Kategoria: Esitykset

Elena Stikhina, Aquiles Machado, Claudio Otelli, Jana Sýkorová, Timo Paavola. Kuva: Suomen kansallisooppera/Stefan Bremer

Trubaduuri operoi katsojan moraalitunteilla

Jätä kommentti

Kansallisoopperassa nähty hyvin tuore produktio Verdin Trubaduurista on kahden espanjalaisteatterin, Barcelonan Gran Teatre del Liceun ja Oviedon (Kansallisoopperan mukaan Ovideon) Teatro Campoamorin yhteistuotanto viime kesältä, ohjaajanaan andorralaissyntyinen Joan Anton Rechi. Trubaduuri on suosittu ooppera, jossa on hyvinkin tuttuja aarioita ja kuorokohtauksia - tässä produktiossa etualalle tuntuivat kuitenkin nousevan ohjauksen ulkomusiikilliset piirteet. Tarina on yksi klassisen … Jatka artikkeliin Trubaduuri operoi katsojan moraalitunteilla

Virkeä ja viehättävä Julia & Romeo

Jätä kommentti

Jussi Nikkilän Shakespeare-kyvykkyys on virkeää ja terävää, joten odotukset olivat erityisen korkealla Kansallisteatterin suuren näyttämön uudelle Romeo ja Julia -produktiolle, nimeltänsä Julia & Romeo. Kieli on parasta huumetta eikä Shakespearen teksti todellakaan mitään kevyttä kamaa. Marja-Leena Mikkolan edelleen tuore suomennos (2006) tavoittaa nykysuomeksi paljon sitä lumoa, jota Shakespearen alkukielinen versio tulvehtii. Nikkilän ohjaus ja Anna … Jatka artikkeliin Virkeä ja viehättävä Julia & Romeo

Nuorisoryhmän Next Steps klassisesta upeaan nykytanssiin

Jätä kommentti

Reilu viikko sitten Kansallisbaletin nuorisoryhmän 13 tanssijaa valtasivat Alminsalin  omalla näytöksellä, tai kahdellakin. Erilaisten teosten kirjo toi hyvin esiin nuorten tanssijoiden taidon ja monipuolisuuden, kun ilta (tai no, iltapäivä) eteni alun erittäin klassisesta lopun hyvinkin wow-tason elämykseen. Ensin nähtiin valittuja paloja Petipan (ym.) baletista Le Corsaire: Pas d'esclave, Pas de trois des odalisques ja Grand … Jatka artikkeliin Nuorisoryhmän Next Steps klassisesta upeaan nykytanssiin

Jurkan Putkinotko jättää mukavan hämmennyksen

Jätä kommentti

Kun Jurkka uutisoi Putkinotkon tulevan ohjelmistoon Tuomo Rämön ohjaamana, ihmettelin, miksi niin perin pölyinen teksti tuodaan vetreään teatteriin – ja vielä melko nuorin voimin. Teiniajoilta muistelin kaunokirjalliseen kaanoniin kuuluvan Joel Lehtosen romaanin (1919-1920) olevan vuolasta kuvausta puuduttavan pitkäpiimäisesti. Ryhmä Rämön kasaama ja dramatisoima materiaali oli kuitenkin verevä, vaikka henkilöhahmot ja osa tapahtumista olivatkin Lehtosen perua. … Jatka artikkeliin Jurkan Putkinotko jättää mukavan hämmennyksen

”Koita nyt päättää mikä sä oot”

Jätä kommentti

Kansallisteatterin Lavaklubilla esitettävä Axel - soolo miesäänelle kuulosti ennakkotiedon perusteella kiinnostavalta omaääniseltä transmiehen tarinalta: syntyjään nainen (siis syntymän aikaan naiseksi määritelty) korjaa sukupuolensa ja kertoo tarinansa. Mutta ihan näin ”helposta” (!) jutusta ei ollutkaan kyse. Axel kertoo kyllä elämäntarinaansa ja hyvinkin elävästi ja omaäänisesti: Naisen vartalo ei tuntunut kaikin puolin omalta. Tytöistä tykkääminen teininä tuotti lesboleiman … Jatka artikkeliin ”Koita nyt päättää mikä sä oot”

Mielen hauras OTE

Jätä kommentti

Tekijöilleen erityisen henkilökohtaiselta tuntuvista teoksista on aina vähän arveluttavaa ryhtyä kirjoittamaan, mutta siitä huolimatta tuntui, että jotain pitää sanoa Julius Susimäen OTE-teoksesta. Väkevän ja raa'ankin avoimen henkilökohtaisuuden lisäksi esitys oli poikkeuksellinen sikäli, että se sekä puhutteli tunteita että herätti ajatuksia. OTE yhdistelee sujuvasti tanssia, videota ja puhetta. Valaistus on monin paikoin tärkeässä osassa, esim. alussa … Jatka artikkeliin Mielen hauras OTE

Kuvassa: Michal Krčmář, Hanako Matsune. Kuva: Sakari Viika.

Perin perinteinen Giselle

Jätä kommentti

Katsoessani Kansallisbaletin uutta Giselleä oivalsin, että se taisi olla eka kerta, kun näin kokonaisena ihan näin vanhanaikaisen Gisellen livenä - aiemmin on tullut nähtyä ainakin Eifman Balletin Punainen Giselle ja Dada Masilon Giselle, ja joku elokuvateatterilevitys varmaan myös, muttei livenä ihan perusklassista versiota. Tämä oli juurikin sellainen: Corralli-Perrot-Petipan koreografia Cynthia Harveyn toteutuksena. Museaalibaletteja nykyisin vähän … Jatka artikkeliin Perin perinteinen Giselle

Vaikuttava Häiriö Jurkassa

Jätä kommentti

Raisa Omaheimon käsikirjoittama ja Elina Kilkun dramatisoima ja ohjaama Häiriö Teatterin Jurkassa käsittelee mielenterveyden häiriöitä kokemuksellisesta näkökulmasta: äänen saavat häiriöistä kärsivät ihmiset - ”todenmukaisesti, eikä totuus ole aina kaunis". Työryhmä oli saanut julkaisemaansa kirjoituskutsuun yli 40 vastausta häiriöistä kärsiviltä ihmisiltä, joista reilun kymmenen tekstejä päätyi osaksi käsikirjoitusta. Tekstit ovat vahvasti kokemuksellisia: millaisia ajatuksia ja tunteita häiriön … Jatka artikkeliin Vaikuttava Häiriö Jurkassa

2017 – mitä tuli nähtyä?

Jätä kommentti

Vilkaisu olan yli vuoteen 2017: tuli nähtyä, kuultua ja koettua 75 live-esitystä (plus 15 etänä elokuvateattereissa) - hiukan tervetullutta laskua edellisestä vuodesta (90+18). Esityksistä suurin osa oli edelleen tanssia: 36 % (38 %); konserttien osuus nousi peräti 27 %:iin (16 %), puhenäytelmien taas laski 10 %:iin (17 %), mikä on aavistuksen huolestuttavaa, mutta osin selittyy … Jatka artikkeliin 2017 – mitä tuli nähtyä?

The emotional life of a dog / what my father said

Jätä kommentti

Yksi viime vuonna hamillisesti missaamistani uusista teoksista oli Carl Knifin The emotional life of a dog / what my father said (Carl Knif Company & Zodiak - Centre for New Dance, 2016), joka onneksi esitettiin nyt marraskuussa pari kertaa Viirus-teatterissa. Knifin itsensä lisäksi teoksessa tanssii Eero Vesterinen, molemmat hyvin tarkkoja ja ilmaisuvoimaisia tanssijoita. Liike on … Jatka artikkeliin The emotional life of a dog / what my father said

Porin Tanssikuun vaikuttava avaus

Jätä kommentti

Pori Dance Companyn Tanssikuu-festarin ohjelmassa oli tarjolla paljon mielenkiintoista, mutta sain aikatauluuni mahtumaan vain ekan illan. Poriin ei ihan hetken mielijohteesta tule lähdettyä: kolme ja puoli tuntia junassa suuntaansa (Tampereella vaihto!) ja hotelliyö eli käytännössä kaksi päivää hulahtaa autottomalta yhden illan vuoksi. Mutta kannatti kyllä käydä! Illan aloitti korealaisen Hyauk Jin Geonin Pathless Wood neljälle … Jatka artikkeliin Porin Tanssikuun vaikuttava avaus

Dreams of Replay: nautittavaa ja pelottavaakin

1 kommentti

Missasin Susanna Leinosen uuden Dreams of Replay -teoksen pari kuukautta sitten (työn, levon tai muun sairauden vuoksi), vaan eipä hätää, Martinus-salissa oli marraskuussa tarjolla vielä pari esitystä. Samalla tuli toinenkin ihan uusi kokemus: ainakaan 15 vuoteen (jolloin olen pitänyt kirjaa) en ole käynyt katsomassa mitään esitystä Vantaalla. Nyt sekin siis koettu 😉 Käsiohjelman mukaan Leinonen … Jatka artikkeliin Dreams of Replay: nautittavaa ja pelottavaakin

Kalevalanmaa – Suomen kuva ja varjo

1 kommentti

Kenneth Greven ja Suomen rakkauslapsi, Kansallisbaletin Suomi 100 -suursatsaus Kalevalanmaa sai eilen kantaesityksensä. Sen julkistus reilu vuosi sitten herätti hiukan huolta: "Tarina ammentaa häpeilemättä tämän maan historian ja kulttuurin merkkipaaluista ja yhdistää rohkeasti eri taidemuotoja keskenään. Lopputuloksena on leikkisä, hullu ja koskettava teos, joka voi syntyä vain ulkopuolisen silmin.” Olisiko siis tarjolla myötähävettävää paatosta, kiusallista … Jatka artikkeliin Kalevalanmaa – Suomen kuva ja varjo

On a String – Sibeliusta väkevästi tanssien

Jätä kommentti

Sibelius-festivaalin perinteisellä ”Sibeliusta pyhäaamuna” -paikalla oli tällä kertaa tanssiteos On a String (2010), musiikkina Sibeliuksen Viulukonsertto (op. 47), ikoninen ja tunnevoimainen teos, jonka käyttäminen tanssiteoksessa on rohkeaa. Ennakkoon muistuikin mieleeni eräs taannoinen Finlandia-hymniin tehty esitys, jossa musiikin ja tanssin tason dispariteetti herätti niin suurta myötähäpää, että se tuntui lähes fyysisenä kipuna munaskuita myöten. Nyt ei … Jatka artikkeliin On a String – Sibeliusta väkevästi tanssien

Sibeliuksen satuja ja sinfoniaa velho-ottein

Jätä kommentti

Kärsin edelleen vakavan osaamisvajeen aiheuttamasta kyvyttömyydestä kirjoittaa fiksusti klassisen musiikin konserteista. Valitettavasti se aina estä kirjoittamasta, SIISpä tässä muutama sana Sibelius-festivaalin perjantai-illan sinfoniakonsertista, jossa Lahden Sibelius-talossa vierailevia Göteborgin sinfonikkoja johti ylikapellimestarinsa Santtu-Matias Rouvali, Lahen poika itekin. Konsertin ensimmäisessä osassa kuultin Sibeliuksen Metsänhaltija (op. 15, 1894-95) ja Satu (op. 9, 1902). Satu oli ihan tuttukin, mutta … Jatka artikkeliin Sibeliuksen satuja ja sinfoniaa velho-ottein