Juoksuhaudantie klovnerian keinoin

Rednoseclubin ja Teatteri Quo Vadiksen versio Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie-romaanista oli paitsi hersyvän hauska myös monin tavoin sivistävä kokemus: tutustuin Hotakaisen kirjan (jota en ollut lukenut) tarinaan ja avarsin käsitystäni klovneriasta. Ensin piti päivittää ymmärrys siitä, mitä klovnit ja klovneria on: se ei ole pelkkää sirkusklovneriaa, hullunkurisiksi pelleiksi pukeutuneiden isokenkäisten setien hassuttelua, vaan teatteriklovneria on komedian … Jatka artikkeliin Juoksuhaudantie klovnerian keinoin

Jumalan rakastaja 2013

Kokkolan kaupunginteatteri on pelotta tarttunut 30 vuotta nuoreen Jussi Parviaisen "kohunäytelmään" Jumalan rakastaja. Päätekijät, ohjaaja Sakari Hokkanen ja dramaturgi Jussi Moila lienevät kolmikymppisiä kuten Parviainenkin oli Ryhmäteatteriin alkuperäisversiota tehdessään - he eivät siis ole voineet nähdä sitä (ainakaan livenä). Sikälikin oli kiinnostavaa nähdä, miten tämän ajan nuoret miehet tekevät tekevät Jumalan rakastajan verrattuna noiden aikojen … Jatka artikkeliin Jumalan rakastaja 2013

Kunigas kuolee 1 h 32 min kuluttua

Yksi Tampereen Teatterikesän monista hyvistä puolista on, että siellä voi nähdä myös esityksiä, joita olisi pitänyt käydä katsomassa lähempänä kotia, mutta syystä tai toisesta (tai tyystin syyttä) ei ole tullut käytyä. Kansallisteatterin tulkinta Eugène Ionescon näytelmästä Kuningas kuolee oli juuri tällainen esitys. Näytelmän perusasetelma on selkeä: kuningas Bérenger I (Jukka Puotila), tämän kaksi vaimoa, nykyinen … Jatka artikkeliin Kunigas kuolee 1 h 32 min kuluttua

Kattila täynnä luomua

Kyä ny tamperelaisia herkkusuita hellitään, kun entisestäänkin hämmentävn korkeatasoinen ravintolatarjonta on kasvanut vastikään kesällä avatulla Pikkubistro Kattilalla, joka ainakin ensikokemuksen perusteella ampaisee suoraan erinomaisten ruokapaikkojen pieneen mutta armoitettuun joukkoon. Ruoasta vastaa pitkän kansainvälisen uran tehnyt argentiinalais-italialainen Silvia del Carmen Castaño, jonka henkilökohtainen lämmin ote tuntui myös salissa, jossa hän kävi juttelemassa ihmisten kanssa ruoasta ja muusta. … Jatka artikkeliin Kattila täynnä luomua

Mutantants – 1000 tanssia vai mitä hiipimistä?

Teatterikesän "Case Viro" -kokonaisuudessa oli mukana Cabaret Rhizomen esitys Mutantants – ehk Tuhat tantsu, mida tantsida enne kui sured (tuhat tanssia, joita tanssia ennen kuin kuolet). Koreografina oli Päär Pärenson, ohjaajana Johannes Veski ja tanssijoina/esiintyjinä Anatoli Tafitšuk, Joonas Parve, Päär Pärenson ja Ajjar Ausma. Esitys oli monin paikoin hauska - neljä miestä esitti pätkiä erilaisista … Jatka artikkeliin Mutantants – 1000 tanssia vai mitä hiipimistä?

Hella & huone – kesämenu

Hella ja huone on pitkäaikaisia suosikkiravintoloitani, jossa sekä ruoan laatu että kiinnostavuus ja haastavuus on aina ollut kärkitasoa. Harmillisesti kesällä se tarjoaa vain yllätysmenua (4 tai 6 ruokalajia), ja tällä kertaa, vaikka laatu edelleen oli kohdallaan, oli luovuus kesämenussa ehkä vähän kesäterässä eli ruoan kiinnostavuuden suhteen mentiin ehkä jonkinkin verran totuttua alemmalla ambitiotasolla. Aloitin samppanjalla, … Jatka artikkeliin Hella & huone – kesämenu

Zoo – katso, ne katsoo

Keväällä Zodiakissa kantaesitetty Katariina Nummisen teos Zoo on hauskalla tavalla eräänlaista dokumentaarista teatteria (ja/tai/vai tanssia?), jonka lähtökohtana on Korkeasaaren eläintarhassa salaa äänitetyt ihmisten puheet, kun he katselevat eläimiä ja kommentoivat toisilleen. Samoin kuin joskus eläintarhassa, myöskään tässä esityksessä ei voi olla aina ihan varma, kuka katsoo ja kuka on katsottavana - ajoittain esiintyjien katsekontakteja yleisöön … Jatka artikkeliin Zoo – katso, ne katsoo

Outo homo oivaltaa

Tampereen teatterikesässä oli tänä vuonna monta mielenkiintoista esitystä - yksi niistä oli Off-ohjelmiston Outo homo, Juuso Kekkosen monologiesitys. Ennakkoon vähän hirvitti, että miten jaksaa kolmetuntisen monologin istua läpi, mutta hyvin jaksoin 🙂 Kekkonen puhuu minä-muodossa ja tiettävästi puhuukin omista kokemuksistaan ja tunnoistaan, vaikkei sinänsä olekaan tärkeää teoksen kannalta, onko kyse faktasta vai fiktiosta. Joka tapauksessa … Jatka artikkeliin Outo homo oivaltaa

Bertha – huippumesta

Ravinteli Bertha on yksi kestosuosikkejani Tampereella, siellä eivät maut eikä palvelu ole koskaan pettäneet. Tällä kertaa oli hiukan tiukka aikataulu, vajaat pari tuntia vain aikaa, joten piti tinkiä menun pituudesta - mutta ei se määrä vaan se laatu, kuten tiedetään. Niin kiire ei toki saa olla, ettei lasillinen jaloa juomaa maistuisi aluksi - vakiosamppanjan ohella … Jatka artikkeliin Bertha – huippumesta

Ravintola C: huikea Viinimestarin menu

Ravintola C on Tampereen terävää kärkikaartia ja yksi suosikkiravintoloistani koko maassa: maut, niin ruoan kuin viinin, ovat aina kohdallaan, palvelu osaavaa ja ystävällistä - ja käytössä paljon luomua, mikä aina ilahduttaa. Alkuillasta oli tullut jo nautittua pari lasia samppanjaa, joten nyt pyysin alkuun jotain lyhyehkö ja makeahkoa. Matti (Vuoden Hovimestari 2014 -kilpailun voittanut Matti Kuukkanen) … Jatka artikkeliin Ravintola C: huikea Viinimestarin menu

Ilta Näsinneulassa

Näsinneulan ravintola on kuulunut suosikkeihini - joskus männävuosina  sen ruoka ja palvelu ei ollut ihan riittävällä tasolla, mutta korkeudesta saa sen verran lisäpisteitä, että silloinkin tuli käytyä. Nyt kun viime vuosina ruoka on noussut jo vähintään hyvälle tasolle ja palvelunkaan suhteen ei enää tarvitse tuntea myötähäpeää, on Näsinneulassa ilo viettää pitkää iltaa. Tällä kertaa juuri … Jatka artikkeliin Ilta Näsinneulassa

Hella & huone – 10. kerta toden sanoo

Yleensä Tampereen viettelyksistä pääsen nauttimaan lähinnä kesällä Teatterikesän aikaan, mutta nytpä tuli tehtyä pikavisiitti illalliselle Hellaan & Huoneeseen. Tämä taisikin olla jo 10. kerta tässä mainiossa fine dining -ravintolassa. Aluksi saimme lasilliset cavaa, jolla olikin hyvä huuhtaista keväiset katupölyt pois kurkusta. Kuten ennenkin, tarjolla oli 8 ruokalajia, joista saattoi valita 1-8 kpl. Valitsimme 8 kpl. … Jatka artikkeliin Hella & huone – 10. kerta toden sanoo

Huber – hyvää lihaa ja savunkäryä

Ravinteli Huberista jäi hyvät makumuistot viime kerralta elokuulta, niinpä menimme sinne seuralaiseni kanssa kohtalaisen korkein odotuksin. Ruoan osalta pääosin odotukset täyttyivätkin. Otimme alkupalaksi ylikypsää häränhäntää ja punajuurta, mukana myös creme fraichea ja punajuuritapiokahelmiä. Suorakaiteeksi prässätty häränhäntä oli mitä mainointa, herkullista suussa sulavaa lihaa. Punajuuri, makea ja vahvanmakuinen, toimi häntälihan kaverina hienosti. Erinomainen annos, ja lähes … Jatka artikkeliin Huber – hyvää lihaa ja savunkäryä

Hella & huone & erinomaisherkut

Nyt taisi olla jo peräti kymmenes kerta Hellassa ja huoneessa viimeisten muutaman vuoden aikana. Niin se aika rientää, kun syö hyvin! Alkumaljaksi Humberto tarjosi lasillisen proseccoa, olikohan Col Vetorazia - varsin hyvää, hiukan makeuttakin, mikä sopii omaan makuuni oikein hyvin. Viime kerralla tarjolla oli vain lyhyitä kesämenuja, nyt käytössä taas vakiokaava eli 1-8 ruokalajia, joista … Jatka artikkeliin Hella & huone & erinomaisherkut

Teatteria ja herkuttelua Tampereella

Vietin taas perinteisesti lähes viikon Tampereella teatterikesän ja kaupungin hyvien ravintoloiden annista nautiskellen. Osa kokemuksista oli oman blogijuttunsa väärtejä (niihin linkit tästä jutusta), osa ei niin puhutellut (niistä muutama sana tässä yhteenvetojutussa). Teatterikesä oli 45. - itselleni tosin vasta 11. kerta. Ti 6.8.2013 Festivaali alkoi maanantaina, mutta pääsin Tampereelle vasta tiistaina iltapäivällä. Heti ensimmäisenä ohjelmassa … Jatka artikkeliin Teatteria ja herkuttelua Tampereella