä on mainio gaalabiisi, koska siinä on toisaalta näyttävyyttä reippaiden nostojen ym. muodossa, ja toisaalta runsasta tunneilmaisua - tuttuja … Jatka artikkeliin Juhlagaala
Toinen Kuopion suosikeistani, ravintola Os ja sen Fine-puoli, tarjoaa lyhyttä ja pitkää makuretkeä. Menuissa pidempi on aina parempi, joten sillä siis - luvassa oli "kattava ekskursio kulinaristisen maailman eri kolkkiin, höystettynä oman keittiömme jäljittelemättömällä paikallisvärillä." Aperitiiviksi ehdotettiin mustaherkku-gini-lehtikuohu-drinkkiä, joka olikin kaunisvärinen ja hyvänmakuinen. Amusena tuli kivilaatalla pala savusiikaa, briossia, sitruunajuttua (-majoneesia?) Todella maukasta siikaa! Briossi … Jatka artikkeliin Ravintola Os: Pitkä muttei pitkästyttävä makuretki
Eteläafrikkalaissyntyinen tanssija-koreografi Dada Masilo teki Joutsenlammesta hyvin omannäköisensä version - tai onko "versio" edes oikea sana tässä yhteydessä, varsin vähän teoksessa alkuperäistä Petipaa on näkyvissä. Muuta kiinnostavaa ja mukaansavievää tanssia sitäkin enemmän! Masilo on säilyttänyt perustarinan rakkaudesta ja ainakin viitteellisesti mukana on tuttuja rooleja, mutta muutoin vanha tarina on saanut antaa tilaa raikkaalle tulkinnalle. Siegfriedin … Jatka artikkeliin Dada Masilon Joutsenlampi afrikkalaisin aineksin
Tämän vuoden Kuopio tanssii ja soin eka esitys omalla kohdallani oli Alpo Aaltokoski Companyn Together, muutaman vuoden ikäinen duetto. Alun perin naiselle ja miehelle suunniteltu teos toteutui lopulta kahdelle miehelle, jotka myös nyt esittivät sen: Ahto Koskitalo ja Jouni Majaniemi. Teoksen alkupuolella teema, yhteisyys tai yhdessä oleminen, tulee esiin ilman kontaktia lähinnä tanssijoiden ajassa, tilassa ja … Jatka artikkeliin Together – Alpo Aaltokoski Company
Erinomaisuutta 