Avainsana: Helsinki

Sekaisin on miehet, naiset – hulluja nuo kuolevaiset

Jätä kommentti

Ryhmäteatterin tämän vuoden kesäbiisi Suomenlinnassa on Shakespearea - perin sopivasti, tulihan keväällä kuluneeksi 400 vuotta bardin kuolemasta. Kesäyön uni fantasiakomediana sopiikin hyvin kevyehköön mutta ammattitaitoisesti tehtyyn kesäteatteriin. Tekstin pohjaksi on valittu Lauri Siparin suomennos vuodelta 1989, nykyihmisen korvalle helpompi kuin Cajanderin (1891) versio mutta silti mukavasti mutkaisempi kuin Rossin (2005) sujuva nykysuomennos. Tosin puhekielisyyttä tuntuu kyllä paikoin … Jatka artikkeliin Sekaisin on miehet, naiset – hulluja nuo kuolevaiset

Nyjävel i Finnjävel

Jätä kommentti

Edellinen kerta Finnjävelissä oli wow-kokemus, joten odotukset olivat tälläkin kertaa korkealla. Nyt oltiin liikkeellä maanantai-iltana, jolloin on ohjelmassa "NyJävel" eli ravintolan omin sanoin: "keittiö kokeilee uusia ideoita ja annoksia. Tarjolla voi olla tulevia neronleimauksia tai viilausta vaativia luomuksia. 7 ruokalajin NyJävel-menu koostuu tutuista ja uusista annoksista." Juomaongelma ratkaistiin menulle suunnitellulla viinipaketilla. Kuplilla aloitettiin - seuralle ei läytynyt … Jatka artikkeliin Nyjävel i Finnjävel

Pastis sydämellä

Jätä kommentti

Pastiksesessa, Murun pikkuveljessä, olen käynyt pari kertaa aiemminkin, mutten ole kirjoitellut kokemuksista, joten nyt on hyvä hetki korjata puute, vaikka liikkeellä oltiinkin jo lopputiltapäivästä ja melko lyhyellä kaavalla. Oli parsa-aika ja tarjolla kolme erilaista parsa-annosta, joista valitsin alkuun haudutettua valkoista parsaa, paistettua osterivinokasta ja salvia-hollandaisea. Parsa ja hollandaise olivat odotetusti moitteettomia, mutta annoksen nosti tavanomaisen yläpuolelle erinomaiset … Jatka artikkeliin Pastis sydämellä

Tristan ja Isolde

Jätä kommentti

Richard Wagnerin Tristan ja Isolde on yksi Wagner-mittaluokan teoksista, kestoltaan reilut 3,5 h (plus pari väliaikaa), joissa ei kuitenkaan pääse aika tulemaan pitkäksi, vaikkei olisikaan vannoutunut wagneriaani ja vaikkei osaaminen riittäisikään arvostamaan teoksen kaikkia musiikillisia hienouksia. Kansallisooppera esitti tämän muutaman vuoden takaisen produktion nyt kokonaan suomalaissolistien voimin, kappelimestarina vieraissa naapurimökistä RSO:n Hannu Lintu. Wagnerin libreton taustalla … Jatka artikkeliin Tristan ja Isolde

Navigatio: Alpo Aaltokosken 30-v-taiteilijajuhlateos

Jätä kommentti

Alpo Aaltokoski, 58-vuotias tanssija ja koreografi, viettää tänä vuonna 30-vuotistaiteilijauhlaa, ja juhlateokseksi hän on tehnyt itselleen soolon Navigatio. Vai onko se soolo? Vai trio, jonka muut jäsenet ovat kielisoitinmuusikot Jussi Jaakonaho (kitara ja ronroco) ja Joonas Widenius (kitara), jotka vastaavat myös sävellystyöstä. Teoksen alkupuoli on paljolti melko hidasta liikkettä, vangitsevaa ja seesteisen rauhoittavaa, täydellisesti synkassa … Jatka artikkeliin Navigatio: Alpo Aaltokosken 30-v-taiteilijajuhlateos

BACH. Forms of Silence and Emptiness

Jätä kommentti

Kansallisbaletin kauden viimeinen ensi-ilta oli espanjalaisen Nacho Duaton BACH. Forms of Silence and Emptiness. Se on melko tarkkaan 17 vuotta vanha teos, joka nähtiin Norjan kansallisoopperan ja -baletin tuotantona, toki oman balettimme tanssijoin. Itse näin toisen illan esityksen. Teoksessa on noin 1,5 tunnin verran J. S. Bachin musiikkia, osia enemmän ja vähemmän tutuista teoksista - … Jatka artikkeliin BACH. Forms of Silence and Emptiness

Surutyön maaginen ajattelu

Jätä kommentti

Teatteri Jurkan Maagisen ajattelun aika on sielukas ja puhutteleva monologinäytelmä menetyksestä, surusta, luopumisesta, vähän selviytymisestäkin. Joan Didion on käsikirjoittanut näytelmän (2007) kirjansa The Year of Magical Thinking (2005) pohjalta. Se on kirjailijan omien kokemusten ja niihin liittyvien ajatusten ja tunteiden käsittelyä - älykkästä mutta lämminhenkistä itsereflektiota, surun työstämistä, joka puhuttelee katsojan tunteita sortumatta huokeaan sentimentaalisuuteen. Tarinan … Jatka artikkeliin Surutyön maaginen ajattelu

Finnjävel: perinneruoat uusiksi

Jätä kommentti

Ravintola Finnjävel on järjestyksessä toinen keittömestarien Henri Alén ja Tommi Tuominen kevään kahdesta uuesta ravintolasta Etelärannassa, ovensa se avasi vain viikkoa aiemmin Havis-ravintolan vahoissa tiloissa. Finnjävel puskee genrellään hatunnoston arvoisesti vastavirtaan: viime vuosina Helsinki on menettänyt monta fine dining -ravintolaa, ja taudin lailla levittäytyy mm. katuruoka, tuo parrakkaan painajainen, ja muu "rento" meno ("rento" ymmärtääkseni on synonyymi sanoille "veltto" ja "huo(litte)le(ma)ton"). … Jatka artikkeliin Finnjävel: perinneruoat uusiksi

OX – erinomaista ruokaa pienessä tilassa

Jätä kommentti

Ravintola OX avautui Pikku-Roballe vain muutama viikko sitten - taustalla samat heebot kuin Kauppahallin Storyssa, joka on suosikkejani, joten odotukset siis korkealla. Ekalla kerralla uudessa ravintolassa otan mieluusti valmiin menun juomineen, jolloin kaikki valinnat menevät ravintolan osaamisen ansioksi/syyksi. Niinpä päädyimme viiden ruokalajin menuun, jonka annokset eivät olleet ihan samoja kuin à la carte -listalla ja … Jatka artikkeliin OX – erinomaista ruokaa pienessä tilassa

Blinejä, vodkaa ja syrnikkejä Bystrossa

Jätä kommentti

Entisen Sundmans Krogin tiloissa avautui muutama viikko sitten slaavilainen bistro Bystro, ensimmäinen Henri Alénin ja Tommi Tuomisen kahdesta uudesta ravintolasta niillä huudeilla. Jonkinlaista lounasta piti saada lauantaipäivänä, mikä oli hyvä syy käydä kokemassa tämä uutuus. "Yllättäen" päädyttiin blineihin ("syö niin paljon kuin jaksat") kaikilla lisukkeilla: mätiä (vaihdoin pakettiin kuuluneen kirjolohenmädin muikunmätiin), lohi-siika-tartaria, sienisalaattia, suolakurkkua, punasipulia ja smetanaa (itse hapatettua). Erittäin hyviä … Jatka artikkeliin Blinejä, vodkaa ja syrnikkejä Bystrossa

RSO: Venäläinen ilta

Jätä kommentti

Jatkoin klassisen konserttimusiikin reseption opettelun alkutaivaltani luonnonmenetelmällä Radion sinfoniaorkesterin keskiviikkosarjan konsertilla, jossa keskityttiin venäläiseen musiikkiin. Kapellimestarina oli vakio-Linnun sijaan venäläinen Tugan Sohijev mm. Bolšoista. Ensin kuultiin Aleksandr Borodinin Ruhtinas Igor -oopperasta Polovetsitanssit, RSO:n lisäksi lavalla Musiikkitalon kuoro. Prinssi Igorin, 1100-luvulle sijoittuvan oopperan, olen nähnyt/kuullut vain kerran, Metropolitanin elokuvateatterilähetyksenä, josta jäi mieleen Polovetsitansseista sillointällöiseksi korvamadoksikin nouseva neitojen tanssi (Lennä tuulen … Jatka artikkeliin RSO: Venäläinen ilta

Krug Roba & Lilla e – hyvää ja kaunista

Jätä kommentti

Pikku-Roban vanhan polliisiaseman tiloihin pykäsivät hotellin ja sen yhteyteen ravintolan nimeltä Krug Roba (liekö suomeksi Roba-krouvi tai Roba-kievari?) Syksyllä avattu pohjoismainen ravintola on saanut osakseen vaihtelevia arvioita, mikä on aina kiinnostavaa; myös meidän neljän hengen seurueestamme yhdellä oli huono lounaskokemus ihan lähiajalta. Siitä huolimatta oltiin nyt hyvää illalliskokemusta hakemassa - ja sellainen löytyikin! Alkusamppanjaksi aina pätevä Pol Roger Brut … Jatka artikkeliin Krug Roba & Lilla e – hyvää ja kaunista

Tanis: The Deep Dark White. Etualalla Sara Antikainen, Atte Kilpinen ja Jouka Valkama Kuva: Mirka Kleemola/Suomen kansallisbaletti

Kansallisbaletin nuorisoryhmä valloittaa

Jätä kommentti

Kansallisbaletin nuorisoryhmällä on jo kolmas vuosi menossa Jane ja Aatos Erkon säätiön tuella, joka lienee turvattu vielä ainakin kolme vuotta. Ryhmässä on 15 parikymppistä tanssijaa, 8 naista ja 7 miestä. Säätiön toiveen mukaan ”mahdollisuuksien mukaan suomalaisia tanssijoita” ryhmään on valittu naisia noin puolet mutta miehiä vain yksi. No, hienoja tanssijanalkuja kaikki kuitenkin! Heitä on ilahduttavan paljon … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin nuorisoryhmä valloittaa

Koruttoman kaunis 420PEOPLE

Jätä kommentti

Aleksanterin teatterissa nähdään keväällä vierailuja, joita Tero Saarinen Company on tuottanut osana 20-vuotisjuhliaan. Lupa lienee siis asettaa odotukset korkealle! Tällainen tapaus oli tšekkiläinen ryhmä 420PEOPLE kahden teoksen illalla. Eka biisi 14’20” oli duetto Jiří Kyliánin teoksesta 27’52” (2002), jonka tanssivat Václav Kuneš ja Nataša Novotná, ryhmän perustajat. Alle varttisena napakan pituinen pätkä on vangitsevan intensiivistä … Jatka artikkeliin Koruttoman kaunis 420PEOPLE

Visuaalisesti virkein Taikahuilu

Jätä kommentti

Kansallisooppera on tuonut päänäyttämölle suureksi riemuksemme Berliinin Komische Operin fantastisen Taikahuilu-tuotannon, jonka huima visuaalisuus perustuu animaatioon. Tarina on vanha tuttu ja Mozartin musiikki vielä tutumpi hittibiiseineen. Mutta muutoin onkin tässä Barrie Koskyn, Suzanne Andraden ja Paul Barrittin versiossa kaikki laitettu uusiksi. Uutta on myös kieli: teos lauletaan suomeksi. Vaikka paikoin oikeakielisyys ymmärrettävästi antaa tilaa riimitykselle, … Jatka artikkeliin Visuaalisesti virkein Taikahuilu