Alpha – Hellan & huoneen ”zero waste” -popup

Jätä kommentti

Arto Rastas on laittanut Hellan ja huoneen normaalikonseptin hyllylle hetkeksi ja pystyttänyt tiloihin heinä-elokuuksi Alpha-nimisen "popup-ravintolan", jossa pyrkimyksenä on nollahävikki. Erittäin hyvä ajatus, kaikki ekologisesti suotuisat jutut ovat mitä kannatettavimpia! Ensijulkistuksissa puhuttiin jopa syötävistä astioista, mutta kohtuus kaikessa. Sisustuksessa näkyi mm. krouvia kasvatusalustaa. Tarjolla oli kaksi kolmen ruokalajin menua tai niiden yhdistelmänä seitsemän. Oli jo kovin myöhä, … Jatka artikkeliin Alpha – Hellan & huoneen ”zero waste” -popup

Tavallisuuden aave, haave vai mörkö?

Jätä kommentti

Q-teatterin Tavallisuuden aave (2016) on taas sitä sarjaa, joka olisi pitänyt käydä katsomassa jo Helsingissä, mutta kun ei, niin hyvä että sen näkee Tampereella Teatterikesässä. Saara Turusen kirjoittama ja ohjaama näytelmä on saanut alaotsikokseen ”Kuvia kotimaasta”, ja tuttuakin tutumpaa suomalaisen arjen ja mielen kuvastoa näyttämölle tuleekin: häiden jäykkiä konventioita kursailuineen ja säädettyine arvojärjestyksineen, perhe-elämän arkea … Jatka artikkeliin Tavallisuuden aave, haave vai mörkö?

Berthan upea kuusikko

Jätä kommentti

Berthassa oli tarjolla 4 ja 6 ruokalajin menut, ja kun kahden Teatterikesä-esityksen välissä oli mukavasti muutama tunti aikaa, niin pidempi menu tietysti, juomien kera: neljä alkuruokaa, pääruoka ja jälkiruoka. Ensin kuitenkin alkujuomaksi samppanja, mainio René Geoffroy Empreinte. Ensimmäinen alkuruoka oli silli, sitruunaverbena, ranskankerma. Silli oli etikkamausteliemessä marinoitua ja nahkansa oli vähän paahdettu. Sen kanssa oli sitruunaverbanaöljyä, piimä-ranskankermakastiketa, maksaruohoa, tilliä ja kurkkua. … Jatka artikkeliin Berthan upea kuusikko

Mikä **t*n Pikku Prinssi?

Jätä kommentti

Tanssiteatterin MD:n Mikä **t*n Pikku Prinssi? (2015) on ollut listallani ja olisi pitänyt nähdä jo aiemmin, mutta nyt tarjoutui hyvä tilaisuus, kun se on Teatterikesän Off-ohjelmistossa. Antoine de Saint-Exupéryn romaani Pikku prinssi (1943) lienee yleisesti tuttu: kertomus pikkuplaneetta B612:lla ruusun kanssa asustavasta Pikku prinssistä, joka lähtee seikkailemaan ja päätyy Maahan, jossa tapaa mm. ketun ja … Jatka artikkeliin Mikä **t*n Pikku Prinssi?

Rose Rose Rose tarjoaa teiniahdistusta kaiken ikäisille

Jätä kommentti

Tämän vuoden Teatterikesässä ekaksi näkemäkseni esitykseksi osui ruotsalaisen lasten- ja nuortenteatteri ung scen/östin Rose Rose Rose (2014), joka kertoo Rose-nimisestä teinitytöstä, tämän omasta - päänsisäisestäkin - näkökulmasta. Esitys alkaa internetin parhaalla sisällöllä: kissavideoilla! Pelkkää söpistelyä ei toki ole luvassa, teinitytön elämä ja kasvuhaasteet kun ovat täynnänsä huolen ja murheen aiheita: vaatteita sovittaessa mikään ei tunnu sopivan, … Jatka artikkeliin Rose Rose Rose tarjoaa teiniahdistusta kaiken ikäisille

Sekaisin on miehet, naiset – hulluja nuo kuolevaiset

Jätä kommentti

Ryhmäteatterin tämän vuoden kesäbiisi Suomenlinnassa on Shakespearea - perin sopivasti, tulihan keväällä kuluneeksi 400 vuotta bardin kuolemasta. Kesäyön uni fantasiakomediana sopiikin hyvin kevyehköön mutta ammattitaitoisesti tehtyyn kesäteatteriin. Tekstin pohjaksi on valittu Lauri Siparin suomennos vuodelta 1989, nykyihmisen korvalle helpompi kuin Cajanderin (1891) versio mutta silti mukavasti mutkaisempi kuin Rossin (2005) sujuva nykysuomennos. Tosin puhekielisyyttä tuntuu kyllä paikoin … Jatka artikkeliin Sekaisin on miehet, naiset – hulluja nuo kuolevaiset

Don Giovanni rietasteli Savonlinnassa suomalaissolistein

Jätä kommentti

Savonlinnan oopperajuhlien monipuolisesta valikoimasta valittiin tällä kertaa vähän kevyempää ja perusvarmaa, Mozartin Don Giovanni (tai Il dissoluto punito, ossia il Don Giovanni ("Hulttion rangaistus eli Don Giovanni”), kuten Lorenzo Da Ponten libreton, 1787, koko nimi kuuluu). Savonlinnaan 2011 tehty belgialaisen Paul-Emile Fournyn ohjaus on hyvin perinteinen - aineksia tarinassa olisi toki nykyajankin kyltymättömyyden kommentoimiseen, mutta … Jatka artikkeliin Don Giovanni rietasteli Savonlinnassa suomalaissolistein

Linnakrouvin sinfonia, harmonia – ja rakkauslaulu!

Jätä kommentti

Savonlinnasta piti taas löytää hyvä syömäpaikka ennen oopperaa, ja parin aikaisemman vuoden kokemusten perusteella varman päälle pelaten olin jo hyvässä ajoin varannut pöydän Linnakrouviin, siihen Olavinlinnan likelle. Vähän satavaisen sään vuoksi oltiin tällä kertaa sisällä, ehkä peräti ensimmäistä kertaa. Alkumaljaksi valikoitui Pol Roger Brut Réserve, mainio kuplajuoma kauniista Pol Roger -laseista. Tarjolla ei näyttänyt olevan valmiita menuja (emme tosin … Jatka artikkeliin Linnakrouvin sinfonia, harmonia – ja rakkauslaulu!

Nyjävel i Finnjävel

Jätä kommentti

Edellinen kerta Finnjävelissä oli wow-kokemus, joten odotukset olivat tälläkin kertaa korkealla. Nyt oltiin liikkeellä maanantai-iltana, jolloin on ohjelmassa "NyJävel" eli ravintolan omin sanoin: "keittiö kokeilee uusia ideoita ja annoksia. Tarjolla voi olla tulevia neronleimauksia tai viilausta vaativia luomuksia. 7 ruokalajin NyJävel-menu koostuu tutuista ja uusista annoksista." Juomaongelma ratkaistiin menulle suunnitellulla viinipaketilla. Kuplilla aloitettiin - seuralle ei läytynyt … Jatka artikkeliin Nyjävel i Finnjävel

Musta Lammas: villiyrttiyllätysmenu

1 kommentti

Kuopion-reissulla pitää aina käydä Mustassa Lampaassa, joka lienee paikkakunnan selvä fine diningin kärki. Villiyrttiteema tuntuu olevan pop (ks. Satoa goes wild), niinpä täälläkin yllätysmenu oli villiyrttien valtaama. Perusversio oli lyhyt, neljä ruokalajia, mutta sopvaksi houkutukseksi ruokalistalla oli vihje, viidellä eurolla saa lisäruokalajeja, joten päädyin kuuteen viineineen. (Mainittakoon, että ravintolassa on kovin hämärä valaistus, mikä on tunnelmallista ja mukavaa, mutta haastavaa … Jatka artikkeliin Musta Lammas: villiyrttiyllätysmenu

Korkeaenerginen Aterballetto

Jätä kommentti

Lähes päivälleen 10 vuotta sitten näin täällä Kuopiossa italialaisen nykybalettiryhmä Aterballetton esittämän silloisen taiteellisen johtajan ja koreografin Mauro Bigonzettin väkevän version Romeosta ja Juliasta. Siitä jäi vahvat muistikuvat - niinpä ryhmään tänä vuonna kohdistui suuret odotukset. Bigonzettin jälkeisenä aikana ryhmä käyttää nykyisin toimitusjohtaja Giovanni Ottolinin mukaan monipuolisesti eri koreografeja, niin tunnettuja kansainvälisiä, kotimaisia italialaisia kuin … Jatka artikkeliin Korkeaenerginen Aterballetto

Valtavan kaunis Tuhkimo Biarritzista

Jätä kommentti

Ranskan Biarritzissa majaansa pitävä Thierry Malandainin johtama parinkymmenen tanssijan ryhmä tukeutuu vahvasti klassiseen tekniikkaan, mutta ponnistaa siitä hyvinkin virkeään ilmaisuun. Kuopioon he toivat Malandainin tuoreen näkemyksen Tuhkimosta (2013) Sergei Prokofjevin musiikkiin. Tuhkimon tarina on vanha ja tuttu, ja Malandain kertoo pysyneensä pääosin uskollisena Prokofjevin käyttämälle Volkovin libretolle paitsi, että Tuhkimon äiti ja haltijatar on fuusioitu … Jatka artikkeliin Valtavan kaunis Tuhkimo Biarritzista

Iloa, valoa, tunteen paloa: Katri Soini 50 v.

Jätä kommentti

Arja Raatikaisen teos Leikin alku (2015) on tanssija Katri Soinille tehty soolo tämän 50-vuotisjuhlaan. Tosin aika lailla taitaa teos olla yhdessä luotu - siinä määrin omakohtaiselta ja omaelämäkerralliselta se vaikuttaa. Voi myös kysyä, onko koreografia teoksen keskeisin luova elementti, tärkeässä roolissa kun ovat myös käsikirjoitus ja ohjaus, joita ei näy erikseen kenenkään nimiin kreditoidun. Teos … Jatka artikkeliin Iloa, valoa, tunteen paloa: Katri Soini 50 v.

Kuopion tanssigaalassa hillittyä ja hillitöntä

Jätä kommentti

Jo 47:ttä kertaa järjestetyn Kuopio tanssii ja soi -festivaalin perinteisen gaalan ohjelmassa oli hiukan klassista balettia mutta ilahduttavasti paljon enemmän nykytanssia. Juontajna karismaattisen persoonalliseen tapaansa festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Uotinen. "Pakollisia" klassisia osuuksia oli vain kaksi, mutta kiistatta huippua: periklassiset pas de deux't Bajadeerin (Makarova-Petipa) 1. näytöksestä ja Oneginin (Cranko) 3. näytöksestä, tanssijoina Suomen kansallisbaletin tähtitanssijat … Jatka artikkeliin Kuopion tanssigaalassa hillittyä ja hillitöntä

Tero Saarisen puhutteleva 20-vuotisilta

Jätä kommentti

Tero Saarinen Companyn 20-vuotisjuhlaan päästiin osallistumaan kahden teoksen illassa, jossa nähtiin vanhaa ja uutta: Could you take some of my weight…? (1999) ja Suomen ensi-iltana MESH (2014). Myös esiintyjäkunta koostui sekä kokeneista että vasta uransa alussa olevista tanssijoista (mm. muutama juuri Balettioppilaitoksesta valmistunut), mistä hatunnosto Saariselle: on arvokasta välittää eteenpäin osaamista ja kokemusta, jota on aiemmilta … Jatka artikkeliin Tero Saarisen puhutteleva 20-vuotisilta