Kansallisbaletin kauden viimeinen ensi-ilta oli espanjalaisen Nacho Duaton BACH. Forms of Silence and Emptiness. Se on melko tarkkaan 17 vuotta vanha teos, joka nähtiin Norjan kansallisoopperan ja -baletin tuotantona, toki oman balettimme tanssijoin. Itse näin toisen illan esityksen. Teoksessa on noin 1,5 tunnin verran J. S. Bachin musiikkia, osia enemmän ja vähemmän tutuista teoksista - … Jatka artikkeliin BACH. Forms of Silence and Emptiness
Turun Kaskis on herättänyt kovasti mielenkiintoa ja on ollut omallakin "todo-listallani" jo jonkin aikaa. Se on myös ainoa Helsingin ulkopuolinen ravintola, joka on mainittu vuoden 2016 Michelin-oppaassa ja ihan ansaitusti (tosin hiukan epäilen, ovatko Michelin-ukot muissa kaupungeissa edes käyneet). Sain taannoin synttärilahjaksi lupauksen 6 ruokalajin illallisesta Kaskiksessa ja kätevästi valmiiksi tehdyn varauksenkin, joten kynnys oli matala … Jatka artikkeliin Kaskis ekan kerran
Turkuun oli matka illalliselle, mutta ajoissa kun oltiin liikkeellä, piti lounastakin saada. Kun reittiä vähän viilasi, osui matkalle kehuttu Bistro O Mat (koita tökätä ravintolan sivuilla vipeltäviä veikeitä lampaita!). Tästä kauppakeskuksen pihassa piilottelevasta ravintolasta olin aiempaa kokemusta saanut vain parin vuoden takaisesta Taste of Helsingistä. Hyväksi onneksi sattui olemaan arkipyhä ja jo lounasaikaan tarjolla à la carte -lista. Tarjolla oli kaksi … Jatka artikkeliin Bisto O Mat lyhyesti mutta nautinnollisesti
Teatteri Jurkan Maagisen ajattelun aika on sielukas ja puhutteleva monologinäytelmä menetyksestä, surusta, luopumisesta, vähän selviytymisestäkin. Joan Didion on käsikirjoittanut näytelmän (2007) kirjansa The Year of Magical Thinking (2005) pohjalta. Se on kirjailijan omien kokemusten ja niihin liittyvien ajatusten ja tunteiden käsittelyä - älykkästä mutta lämminhenkistä itsereflektiota, surun työstämistä, joka puhuttelee katsojan tunteita sortumatta huokeaan sentimentaalisuuteen. Tarinan … Jatka artikkeliin Surutyön maaginen ajattelu
Ravintola Finnjävel on järjestyksessä toinen keittömestarien Henri Alén ja Tommi Tuominen kevään kahdesta uuesta ravintolasta Etelärannassa, ovensa se avasi vain viikkoa aiemmin Havis-ravintolan vahoissa tiloissa. Finnjävel puskee genrellään hatunnoston arvoisesti vastavirtaan: viime vuosina Helsinki on menettänyt monta fine dining -ravintolaa, ja taudin lailla levittäytyy mm. katuruoka, tuo parrakkaan painajainen, ja muu "rento" meno ("rento" ymmärtääkseni on synonyymi sanoille "veltto" ja "huo(litte)le(ma)ton"). … Jatka artikkeliin Finnjävel: perinneruoat uusiksi
Ravintola OX avautui Pikku-Roballe vain muutama viikko sitten - taustalla samat heebot kuin Kauppahallin Storyssa, joka on suosikkejani, joten odotukset siis korkealla. Ekalla kerralla uudessa ravintolassa otan mieluusti valmiin menun juomineen, jolloin kaikki valinnat menevät ravintolan osaamisen ansioksi/syyksi. Niinpä päädyimme viiden ruokalajin menuun, jonka annokset eivät olleet ihan samoja kuin à la carte -listalla ja … Jatka artikkeliin OX – erinomaista ruokaa pienessä tilassa
Entisen Sundmans Krogin tiloissa avautui muutama viikko sitten slaavilainen bistro Bystro, ensimmäinen Henri Alénin ja Tommi Tuomisen kahdesta uudesta ravintolasta niillä huudeilla. Jonkinlaista lounasta piti saada lauantaipäivänä, mikä oli hyvä syy käydä kokemassa tämä uutuus. "Yllättäen" päädyttiin blineihin ("syö niin paljon kuin jaksat") kaikilla lisukkeilla: mätiä (vaihdoin pakettiin kuuluneen kirjolohenmädin muikunmätiin), lohi-siika-tartaria, sienisalaattia, suolakurkkua, punasipulia ja smetanaa (itse hapatettua). Erittäin hyviä … Jatka artikkeliin Blinejä, vodkaa ja syrnikkejä Bystrossa
Jatkoin klassisen konserttimusiikin reseption opettelun alkutaivaltani luonnonmenetelmällä Radion sinfoniaorkesterin keskiviikkosarjan konsertilla, jossa keskityttiin venäläiseen musiikkiin. Kapellimestarina oli vakio-Linnun sijaan venäläinen Tugan Sohijev mm. Bolšoista. Ensin kuultiin Aleksandr Borodinin Ruhtinas Igor -oopperasta Polovetsitanssit, RSO:n lisäksi lavalla Musiikkitalon kuoro. Prinssi Igorin, 1100-luvulle sijoittuvan oopperan, olen nähnyt/kuullut vain kerran, Metropolitanin elokuvateatterilähetyksenä, josta jäi mieleen Polovetsitansseista sillointällöiseksi korvamadoksikin nouseva neitojen tanssi (Lennä tuulen … Jatka artikkeliin RSO: Venäläinen ilta
Pikku-Roban vanhan polliisiaseman tiloihin pykäsivät hotellin ja sen yhteyteen ravintolan nimeltä Krug Roba (liekö suomeksi Roba-krouvi tai Roba-kievari?) Syksyllä avattu pohjoismainen ravintola on saanut osakseen vaihtelevia arvioita, mikä on aina kiinnostavaa; myös meidän neljän hengen seurueestamme yhdellä oli huono lounaskokemus ihan lähiajalta. Siitä huolimatta oltiin nyt hyvää illalliskokemusta hakemassa - ja sellainen löytyikin! Alkusamppanjaksi aina pätevä Pol Roger Brut … Jatka artikkeliin Krug Roba & Lilla e – hyvää ja kaunista
Kansallisbaletin nuorisoryhmällä on jo kolmas vuosi menossa Jane ja Aatos Erkon säätiön tuella, joka lienee turvattu vielä ainakin kolme vuotta. Ryhmässä on 15 parikymppistä tanssijaa, 8 naista ja 7 miestä. Säätiön toiveen mukaan ”mahdollisuuksien mukaan suomalaisia tanssijoita” ryhmään on valittu naisia noin puolet mutta miehiä vain yksi. No, hienoja tanssijanalkuja kaikki kuitenkin! Heitä on ilahduttavan paljon … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin nuorisoryhmä valloittaa
Aleksanterin teatterissa nähdään keväällä vierailuja, joita Tero Saarinen Company on tuottanut osana 20-vuotisjuhliaan. Lupa lienee siis asettaa odotukset korkealle! Tällainen tapaus oli tšekkiläinen ryhmä 420PEOPLE kahden teoksen illalla. Eka biisi 14’20” oli duetto Jiří Kyliánin teoksesta 27’52” (2002), jonka tanssivat Václav Kuneš ja Nataša Novotná, ryhmän perustajat. Alle varttisena napakan pituinen pätkä on vangitsevan intensiivistä … Jatka artikkeliin Koruttoman kaunis 420PEOPLE
Kansallisooppera on tuonut päänäyttämölle suureksi riemuksemme Berliinin Komische Operin fantastisen Taikahuilu-tuotannon, jonka huima visuaalisuus perustuu animaatioon. Tarina on vanha tuttu ja Mozartin musiikki vielä tutumpi hittibiiseineen. Mutta muutoin onkin tässä Barrie Koskyn, Suzanne Andraden ja Paul Barrittin versiossa kaikki laitettu uusiksi. Uutta on myös kieli: teos lauletaan suomeksi. Vaikka paikoin oikeakielisyys ymmärrettävästi antaa tilaa riimitykselle, … Jatka artikkeliin Visuaalisesti virkein Taikahuilu
Jyrki Karttusen Pieniä pääosia Helsinki Dance Companyn evakkonäyttämöllä Stoassa on valloittavan suloinen ja hauska esitys. Kantaesityksensä teos lienee saanut jo lähes kymmenkunta vuotta sitten Tampereella Tanssiteatteri MD:ssä, mutta ajattomana toimii edelleen. Tarina, jos sellaista haluaa nähdä, liittyy höllästi Sound of Music -musikaalielokuvaan (1965), jonka pääosassa oli Julie Andrews ja jonka erittäin tunnetuksi tulleesta musiikista vastasivat … Jatka artikkeliin Suloinen Pieniä pääosia
Kohtuuttoman kauan meni ennen kuin Olon "uudessa" sijainnissa pääsin käymään, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Arki-iltana klo 18 liikkeellä ja Matka-menu mielessä. Ensin kuitenkin biodynaamista samppanjaa Benoît Lahayelta. Seura otti kir royalin - cassista ei ollut, sen sijaan ilahduttavia käsityömarjalikööreitä Lepaalta. Aluksi saatiin maisteltaviksi pienet sorminsyötävät: kotimaista kurpitsaa, perunakeksi ja fermentoitua valkosipulia, mateenmätiä ja hapankermaa sisältävä kuoriainen sekä punaherukkageelin kera … Jatka artikkeliin Erinomainen Olo!
KOM-teatterin kantaesitysuutuus, Veikko Nuutisen kirjoittama ja Lauri Maijalan ohjaama Pasi was here (lausutaan "pasivashere") tarjoaa valikoiman tasoja ja tulkintamahdollisuuksia. Jo alaotsikoita on tarjolla kaksin kappalein: ”Lapsena kaikki oli paremmin” ja ”Aikamatka 80-luvun Suomeen ja lapsuuteen”. Tarinan lähtötilanteessa Hemmo, helsinkiläistynyt kolmikymppinen humanistihipsteri, saa tietää lapsuudenystävänsä Pasin ampuneen itsensä. Hänen mieleensä palautuvat ajat, tilanteet ja tapahtumat savonlinnalaisessa lähiössä - ja kysymys … Jatka artikkeliin Pasi was here – naurua ja kyyneliä
Erinomaisuutta 