Kansallisteatterin tuore produktio Thomas Mannin novellista Kuolema Venetsiassa jätti minut kahden vaiheille: toisaalta oli halu rientää kirjoittamaan heti jotain, toisaalta tuntui, että taitaa vaatia kypsyttelyä. Aikataulusyistä jälkimmäinen voitti, ja hyvä niin. Olin lukenut tekstin viimeksi kauan sitten, joten kertasin sen edellisenä iltana - tosin englanninkielisenä käännöksenä, suomenkielistä kun ei ollut käsillä ja saksankieliseen ei olisi yksi … Jatka artikkeliin Kuolema (Venetsiassa)
Tom of Finland (eli Touko Laaksonen, 1920-1991) lienee Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kuvataiteilijoita, vaikka hän suuren yleisön tietoon on tullutkin vasta viime aikoina mm. postimerkkien, liinavaatteiden, kahvipakkausten jne. myötä. Nyt Suomen 100-vuotisjuhlavuotena on kantaesitetty myös Dome Karukosken elokuva ja Turun kaupunginteatterin musikaali. Molemmat ovat elämäkerrallisia, joten tätä kirjoitellessani mielessäni harhailee myös pari varhaisempaa elämäkertaa, joihin Laaksonen … Jatka artikkeliin Tom of Finland -musikaali: kynällä sortoa vastaan
Kaija Saariahon uuden oopperan, Only the Sound Remains, kantaesitys oli reilu vuosi sitten Amsterdamissa. Ihan perinteinen ooppera ei aina ole suurimpia nautinnonlähteitäni näyttämötaiteessa - usein tulee vähän museaalinen filis, vaikka sinänsä hieno musiikki olisi puettu etevästikin uusiin vaatteisiin. Nykysäveltäjien oopperat ovat monesti toista maata, Saariaho etunenässä: Kaukainen rakkaus oli perin viehättävä ja Émilie tyystin hurmaava. Niinpä … Jatka artikkeliin Ihastuttavan kaunis Only the Sound Remains
Kiasman ARS17-ohjelmistossa nähty Florentina Holzingerin ja Vincent Riebeekin Schönheitsabend lupasi ennnakkotiedoissa "valtasuhteita, sukupuolirooleja, väkivaltaa, seksiä ja hulluutta, ekstaasia ja epäsiveellistä erotiikkaa". Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaa? Klikkijournalismihenkinen luonnehdinta herätti hilpeyttä, mutta jossainpäin maailmaa teos lienee herättänyt hämmennystä, jopa pahennusta. Mitään kovin uutta tai ihmeellistä en osannut siitä löytää, mutta toki ihan toimivan yhdistelmän mielenkiintoista sukupuoliroolien käsittelyä … Jatka artikkeliin Schönheitsabend
Marjo Kuuselan koreografioima Seitsemän veljestä Kansallisbaletissa teki muutama vuosi sitten vaikutuksen - silloin kävin katsomassa ensi-illan ja vielä toisenkin illan. Niinpä se piti toki nähdä vielä uudelleen, kun se tuli kevään ohjelmistoon repriisinä - nyt oli kyseessä jo tämän produktion 10. esitys. Samalla oli hauska lukea silloista tekstiäni - blogini oli vasta muutaman kuukauden ikäinen vauveli ja haki vielä … Jatka artikkeliin Kuuselan Seitsemän veljestä (taas!)
Helsinki Dance Companyn (HDC) ja Zodiakin yhteistuotanto Jemina - The Great American Show poimii meidät matkaansa siitä, mihin Jyrki Karttusen Jeminan monta elämää muutama vuosi sitten jätti. Alkuperäisen Jeminan näin pian kantaesityksen jälkeen Zodiakissa ja uudelleen pari vuotta nyöhemmin Kuopiossa - mieleen jäi paitsi Karttusen huikean monipuolinen osaaminen myös etenkin karskean lämminhenkinen, anatomisesti epäkorrekti sukupuolen ja … Jatka artikkeliin Jemina – The Great American Show!
Susanna Leinonen Companyn ja Circo Aereon yhteisillassa nähtiin kaksi puolen tunnin mittaista esitystä - varsin erilaisia, mutta ei täysin vieraita toisilleen. SLC:n Romeo ja Julia sai kantaesityksensä alkuperäisessä muodossaan vuoden 2012 loppupuolella; näin sen silloin muutamaa päivää myöhemmin (blogijuttua siitä ei ole, koska bloggaamisen aloitin vasta puolisen vuotta myöhemmin). Mieleen oli jäänyt vahva liike, hätkähdyttävä … Jatka artikkeliin Susanna Leinonen Company ja Circo Aereo vaikuttavassa yhteisillassa
Nyt on viikon sisään kertynyt peräti kolme biografista nykybalettia: Tšaikovski, Rodin ja Modigliani - vieläpä suurin piirtein aikalaisia keskenään. Joskus joulun alla hoksasin, että melkein vierekkäisissä mökeissä on yhtäaikaa samaa teemaa: Ateneumissa harvinainen Modigliani-näyttely ja Eesti Rahvusballettissa Toomas Edurin baletti Modigliani - neetud kunstnik, jossa Tauno Aintsin vartavastinen musiikki. Nämähän piti koplata. Modiglianin vain 35 vuoden … Jatka artikkeliin Modiglianin elämäntanssi ja teot
Pietarilaisen Eifman Balletin Kansallisbaletin-vierailun eka teos oli elämäkerrallinen Tchaikovsky. PRO et CONTRA (2016) ja samankaltaista henkeä oli myös toisessa Boris Eifmanin teoksessa Rodin (2011), jonka päähahmona on kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840-1817). Rodinin (Oleg Gabyšev) lisäksi soolorooleja olivat Camille Claudel (Ljubov Andrejeva) ja Rose Beuret (Natalja Povoroznjuk) - teoksen näkökulmana olikin Rodinin tunnesuhteet näihin naisiin. Claudel oli … Jatka artikkeliin EIfman & Rodin: suuren kauneuden äärellä
Eifman Ballet Pietarista vieraili Kansallisbaletissa kahdella Boris Eifmanin teoksella, joista Tchaikovsky. PRO et CONTRA pyrkinee olemaan kevyesti biografinen koostuen tarinan tasolla kurkistuksista Pjotr Tšaikovskin elämään. Kunnioitettava tavoite, ja ymmärrettävä: Tšaikovskilla on varmasti ollut merkittävä vaikutus moneen koreografiin. Samalla kuitenkin erittäin haasteellinen tehtävä, kun ottaa huomioon nyky-Venäjän ihmisoikeustilanteen. Olen aiemmin nähnyt Eifmanin ryhmältä muutaman teoksen (Onegin, Punainen … Jatka artikkeliin Tšaikovskin loistava osittaisvalotus
Vuosi 2015 oli esitysten lukumäärällä aikanaan ennätys, mutta 2016 meni vielä parilla paremmaksi: 108 esitystä, jokaisella täydellä viikolla vähintään yksi. Tosin 18 oli etäjuttuja eli Metropolitanista, Bolshoista, Govent Gardenista, jne. suorana tai tallenteena elokuvateatterissa esitettyjä, mutta myös 90 live-esitystä, joista sukeutui 45 blogijuttua. Vaikka vierastan taiteen pakottamista paremmuusjärjestykseeb, kasasin top-listan, eli esitykset, joiden kohdalla pelmahti mieleen vahvimmat … Jatka artikkeliin Vuoden 2016 esitykset – laatua ja määrää
Vaikka näyttämötaiteita olen kuluttanut jo aika pitkään ja runsaastikin, olen sinfonia- ym. konserttimusiikin kuuntelijana ihan aloittelija - oikeastaan aloitin vasta reilu vuosi sitten Sibelius-festivaalilla. Mitään analyyttista kykyä tällaisten teosten tai niiden tulkinnan erittelyyn minulla ei ole, vaan ihan tunnepohjaisella reseptiolla mennään. Se riittää hyvin esityksistä nauttimiseen, mutta antaa aniharvoin aineksia edes kohtalaisen blogijutun kirjoittamiseen. Syksyllä … Jatka artikkeliin RSO:n syksystä noviisin silmin
Osmo Vänskän johtama RSO:n keskiviikkosarjan konsertti päätti omalta osaltani Shakespearen 400-vuotisjuhlavuoden: ohjelmassa oli Eero Hämeenniemen tilausteoksen kantaesitys sonettiin 97 ja kokoelma Sibeliuksen Myrskyn osista. Winter calm and Summer storms Eero Hämeenniemen upouusi teos Winter calm and Summer storms mezzosopraanolle ja orkesterille pohjaa William Shakespearen surumielisen kauniiseen sonettiin 97, jossa kuvaillaan, miten rakastetun nuoren miehen poissaollessa … Jatka artikkeliin Lumoava päätös #Shakespeare400-vuodelle
Lentävä hollantilainen on Richard Wagnerin varhaisempaa tuotantoa, ennen mammutteja kuten Ring-sarja tai Parsifal - tässä on vielä jopa aarioita. Upouuden produktion on Kansallisoopperalle ohjannut tanskalainen Kasper Holten, joka juuri viettää viimeisiä kuukausiaan Royal Opera Housen oopperanjohtajana. Uusi ohjaus on perin moderni ja raikas, ja niinpä se onkin herättänyt tunteita puolesta ja vastaan - kelpo taiteen tavoin. … Jatka artikkeliin Onnistuneesti verestetty Lentävä hollantilainen
Nyt on ollut kovin pitkä aika edellisestä jorinasta, mutta muutama juttu on vielä pakko puristaa ulos vuoden viimeisistä huikeista kokemuksista. Ihan vasta vastikään olen havahtunut siihen, että meillä on peräti ainakin kaksi barokkimusiikkiin erikoistunutta orkesteria, Suomalainen barokkiorkesteri ja Helsingin barokkiorkesteri. Marraskuussa oli tilaisuus hiukan kurkistaa molempien ohjelmistoon. Suomalaisen barokkiorkesterin Vuodenajat-konsertin Ritarihuoneella bongasin alun perin Sergei Malovin perusteella - mies … Jatka artikkeliin Barokkinautintoja virtuoosisolistein
Erinomaisuutta 