Marjo Kuuselan koreografioima Seitsemän veljestä Kansallisbaletissa teki muutama vuosi sitten vaikutuksen - silloin kävin katsomassa ensi-illan ja vielä toisenkin illan. Niinpä se piti toki nähdä vielä uudelleen, kun se tuli kevään ohjelmistoon repriisinä - nyt oli kyseessä jo tämän produktion 10. esitys. Samalla oli hauska lukea silloista tekstiäni - blogini oli vasta muutaman kuukauden ikäinen vauveli ja haki vielä … Jatka artikkeliin Kuuselan Seitsemän veljestä (taas!)
Nyt on viikon sisään kertynyt peräti kolme biografista nykybalettia: Tšaikovski, Rodin ja Modigliani - vieläpä suurin piirtein aikalaisia keskenään. Joskus joulun alla hoksasin, että melkein vierekkäisissä mökeissä on yhtäaikaa samaa teemaa: Ateneumissa harvinainen Modigliani-näyttely ja Eesti Rahvusballettissa Toomas Edurin baletti Modigliani - neetud kunstnik, jossa Tauno Aintsin vartavastinen musiikki. Nämähän piti koplata. Modiglianin vain 35 vuoden … Jatka artikkeliin Modiglianin elämäntanssi ja teot
Pietarilaisen Eifman Balletin Kansallisbaletin-vierailun eka teos oli elämäkerrallinen Tchaikovsky. PRO et CONTRA (2016) ja samankaltaista henkeä oli myös toisessa Boris Eifmanin teoksessa Rodin (2011), jonka päähahmona on kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840-1817). Rodinin (Oleg Gabyšev) lisäksi soolorooleja olivat Camille Claudel (Ljubov Andrejeva) ja Rose Beuret (Natalja Povoroznjuk) - teoksen näkökulmana olikin Rodinin tunnesuhteet näihin naisiin. Claudel oli … Jatka artikkeliin EIfman & Rodin: suuren kauneuden äärellä
Eifman Ballet Pietarista vieraili Kansallisbaletissa kahdella Boris Eifmanin teoksella, joista Tchaikovsky. PRO et CONTRA pyrkinee olemaan kevyesti biografinen koostuen tarinan tasolla kurkistuksista Pjotr Tšaikovskin elämään. Kunnioitettava tavoite, ja ymmärrettävä: Tšaikovskilla on varmasti ollut merkittävä vaikutus moneen koreografiin. Samalla kuitenkin erittäin haasteellinen tehtävä, kun ottaa huomioon nyky-Venäjän ihmisoikeustilanteen. Olen aiemmin nähnyt Eifmanin ryhmältä muutaman teoksen (Onegin, Punainen … Jatka artikkeliin Tšaikovskin loistava osittaisvalotus
Jorma Elon uutukainen Liisa Ihmemaassa sai kantaesityksensä Kansallisbaletissa eilen. Nimi viittaa Lewis Carrollin kirjaan Alice’s Adventures in Wonderland (1865), josta siinä paljolti onkin lainaa, mutta hahmoja myös kirjan ”jatko-osasta” Through the Looking-Glass (1871). Lisäksi Elo lienee itse sepittänyt kokonaan uuden kehystarinan: alussa Liisa nähdään osana ydinperhettä (isä, äiti, veli), isä kuolee saattaessaan Liisaa portaita ylös … Jatka artikkeliin Liisa Ihmemaassa – viehkon retroa Eloa
Kansallisooppera jatkaa erittäin onnistuneesti diversifioitumistaan ja uusiutumistaan Jere Erkkilän ohjaamalla huikean hienolla CircOperalla, jossa yhdistyy ooppera (solistit, kuoro, orkesteri), baletti ja nykysirkus pääasiassa erittäinkin saumattomasti ja synergeettisesti. Tanssikoreografiat ovat Ville Valkosen ja sirkuskoreografiat Sanna Silvennoisen; visuaalisesta suunnittelusta vastaa Mark Väisänen. Esitys on episodimainen perinteisen sirkuksen tapaan: ennen ja jälkeen väliaikaa on kymmenkunta erillistä biisiä. On myös … Jatka artikkeliin CircOpera huimasi ja hurmasi
Suuria klassikkotarinoita on aina tarpeen kerrata uusin näkökulmin, ja Shakespearea erityisesti nyt, kun bardin kuolemesta tuli keväällä kuluneeksi pyöreät 400 vuotta. Romeon ja Julian vahva ja tunneintensiivinen tarina yhdessä Prokofjevin upean musiikin kera on innostanut tanssin tekijöitä: äkkiseltään tuli meieleeni ainakin kuusi viime vuosina näkemääni eri versiota. Kansallisbaletissa vastikään kantaesitetty Natália Horečnán uusi näkemys on … Jatka artikkeliin Romeo ja Julia uudemmin ja vähän arkisemmin
Lappeenrannan 7. balettigaala (itselläni tosin vasta 3.) oli nyt ensi kertaa vastikään avatussa uudessa kaupunginteatterissa, joka on mielenkiintoisesti osa kauppakeskusta: käynti on kauppakeskuksen läpi ja väliajalla voi ihastella sen kaupallisia näkymiä. Hauska ajatus - ettei teatterin tarvise olla mikään erillinen juhlallinen Thalian temppeli vaan se voi olla osa arkea, vaikkakin ylemmissä kerroksissa. Mutta asiaan. Gaalan aloitti Dortmundin baletin … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaala uusissa puitteissa
Ranskan Biarritzissa majaansa pitävä Thierry Malandainin johtama parinkymmenen tanssijan ryhmä tukeutuu vahvasti klassiseen tekniikkaan, mutta ponnistaa siitä hyvinkin virkeään ilmaisuun. Kuopioon he toivat Malandainin tuoreen näkemyksen Tuhkimosta (2013) Sergei Prokofjevin musiikkiin. Tuhkimon tarina on vanha ja tuttu, ja Malandain kertoo pysyneensä pääosin uskollisena Prokofjevin käyttämälle Volkovin libretolle paitsi, että Tuhkimon äiti ja haltijatar on fuusioitu … Jatka artikkeliin Valtavan kaunis Tuhkimo Biarritzista
Jo 47:ttä kertaa järjestetyn Kuopio tanssii ja soi -festivaalin perinteisen gaalan ohjelmassa oli hiukan klassista balettia mutta ilahduttavasti paljon enemmän nykytanssia. Juontajna karismaattisen persoonalliseen tapaansa festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Uotinen. "Pakollisia" klassisia osuuksia oli vain kaksi, mutta kiistatta huippua: periklassiset pas de deux't Bajadeerin (Makarova-Petipa) 1. näytöksestä ja Oneginin (Cranko) 3. näytöksestä, tanssijoina Suomen kansallisbaletin tähtitanssijat … Jatka artikkeliin Kuopion tanssigaalassa hillittyä ja hillitöntä
Flamencotähti Isreal Galván jäi harmillisesti näkemättä, kun hän vamman vuoksi joutui perumaan esiintymisensä Kuopio tanssii ja soissa. Harmistusta lievensi tilalle saatu ryhmä: Les Ballets Trockadero de Monte Carlo, yhdysvaltalainen miesbalettiryhmä, joka ihastutti ja riemastutti Kuopiossa myös vuonna 2012. Ohjelmassa oli Joutsenlammen II näytös, pas de deux Le Corsairesta, pätkä Esmeraldaa, Kuoleva joutsen ja lopuksi vielä Don … Jatka artikkeliin Les Ballets Trockadero de Monte Carlo
Christopher Wheeldonin baletti Alice's Adventures in Wonderland kantaesitettiin koreografin kotimökissä The Royal Balletissa Covent Gardenissa reilut viisi vuotta sitten. Wheeldon on kiinnostava koreografi, ja olen jo pitkään halunnut nähdä tämän livenä - etenkin, kun tulin nähneeksi The Royal Balletin esityksen leffateatterilevityksenä pari vuotta sitten. Lontoon reissuilla se ei ole osunut kohdalle, mutta nyt Tukholmassa osui! … Jatka artikkeliin Liisan huikeat seikkailut Tukholmassa
Kansallisbaletin kauden viimeinen ensi-ilta oli espanjalaisen Nacho Duaton BACH. Forms of Silence and Emptiness. Se on melko tarkkaan 17 vuotta vanha teos, joka nähtiin Norjan kansallisoopperan ja -baletin tuotantona, toki oman balettimme tanssijoin. Itse näin toisen illan esityksen. Teoksessa on noin 1,5 tunnin verran J. S. Bachin musiikkia, osia enemmän ja vähemmän tutuista teoksista - … Jatka artikkeliin BACH. Forms of Silence and Emptiness
Kansallisbaletin nuorisoryhmällä on jo kolmas vuosi menossa Jane ja Aatos Erkon säätiön tuella, joka lienee turvattu vielä ainakin kolme vuotta. Ryhmässä on 15 parikymppistä tanssijaa, 8 naista ja 7 miestä. Säätiön toiveen mukaan ”mahdollisuuksien mukaan suomalaisia tanssijoita” ryhmään on valittu naisia noin puolet mutta miehiä vain yksi. No, hienoja tanssijanalkuja kaikki kuitenkin! Heitä on ilahduttavan paljon … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin nuorisoryhmä valloittaa
Natalia Makarovan Bajadeeri (Petipan, 1877, mukaan) on pyörinyt Kansallisbaletissa jo yli 18 vuotta, mutta nytpä näin sen vasta ensimmäisen kerran, produktion 72. esityksen. Ylipäätään ekan Bajadeerini näin vasta puolisentoista vuotta sitten Tallinnassa, Toomas Edurin tuoreen ja uudistetun version - siitä jäi vahva kiinnostus nähdä lisää, ehkä juuri klassisempiakin näkemyksiä, jollainen tämä Makarovan alun perin vuonna 1980 … Jatka artikkeliin Bajadeeri #72
Erinomaisuutta 