A21 Dining on ainakin kahdella tapaa hauskan omalaatuinen ravintola: se tarjoilee vain pitkähköjä (5 tai 7 ruokalajia) teemamenuja, ja viinipaketin ohella menulle on saatavana tarkkaan paritettu cocktail-paketti. Drinksut ruokajuomina kuulostaa ehkä aluksi oudolta, mutta ne toimivat mainiosti; cocktailien etu viiniin verrattuna on mahdollisuus tarkasti räätälöidä juuri sopiva maku ruoan pariksi - viiniä ei voi (tai ei ainakaan … Jatka artikkeliin A21: Talvivaellus cocktailien kera
Taas on blinikausi! Ensimmäiset blinini joskus vuosia sitten söin Lasipalatsissa, jonka blineistä onkin muodostunut mielessäni prototyyppi, johon muita blinejä vertaan - useinkin niiden muiden vahingoksi. Lasipalatsin tavoista tarjota blinejä suosikkini on "syö blinejä niin paljon kuin haluat ja X lisuketta" eli hinnoittelu perustuu lisukkeiden määrään ja blineja voi syödä niin paljon kuin napa vetää. Blinit ovat isoja ja … Jatka artikkeliin Blinejä lounaaksi Lasipalatsissa
Viime kerta Farangissa aika tarkkaan vuosi sitten oli yhdistelmä erinomaista ja keskinkertaista, niinpä olikin erirtyisen kiinnostavaa mennä nyt uudelleen. Suosionsa on edelleen hyvä: sopivan ajan löytäminen vaati useamman sähköpostikierroksen edestakaisin (online-varaussysteemiä ei ole). Drinksuissa Farang on ania loistanut, sellaisella siis homma käyntiin: Sailor Tom, jossa limeä, minttua, ja inkivääriä - mainio makuyhdistelmä makeutta ja raikkautta. Kolmesta maistelumenusta valittiin … Jatka artikkeliin Farang – menu ”Panwa”
Elokuussa Teatterikesän aikaan mouhotin, että Hellan ja huoneen kesämenussa ruoan kiinnostavuus oli laskenut ja luovuus säästöliekillä vaikkakin laatu edekkeen kohdallaan. Niinpä hiukan jännitti, että miten nyt, kun kesä jo säidenkin puolesta oli auttamatta ohi (juuri alkanut lumipyry tuotti yön aikana 10 cm lumikerroksen Tampereelle). Huoli oli turha: ruoan yllätyksellisyys, luovuus ja kiinnostavuus olivat vähintäänkin aiemmin … Jatka artikkeliin Hella ja huone taas tasollaan
Tälläkin kertaa Tampereen-reissulla yritin tunkea ohjelmaan sekä teatteria että ravintoloita, mikä on aina haasteellista, niiden molempien optimaalinen nautinta-aika kun osuu samoihin illan hetkiin. Iltoja oli rajallisesti ja mainioita ravintoloita Tampereella monia, joten piti priorisoida: Ravintola C:hen piti ainakin päästä, se kun on aina ollut varma valinta. Tein tälläkin kertaa ikävän tempun ja varasin pöydän teatterin … Jatka artikkeliin C:ssä tamperelaista ryhveliä ynnä muuta herkkua
Kun luet tätä, on tuuli käynyt Postresin ylitse eikä sitä enää ole; se sulki ovensa lopullisesti eilen. Kävimme neljän hengen porukalla viimeisellä illallisella viimeistä edellisenä iltana. Alkumaljoiksi otimme pullon Recaredon punaista luomu-cavaa, vahvan väristä ja maukasta kuohujuomaa. Valmiita menukokonaisuuksia ei ollut, joten napsimme listalta alku-, pää- ja jälkiruoat kukin makumme mukaan. Alkuruoista löytyi hauskasti nimetty … Jatka artikkeliin Postres postuumisti
Cru on Tallinnan vanhassa kaupungissa samannimisen hotellin yhteydessä toimiva viehättävä ravintola, joka nettisivuillaan mainitseen mm. luonnonmukaisuuden sekä klassisen ja uuden keittiön ja jonka head chef Dmitri Haljukov edustaa Viroa Bocuse d'Or -kilpailussa ensi vuonna. Odotukset siis korkealla! Alkumaljaksi maistui alkusyksyn viimeisinä lämpiminä päivinä samppanja, Tribaut-Schloesser Premier Cru Brut, mukavan hedelmäinen kuohujuoma. Leivät tuotiin hauskassa ilmeisesti … Jatka artikkeliin Cru
Tallinan ravintola-sceneen en ole oikeastaan lainkaan perehtynyt, mikä on hassua, se kun on kätevästi vain parin tunnin paattimatkan päässä. Tälläkään kertaa ei ollut matkan tarkoitus syöpötellä vaan tutustua Rahvusooperan tarjontaan, mutta pitäähän sitä ihmisen jotakin syödäkin henkensä pitimiksi. Hotellin 30. kerroksessa oli hyväksi mainittu ravintola Horisont, sinne siis ekana iltana (muut illat kun olikin varattu … Jatka artikkeliin Horisont
Postresissa kävin viimeksi viitisen vuotta sitten - en tiedä, miksi näin pitkä väli, koska mainio ravintolahan tämä on. Mutta nytpä tuli asia korjattua. Alkumaljaksi valikoitui Recaredon punainen cava - mielenkiintoinen ja aperitiiviksi varsin pätevä kuiva kuohujuoma. Listalta otin viiden ruokalajin menun ja sille juomat. Amuse oli - perunaa! Tryffelillä maustettua perunakeittoa ja sitruunainen perunakroketti. Molemmat … Jatka artikkeliin Postres pitkästä aikaa
Lappeenranta on kulinaristisesti ja muutenkin minulle kovasti tuntematon - niinpä illallispaikan valinta perustui nettiin ja parin Lappeenrannan TKK:lta valmistuneen kaverin vuosien takaisiin muisteloihin. Valinta osui Wolkoffiin, ja hyvä niin! Aikaa oli rajallisesti (ravintola aukesi klo 17 ja balettigaala alkoi klo 19), joten ihan minimiperussetillä piti mennä: alku-, pää- ja jälkiruoka. Brutaalia, mutta pitää sopeutua joskus … Jatka artikkeliin Wolkoff – erinomaista ruokaa Lappeenrannassa
Kyä ny tamperelaisia herkkusuita hellitään, kun entisestäänkin hämmentävn korkeatasoinen ravintolatarjonta on kasvanut vastikään kesällä avatulla Pikkubistro Kattilalla, joka ainakin ensikokemuksen perusteella ampaisee suoraan erinomaisten ruokapaikkojen pieneen mutta armoitettuun joukkoon. Ruoasta vastaa pitkän kansainvälisen uran tehnyt argentiinalais-italialainen Silvia del Carmen Castaño, jonka henkilökohtainen lämmin ote tuntui myös salissa, jossa hän kävi juttelemassa ihmisten kanssa ruoasta ja muusta. … Jatka artikkeliin Kattila täynnä luomua
Hella ja huone on pitkäaikaisia suosikkiravintoloitani, jossa sekä ruoan laatu että kiinnostavuus ja haastavuus on aina ollut kärkitasoa. Harmillisesti kesällä se tarjoaa vain yllätysmenua (4 tai 6 ruokalajia), ja tällä kertaa, vaikka laatu edelleen oli kohdallaan, oli luovuus kesämenussa ehkä vähän kesäterässä eli ruoan kiinnostavuuden suhteen mentiin ehkä jonkinkin verran totuttua alemmalla ambitiotasolla. Aloitin samppanjalla, … Jatka artikkeliin Hella & huone – kesämenu
Ravinteli Bertha on yksi kestosuosikkejani Tampereella, siellä eivät maut eikä palvelu ole koskaan pettäneet. Tällä kertaa oli hiukan tiukka aikataulu, vajaat pari tuntia vain aikaa, joten piti tinkiä menun pituudesta - mutta ei se määrä vaan se laatu, kuten tiedetään. Niin kiire ei toki saa olla, ettei lasillinen jaloa juomaa maistuisi aluksi - vakiosamppanjan ohella … Jatka artikkeliin Bertha – huippumesta
Ravintola C on Tampereen terävää kärkikaartia ja yksi suosikkiravintoloistani koko maassa: maut, niin ruoan kuin viinin, ovat aina kohdallaan, palvelu osaavaa ja ystävällistä - ja käytössä paljon luomua, mikä aina ilahduttaa. Alkuillasta oli tullut jo nautittua pari lasia samppanjaa, joten nyt pyysin alkuun jotain lyhyehkö ja makeahkoa. Matti (Vuoden Hovimestari 2014 -kilpailun voittanut Matti Kuukkanen) … Jatka artikkeliin Ravintola C: huikea Viinimestarin menu
Näsinneulan ravintola on kuulunut suosikkeihini - joskus männävuosina sen ruoka ja palvelu ei ollut ihan riittävällä tasolla, mutta korkeudesta saa sen verran lisäpisteitä, että silloinkin tuli käytyä. Nyt kun viime vuosina ruoka on noussut jo vähintään hyvälle tasolle ja palvelunkaan suhteen ei enää tarvitse tuntea myötähäpeää, on Näsinneulassa ilo viettää pitkää iltaa. Tällä kertaa juuri … Jatka artikkeliin Ilta Näsinneulassa
Erinomaisuutta 