Missasin Susanna Leinosen uuden Dreams of Replay -teoksen pari kuukautta sitten (työn, levon tai muun sairauden vuoksi), vaan eipä hätää, Martinus-salissa oli marraskuussa tarjolla vielä pari esitystä. Samalla tuli toinenkin ihan uusi kokemus: ainakaan 15 vuoteen (jolloin olen pitänyt kirjaa) en ole käynyt katsomassa mitään esitystä Vantaalla. Nyt sekin siis koettu 😉 Käsiohjelman mukaan Leinonen … Jatka artikkeliin Dreams of Replay: nautittavaa ja pelottavaakin
Kenneth Greven ja Suomen rakkauslapsi, Kansallisbaletin Suomi 100 -suursatsaus Kalevalanmaa sai eilen kantaesityksensä. Sen julkistus reilu vuosi sitten herätti hiukan huolta: "Tarina ammentaa häpeilemättä tämän maan historian ja kulttuurin merkkipaaluista ja yhdistää rohkeasti eri taidemuotoja keskenään. Lopputuloksena on leikkisä, hullu ja koskettava teos, joka voi syntyä vain ulkopuolisen silmin.” Olisiko siis tarjolla myötähävettävää paatosta, kiusallista … Jatka artikkeliin Kalevalanmaa – Suomen kuva ja varjo
Sibelius-festivaalin perinteisellä ”Sibeliusta pyhäaamuna” -paikalla oli tällä kertaa tanssiteos On a String (2010), musiikkina Sibeliuksen Viulukonsertto (op. 47), ikoninen ja tunnevoimainen teos, jonka käyttäminen tanssiteoksessa on rohkeaa. Ennakkoon muistuikin mieleeni eräs taannoinen Finlandia-hymniin tehty esitys, jossa musiikin ja tanssin tason dispariteetti herätti niin suurta myötähäpää, että se tuntui lähes fyysisenä kipuna munaskuita myöten. Nyt ei … Jatka artikkeliin On a String – Sibeliusta väkevästi tanssien
Kärsin edelleen vakavan osaamisvajeen aiheuttamasta kyvyttömyydestä kirjoittaa fiksusti klassisen musiikin konserteista. Valitettavasti se aina estä kirjoittamasta, SIISpä tässä muutama sana Sibelius-festivaalin perjantai-illan sinfoniakonsertista, jossa Lahden Sibelius-talossa vierailevia Göteborgin sinfonikkoja johti ylikapellimestarinsa Santtu-Matias Rouvali, Lahen poika itekin. Konsertin ensimmäisessä osassa kuultin Sibeliuksen Metsänhaltija (op. 15, 1894-95) ja Satu (op. 9, 1902). Satu oli ihan tuttukin, mutta … Jatka artikkeliin Sibeliuksen satuja ja sinfoniaa velho-ottein
Lappeenrannassa nähtiin 8. balettigaala - omaan kesäohjelmaani se kuului nyt 4. kerran. Kuten ennenkin, Juhani Teräsvuoren rakentama gaala oli erinomainen yhdistelmä klassista ja nykytanssia - laadukasta ja perin nautittavaa. Gaalan juonsi tuttuun kuivakkaan pirteään tapaansa teatterinjohtaja Timo Sokura. Kirjailen tähän jokusen sanan gaalan kahdeksasta esityksestä, ensin vähän klassisemmat, joista kykyny vaikuttua on vähän rajallisempi, ja … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa uutta ja vanhaa innostavaa
Emilia Kokon ja työryhmän Genderfuck jätti mielen erityisellä tavalla hämmentyneen vaivauksen tilan - sillä lailla hyvällä tavalla, että tässä oli jotain, joka ei ihan heti aukea. Ei ole ehkä kokonaan auennut vieläkään, kun jonkinkin verran on aikaa ehtinyt jo kulua esityksen jälkeen tätä kirjoittaessani. Niinpä ajattelinkin, että otan tähän vähän samanlaisen otteen kuin nykytanssiin en liikaa … Jatka artikkeliin Yllättävä, hämmentävä ja virvoittava Genderfuck
Leea Klemolan käsikirjoittama ja ohjaama Kuopion kaupunginteatterin ja tanssiteatteri Minimin yhteistyön tulos Vaimoni, Casanova nähtiin Tampereen teatterikesässä, TT Frenckellin näyttämöllä. Kesto, kolme tuntia, sai vähän kakistelemaan, kun keväällä suunnittelin viikon ohjelmaa, mutta toisaalta Klemolan näytelmiä ei juurikaan ole vaivannut pitkäpiimäisyys, kuten ei nytkään. Tarina sijoittuu teatteriin: Kyllikki (Seija Pitkänen), ent. teatterinjohtaja, on palaamassa kahden vuoden … Jatka artikkeliin Sopivan verkkainen Vaimoni, Casanova
Belgialaisen kuvataiteilijan Miet Warlopin teos Fruits of Labor jätti jälkeensä mitä suloisimman mielentilan: ei juuri käryäkään, mitä tuli juuri koettua, mutta olipa hieno ja jollain merkillisellä tavalla lempeän hyväntuulinen. Olen joskus ennenkin löytänyt itseni jonkin verrattoman ääreltä juuri silloin, kun esitys tuottaa tunnekokemuksen (vaikka niinkin jäsentymättömän kuin mielihyvä) ilman, että se antautuu välittömälle verbalisoinnille. Oma … Jatka artikkeliin Hulvaton Fruits of Labor lipeää otteesta
Savonlinnan oopperajuhlien Suomi 100 -juhlavuoden tilausteos on Aulis Sallisen Linna vedessä, ”kronikka lausujalle, laulajille, orkesterille ja Olavinlinnalle”. Libreton pohjana on Lassi Nummen samanniminen runokokoelma vuodelta 1975. Olavinlinnan perusti tanskalaissyntyinen ritari, Viipurin käskynhaltija Erik Akselinpoika Tott uuden ajan kynnyksellä vuonna 1475 - "samana vuonna kuin Michelangelo syntyi”. Paikaksi valikoitui harvaan asuttu mutta sotilaallisesti ja maantieteellisesti keskeinen … Jatka artikkeliin Jylhä Linna vedessä
Savonlinnan ohjelmistosta valikoitui tänä vuonna kaksi oopperajuhlien uutta omaa tuotantoa: Ryöstö seraljista ja Linna vedessä, jotka osuivat kätevästi peräkkäisille päiville. Mozartin Ryöstö seraljista (1782) sijoittuu 1500-luvun puolivälin Turkkiin, jossa espanjalaisen herrasmiehen Belmonten rakastettu Konstanze ja palvelijat Blonde ja Pedrillo ovat joutuneet merirosvojen kynsiin ja myyty pašša Selimille orjiksi. Belmonte lähtee pelastamaan näitä seraljista (palatsista), mutta … Jatka artikkeliin Ryöstö seraljista Olavinlinnassa
Osui kohdalle harvinainen tilaisuus päästä kuulemaan Jean Sibeliuksen kotona Ainolassa kamarimusiikkikonserttia, jonka solistina oli itse Christel Lee, viimeisimmän Sibelius-viulukipailun voittaja vuodelta 2015. Vuonna 1990 syntynyt kanadalais-yhdysvaltalainen Lee jäi kilpailusta itselleni mieleen etenkin Bartókin viulukonsertosta, hän taisi olla ainoa joka oli valinnut sen finaalikappaleeksi. Silloisten muisitinpanojeni mukaan tulkinnassa välittyi vahvasti tunne ja erityisen elävä kontakti orkesterin … Jatka artikkeliin Viulutaituri Christel Lee Ainolassa
Viisi yötä takana Kuopiossa, nyt junassa matkalla kotiin. Juuri sain viimeisen esitysjutun eetteriin. Kuusi niitä taisi syntyä tällä kertaa, ja pari muuta. Ihan kaikista esityksistä ei aina synny blogia, sivuan niitäkin tässä. Festivaali alkoi erinomaisella tavalla: NDT2 täytti korkeat odotukset nuorella taituruudellaan. Näin peräpielistä katsoenkin se nousi kirkkaimpien elämysten joukkoon tällä reissulla. Israel Galvánista odotin jotain … Jatka artikkeliin KTS 2017 – jonniin sortin matkakertomus
Oman ohjelmani Kuopio tanssii ja soissa päätti tänä vuonna isrealilainen ryhmä Vertigo taiteellisen johtajansa Noa Wertheimin melko tuoreella, reilu vuosi sitten kantaesitetyllä, teoksella Yama. Nimi tarkoittanee suurta järveä (ks. lopussa tarpeetonta jaaritusta sanan käännöksestä). Lavalla on yhdeksän tanssijaa, kaikki löysähköissä mustissa asuissa. Liikkeessä on paljon - nimen mukaisesti - aaltoilua, melko isoakin liikettä. Toisaalta ajoittain … Jatka artikkeliin Vertigo: Yama – virtaa ja vaaraa
Eteläafrikkalainen Dada Masilo ihastutti riemukkaasti uudistetulla Joutsenlammellaan Kuopiossa kolme vuotta sitten, joten kovasti oli odotuksia uudelle, vasta toukokuussa kantaesitetylle Gisellelle. Totutussa versiossa maalaistyttö Giselle kuolee sydämen särkyessä, kun hän saa kilpakosija Hilarionilta tietää, että rakastettunsa, maalaispoika Loys, onkin aatelisherra Albrecht, joka on jo kihloissa Bathilden kanssa. Wilit, petettyinä neitsyeinä kuolleiden naisten vihaiset henget, haluavat kostaa … Jatka artikkeliin Dada Masilon sivistelemätön Giselle
Kuopio tanssii ja soi on järjestetty jo 48 kertaa - itseltäni meni ohi ensimmäiset 35 mutta viimeiset 13 olen tiiviisti istuskellut katsomossa. Gaalaa ei ole ihan aina ollut, mutta viime vuosina onneksi on tarjoten monipuolisen kattauksen tanssin genreistä. Näin tänäkin vuonna, taiteellisen johtajan Jorma Uotisen juontamana tietenkin. ”Pakolliseksi” klassiseksi numeroksi oli valittu pas de deux … Jatka artikkeliin Kuopion gaala 2017
Erinomaisuutta 