Flamencotähti Isreal Galván jäi harmillisesti näkemättä, kun hän vamman vuoksi joutui perumaan esiintymisensä Kuopio tanssii ja soissa. Harmistusta lievensi tilalle saatu ryhmä: Les Ballets Trockadero de Monte Carlo, yhdysvaltalainen miesbalettiryhmä, joka ihastutti ja riemastutti Kuopiossa myös vuonna 2012. Ohjelmassa oli Joutsenlammen II näytös, pas de deux Le Corsairesta, pätkä Esmeraldaa, Kuoleva joutsen ja lopuksi vielä Don … Jatka artikkeliin Les Ballets Trockadero de Monte Carlo
Olen jo monena vuonna harmitellut sitä, kun Taste of Helsinki osuu aina päällekkäin Kuopio tanssii ja soin kanssa: jos haluaa nähdä kaikki tanssiesitykset, ei molemmat yleensä mahdu kalenteriin. Priorisointi on selvä, joten olen päässyt osallistumaan Taste of Helsinkiin vain kerran. Olinkin perin ilahtunut, kun Kuopiossa järjestettiin ruokatapahtuma Satoa goes wild, jossa naurettavalla 30 euron pilkkahinnalla saattoi ostaa … Jatka artikkeliin Satoa goes wild – Kuopion kävelevä villiyrttimenu
Pastiksesessa, Murun pikkuveljessä, olen käynyt pari kertaa aiemminkin, mutten ole kirjoitellut kokemuksista, joten nyt on hyvä hetki korjata puute, vaikka liikkeellä oltiinkin jo lopputiltapäivästä ja melko lyhyellä kaavalla. Oli parsa-aika ja tarjolla kolme erilaista parsa-annosta, joista valitsin alkuun haudutettua valkoista parsaa, paistettua osterivinokasta ja salvia-hollandaisea. Parsa ja hollandaise olivat odotetusti moitteettomia, mutta annoksen nosti tavanomaisen yläpuolelle erinomaiset … Jatka artikkeliin Pastis sydämellä
Viikko 23 oli jäämässä vuoden ensimmäiseksi, jolloin ei olisi ollut mitään esitystä, joten paniikissa piti kaivella, mitä löytyisi, kun teatterit, ooppera, jne. olivat jo sulkeutuneet kesäksi. Ja jopa löytyikin kiinnostava tapahtuma: VocalEspoo-kuorofestivaalin ilta, jossa esiintyjinä Polyteknikkojen kuoro johtajanaan Saara Aittakumpu ja Ylioppilaskunnan laulajat Pasi Hyökin johdolla. Isossa mieskuorossa on jykevää äänivoimaa, joten hieno ilta oli … Jatka artikkeliin VocalEspoo: PK vs. YL
Paluumatkalla Tukholmasta illastin M/S Silja Symphonyn Bon Vivantissa, joka on laivan fine dining -paikka 7. kannen kävelykadun keskivaiheilla. Sopivankokoinen ja miellyttävä ravintola, jonka rauhallisuus sopii hyvin tällaiselle buffa-allergikolle. Listalla oli paljonkin mielenkiintoista syötävää, joista päädyin kokkimaajoukkueen suunnittelemaan Menu Nordiciin viineineen. Ensin kuitenkin kuplivaa, nyt teki mieli jotain makeampaa. Ehdotettu cocktail Chambordista ja Pannier Brutista täytti tarpeen hienosti. Chambord on hieno juoma, tumma … Jatka artikkeliin Bon Vivant: Suomen kokkimaajoukkueen Menu Nordic
Tukholman-reissulla piti kokea myös joku Michelin-ravintola. Kolme kaksitähtistäkin oli tarjolla ja seitsemän yksitähtistä; pönötystä ja tärkättyjä esiliinoja ei nyt haettu vaan mieluummin jotain lähi- ja luomuhenkisempää - ja sellainen löytyikin: Volt. Menu oli tarjolla neljän tai kuuden ruokalajin mittaisena, plus juustot. Päädyimme kuuteen, miinus juustot. Itse otin viinipaketin, seura vain yhden viinin ja alkoholitonta mehua. Alkusamppanjaksi tuli Comte … Jatka artikkeliin Hurmaava Volt
Christopher Wheeldonin baletti Alice's Adventures in Wonderland kantaesitettiin koreografin kotimökissä The Royal Balletissa Covent Gardenissa reilut viisi vuotta sitten. Wheeldon on kiinnostava koreografi, ja olen jo pitkään halunnut nähdä tämän livenä - etenkin, kun tulin nähneeksi The Royal Balletin esityksen leffateatterilevityksenä pari vuotta sitten. Lontoon reissuilla se ei ole osunut kohdalle, mutta nyt Tukholmassa osui! … Jatka artikkeliin Liisan huikeat seikkailut Tukholmassa
Tukholman reissun ohjelmaan oli varattu ilta oopperassa (tai nykybaletissa), ja sitä ennen toki syömään yhteen oopperatalon ravintoloista. Niin, talossa tosiaan on useita kunnon illallisravintoloita (miksei meillä ole??), yksi Michelin-tähditettykin, nyt tosin mentiin toiseen, Brasseriet-nimiseen. Paikka oli sisältä oopperatalomaisen vanhahtavalla tavalla hieno mutta lähes pimeä (aurinkoisesta ulkoilmasta tullessa) ja iPhonen taskulappu olikin hyödyllinen menun pientä tekstiä tihrustaessa. … Jatka artikkeliin Brasseriet på Kungliga Operan pikaisesti
Richard Wagnerin Tristan ja Isolde on yksi Wagner-mittaluokan teoksista, kestoltaan reilut 3,5 h (plus pari väliaikaa), joissa ei kuitenkaan pääse aika tulemaan pitkäksi, vaikkei olisikaan vannoutunut wagneriaani ja vaikkei osaaminen riittäisikään arvostamaan teoksen kaikkia musiikillisia hienouksia. Kansallisooppera esitti tämän muutaman vuoden takaisen produktion nyt kokonaan suomalaissolistien voimin, kappelimestarina vieraissa naapurimökistä RSO:n Hannu Lintu. Wagnerin libreton taustalla … Jatka artikkeliin Tristan ja Isolde
Alpo Aaltokoski, 58-vuotias tanssija ja koreografi, viettää tänä vuonna 30-vuotistaiteilijauhlaa, ja juhlateokseksi hän on tehnyt itselleen soolon Navigatio. Vai onko se soolo? Vai trio, jonka muut jäsenet ovat kielisoitinmuusikot Jussi Jaakonaho (kitara ja ronroco) ja Joonas Widenius (kitara), jotka vastaavat myös sävellystyöstä. Teoksen alkupuoli on paljolti melko hidasta liikkettä, vangitsevaa ja seesteisen rauhoittavaa, täydellisesti synkassa … Jatka artikkeliin Navigatio: Alpo Aaltokosken 30-v-taiteilijajuhlateos
Kansallisbaletin kauden viimeinen ensi-ilta oli espanjalaisen Nacho Duaton BACH. Forms of Silence and Emptiness. Se on melko tarkkaan 17 vuotta vanha teos, joka nähtiin Norjan kansallisoopperan ja -baletin tuotantona, toki oman balettimme tanssijoin. Itse näin toisen illan esityksen. Teoksessa on noin 1,5 tunnin verran J. S. Bachin musiikkia, osia enemmän ja vähemmän tutuista teoksista - … Jatka artikkeliin BACH. Forms of Silence and Emptiness
Turun Kaskis on herättänyt kovasti mielenkiintoa ja on ollut omallakin "todo-listallani" jo jonkin aikaa. Se on myös ainoa Helsingin ulkopuolinen ravintola, joka on mainittu vuoden 2016 Michelin-oppaassa ja ihan ansaitusti (tosin hiukan epäilen, ovatko Michelin-ukot muissa kaupungeissa edes käyneet). Sain taannoin synttärilahjaksi lupauksen 6 ruokalajin illallisesta Kaskiksessa ja kätevästi valmiiksi tehdyn varauksenkin, joten kynnys oli matala … Jatka artikkeliin Kaskis ekan kerran
Turkuun oli matka illalliselle, mutta ajoissa kun oltiin liikkeellä, piti lounastakin saada. Kun reittiä vähän viilasi, osui matkalle kehuttu Bistro O Mat (koita tökätä ravintolan sivuilla vipeltäviä veikeitä lampaita!). Tästä kauppakeskuksen pihassa piilottelevasta ravintolasta olin aiempaa kokemusta saanut vain parin vuoden takaisesta Taste of Helsingistä. Hyväksi onneksi sattui olemaan arkipyhä ja jo lounasaikaan tarjolla à la carte -lista. Tarjolla oli kaksi … Jatka artikkeliin Bisto O Mat lyhyesti mutta nautinnollisesti
Teatteri Jurkan Maagisen ajattelun aika on sielukas ja puhutteleva monologinäytelmä menetyksestä, surusta, luopumisesta, vähän selviytymisestäkin. Joan Didion on käsikirjoittanut näytelmän (2007) kirjansa The Year of Magical Thinking (2005) pohjalta. Se on kirjailijan omien kokemusten ja niihin liittyvien ajatusten ja tunteiden käsittelyä - älykkästä mutta lämminhenkistä itsereflektiota, surun työstämistä, joka puhuttelee katsojan tunteita sortumatta huokeaan sentimentaalisuuteen. Tarinan … Jatka artikkeliin Surutyön maaginen ajattelu
Ravintola Finnjävel on järjestyksessä toinen keittömestarien Henri Alén ja Tommi Tuominen kevään kahdesta uuesta ravintolasta Etelärannassa, ovensa se avasi vain viikkoa aiemmin Havis-ravintolan vahoissa tiloissa. Finnjävel puskee genrellään hatunnoston arvoisesti vastavirtaan: viime vuosina Helsinki on menettänyt monta fine dining -ravintolaa, ja taudin lailla levittäytyy mm. katuruoka, tuo parrakkaan painajainen, ja muu "rento" meno ("rento" ymmärtääkseni on synonyymi sanoille "veltto" ja "huo(litte)le(ma)ton"). … Jatka artikkeliin Finnjävel: perinneruoat uusiksi
Erinomaisuutta 