Elämyksellinen Pieni merenneito

Kansallisbaletin ja Kenneth Greven Pieni merenneito on herätellyt odotuksia siitä lähtien, kun lähes vuosi sitten tieto uuden teoksen tilaamisesta Greveltä ja säveltäjä Tuomas Kanteliselta julkistettiin. Syksyn mittaan pariin harjoituksiin kurkistaminen ei ainakaan vähentänyt kiinnostustani, ja ennakkotieto mm. 3D-projisoinneista ym. kutkutteli lisää: miten sellainen nyt voi baletissa toimia? Kovasti myöhään julkistettuja solistimiehityksiä en lopulta uskaltanut jäädä odottelemaan … Jatka artikkeliin Elämyksellinen Pieni merenneito

Julia & Julia

Shakespearen Romeo ja Julia on muuttunut baletiksi monenkin koreografin käsissä; nyt Alminsalissa vieraili turkulainen Tanssiteatteri ERI Tiina Lindforsin versiolla Julia & Julia, joka oli viime vuonna 25-vuotisjuhlaansa viettäneen ERIn juhlateos. Tässäkin tarina oli - käsiohjelman mukaisesti - ”vapaasti Shakespearea mukaillen” ja musiikkina Sergei Prokofjevin tuttu balettimusiikki. Teemana oli edelleen kielletty rakkaus; rakastavaisina eivät kuitenkaan olleet Capulet- … Jatka artikkeliin Julia & Julia

Kratt

Tällä kertaa Tallinnan-reissun ajankohtaa ohjasi Kratt, viikko sitten Eesti Rahvusballettissa ensi-iltansa saanut uusi tuotanto vuonna 1943 kantaesitetystä Eduard Tubinin baletista, jota myös ensimmäiseksi virolaiseksi baletiksi mainitaan. Rahvusballettin ja Rahvusooperin syksyn ohjelmaa tutkiessa tuli tunne, että tämä pitäisi nähdä, niinpä etsin viikonlopun, jolloin samalla näkisi jotain muutakin mahdollisesti kiinnostavaa. Kratt on virolaisessa tarustossa maaginen otus, vähemmän … Jatka artikkeliin Kratt

Lappeenrannan balettigaalassa tuoretta ja hyvin säilynyttä

Lappeenrannan balettigaala osui tänä vuonna Kuopio tanssii ja soin kanssa päällekkäin johtuen kaupunginteatterin tila-asioista: gaalanäytösten jälkeen vanha teatteritalo sulkee ovensa. Kuopion redundantin näytösrakenteen vuoksi päivän syrjähyppy kuitenkin onnistui: torstaina Kuopioon, perjantaina Lappeerantaan ja lauantaina takaisin Kuopioon. Junassa voi kätevästi vaikka kirjoitella blogia. (Kuivakalla ja fiksulla huumorilla gaalan juontanut Timo Sokura on muuten vastikään valittu Lappeenrannan … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa tuoretta ja hyvin säilynyttä

Muumipeikko ja pyrstötähti tanssien

En ole oikein koskaan ollut muumi-ihminen - lapsenakin äiti luki meille Grimmin satuja, Aku Ankkaa ja muuta, mutta muumikirjat eivät jostain syystä kuuluneet vaatimattoman kotikirjastomme antiin. Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjankin luin vasta pari päivää ennen kuin näin Anandah Konosen baletin. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Selvä aukko sivistyksessä ja kulttuurinen kuollut kulma tämä … Jatka artikkeliin Muumipeikko ja pyrstötähti tanssien

Kutkuttava Kesäyön unelma

Kansallisbaletissas juuri ensi-iltansa saanut Jorma Elon palkittu nykybaletti Kesäyön unelma sai kantaesityksensä Wienin valtionoopperan baletissa vain viitisen vuotta sitten, varsin tuoretta tavaraa siis. Tarina tosin on vanha pohjautuen Shakespearen näytelmään Juhannusyön uni (kuten Matti Rossin vuoden 2005 suomennos alkuperäisnimestä A Midsummer Night's Dream kuuluu; Elo tosin tuntuu preferoivan Paavo Cajanderin suomennosta vuodelta 1891 suurpiirteisemmin käännetyllä otsikolla … Jatka artikkeliin Kutkuttava Kesäyön unelma

Uinuv Kaunitar

Prinsessa Ruusunen on järjestyksessä keskimmäinen Tšaikovskin kolmesta baletista (Joutsenlammen ja Pähkinänsärkijän ohella); se on pirun pitkä, ilman väliaikoja kolmisen tuntia, ja niinpä yleensä esitetäänkin Marius Petipan alkuperäisen koreografian pohjalta (tai osittain sen pohjalta) lyhyemmäksi muokattuja tulkintoja. Eesti Rahvusballettissa viime syksynä ensi-iltansa saaneen version oli muokannut kansallisbaletin taiteellinen johtaja Toomas Edur. Klassinen tarina ja baletti ovat tuttuja, niiden taustoja … Jatka artikkeliin Uinuv Kaunitar

Tšaikovski 175 v & One(third)gin

Talvilomalla huhtikuun puolivälissä suuntasin Tallinnaan, jossa Rahvusooperassa järjestettiin festivaali Tšaikovskin 175-päivän kunniaksi. Festivaali tosin alkoi omalta osaltani vähän hassusti. Ostan sen verran paljon lippuja esityksiin, että kai näin oli joskus määrä käydä, ja nyt sitten kävi: olin ostanut lipun väärälle päivälle. Osuvasti kyse oli juuri Oneginista, jonka tarinassa vääräaikaisuus on keskeinen juttu 🙂 Festivaalin ensimmmäisenä esityksenä oli John Crankon … Jatka artikkeliin Tšaikovski 175 v & One(third)gin

Tuukka Piitulainen, Tiina Myllymäki (© 2015 Suomen kansallisbaletti/Sakari Viika)

Don Quijote, ja uudelleen

Ludvig Minkusin säveltämä ja alun perin Marius Petipan koreografioima Don Quijote on klassisen baletin prototyyppinen edustaja - ja Kansallisbaletissakin sitä on tanssittu jo ennen sotia. Ohjelmistossa nyt oleva versio on Patrice Bartin ("Petipan mukaan") - senkin ensi-ilta oli jo lähes 20 vuotta sitten, ja esityksiä on ehtinyt kertyä lähes 100. Näistä olen osunut näkemään vasta … Jatka artikkeliin Don Quijote, ja uudelleen

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin

Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on pyörinyt suosittuna jo toistakymmentä vuotta - nyt näkemäni esitys, tämän talven ensinmmäinen, oli peräti jo numero 130. Edellisen kerran näin sen lähes 7 vuotta sitten (encore-palvelun perusteella arviolta esitys numero 83), joten oli jo korkea aika nähdä se uudelleen! Toki voi kysyä, miksi aikuinen ihminen menee katsomaan "koko perheen" (lue: lasten) balettia … Jatka artikkeliin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin

Onegin ja tahdistumaton rakkaus

Kansallisbaletin Onegin on John Crankon baletti Pjotr Tšaikovskin musiikkiin, tarinana Aleksandr Puškinin runoteos Jevgeni Onegin. Musiikkina ei kuitenkaan ole Tšaikovskin samanniminen ooppera vaan kooste hänen muista teoksistaan. Tarinan keskiössä on Tatjanan ja Onegnin epätahtinen rakkaus: Tatjana ihastuu komeaan mutta kopeaan kaupunkilaisaristokraattiin Oneginiin, joka tylysti torjuu hänet. Hurvitteluun taipuvainen Onegin sen sijaan alkaa hakkailla ystävänsä, runoilija … Jatka artikkeliin Onegin ja tahdistumaton rakkaus

Bajadeer

Taas eka kerta! Nimittäin eka kerta, kun näin Bajadeerin (La Bayadère) kokonaisena livenä. En tiedä, miten olin onnistunut sitä näin pitkään välttämään, vain pätkiä livenä ja tallenteena kokonaisena, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eesti Rahvusballettin eli Viron kansallisbaletin versio perustui Petipan klassikkoon ja tietenkin Minkusin musiikkiin, mutta baletin taiteellisen johtajan Toomas Edurin hiukan modernisoimana … Jatka artikkeliin Bajadeer

Manon Rahvusballettissa

MacMillanin Manon-baletti oli eka vaan ei vika esitys, jonka näin Eesti Rahvusballettissa/Rahvusooperassa: erittäin viehättävä vaikkakin vanhahtava talo, ja taidokasta tanssia ja soitantaa! Manonin (L'histoire de Manon) tarina perustuu Abbé Prévostin novelliin L'Histoire du chevalier des Grieux et de Manon Lescaut 1700-luvulta, kuten myös Massenet'n ooppera Manon Lescaut. Baletin musiikkina ei kuitenkaan ole Massenet'n ooppera vaan … Jatka artikkeliin Manon Rahvusballettissa

Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua

Lappeenrannan balettigaala järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa, mutta minulle kerta oli nyt ensimmäinen - erittäin hyvä kokemus, joten tuskin jää viimeiseksi kerraksi, jos vain gaala jatkossakin järjestetään. Taiteellisen johtajan Juhani Teräsvuoren kokoamassa ja Timo Sokuran sujuvan lelppoisaan tapaansa juontamassa gaalassa nähtiin 11 teosta tai teoksen osaa, klassisesta baletista nykytanssiin, ja olipa mukana yksi kantaesityskin. Perinteisintä … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua

Juhlagaala

Kuopio tanssii ja soi -festivaalin 45. vuosi on menossa - perinteinen gaalanäyhtös olikin siis tällä kertaa nimetty juhlagaalaksi. Gaalan avasivat Kansallisbaletin Linda Haakana ja Johan Pakkanen tanssimalla pätkän Kenneth Greven Romeo ja Julia -baletista Prokofjevin musiikkiin. Tämä on mainio gaalabiisi, koska siinä on toisaalta näyttävyyttä reippaiden nostojen ym. muodossa, ja toisaalta runsasta tunneilmaisua - tuttuja … Jatka artikkeliin Juhlagaala