Marjo Kuuselan Seitsemän veljestä sai kolmannen tulemisensa Kansallisbaletin ensi-illassa 6.9.2013. Kantaesitys Kuuselan koreografialla Aleksis Kiven romaanin mukaan ja Eero Ojasen musiikkiin oli ollut jo yli 30 vuotta sitten, 23.8.1980. Upea teos ja suurenmoinen toteutus! On ylen harvinaista, että tekisi heti mieli nähdä joku teos uudelleen, mutta tässä juuri siltä ensi-illan jälkeen tuntui - ja lähes … Jatka artikkeliin Kuuselan veljekset
Taas vakkarivisiitti Muruun kolmisin entisen ja nykyisen kollegan kanssa, tällä kertaa iltavuorossa eli klo 20 kattauksessa, joka on omaan makuuni vähän myöhäinen mutta sikäli mukava, ettei ole sitä (pienen) pientä kiireen tuntua, joka aiemmassa kattauksessa joskus on. Alkusamppanjaksi Pol Rogeria vuodelta 2002, ja kuten aina, valitsimme päivän menun juustoineen ja välirisottoineen ja luotimme, että Samuil … Jatka artikkeliin Murun ankkapupu
Kenneth Kvarnströmin omalle ryhmälleen tekemä viime vuonna Dansens Husissa kantaesityksensä saanut teos come back (to me) nähtiin Aleksanterin teatterissa. Lavalla oli kolme tanssijaa, joiden kanssa Kvarnström on tehnyt pitkään yhteistyötä, samoin kaksi live-muusikkoa. Koreografilla on ilmeisesti ollut mielessään haikeutta, luopumista, melankolisuutta, mikä henkii teoksen fiiliksestä mutta myös erityisesti suorasanaisesta lyhyestä lausutusta tekstipätkästä. Hesarin arvioija näki … Jatka artikkeliin come back (to me)
Helsingin sushi-mestoista Umeshu on kestosuosikkejani: tila ja ympristö on ehkä hiukan ahdas ja nuhjuinen, palvelu arkista ja tasoltaan vaihtelevaa, mutta ruoka ei ole koskaan pettänyt. Varsinaisen sushin sijaan nautin mieluummin sashimia, ja Umeshussa kaikkia "nigirejä" onkin saanut "sashimeina", ja niin lopulta nytkin vaikka tarjoilija tällä kertaa hiukan nikottelikin tilaukselleni: siikaa, grillattua lohta ja grillattua kampasimpukkaa. … Jatka artikkeliin Hyvää raakana
Saksalaisen Sasha Waltz & Guests -ryhmän teos Körper nähtiin Helsingin Juhlaviikoilla Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä - eikä se pienemmälle olisi sopinutkaan. Waltz tuntuu käsittelevän teoksessaan sen nimen mukaisesti ihmiskehoa, sen estetiikkaa, materiaalisuutta & materialistisuutta & objektivoimista. Tähän varmasti piilee politiikkaa ja sanomaa, mutta ohitan ne, kuten aina 🙂 Teoksessa, joka on niin tanssia kuin performanssiakin (jos … Jatka artikkeliin Kropallisuutta
Vietin taas perinteisesti lähes viikon Tampereella teatterikesän ja kaupungin hyvien ravintoloiden annista nautiskellen. Osa kokemuksista oli oman blogijuttunsa väärtejä (niihin linkit tästä jutusta), osa ei niin puhutellut (niistä muutama sana tässä yhteenvetojutussa). Teatterikesä oli 45. - itselleni tosin vasta 11. kerta. Ti 6.8.2013 Festivaali alkoi maanantaina, mutta pääsin Tampereelle vasta tiistaina iltapäivällä. Heti ensimmäisenä ohjelmassa … Jatka artikkeliin Teatteria ja herkuttelua Tampereella
Tarina Kansallisteatterin esityksessä Juha Jokelan Patriarkka-näytelmästä lähtee asetelmasta, jossa työuransa Suomessa tehneet Virpi (65 v) (Kirsti Wallasvaara) ja Heimo Harju (65 v) (Raimo Grönberg) elelevät eläkepäiviään. Heimo saa jonkinlaisen herätyksen: tajuaa vaipuneensa "vanukasregressioon", ruoka on helposti sulavaa eivätkä yhä vetreät aivotkaan saa pelkästä shakista riittävästi purtavaa. On siis aika tehdä vielä yksi ura ja palata … Jatka artikkeliin ”Mä yritän vaan elää tätä helvetin elämääni, mikä siinä on yhtäkkiä niin väärin?”
Ruotsalaisen nykysirkusryhmä Cirkus Cirkörin esitys Knitting Peace oli saanut esiintymispaikakseen Tampereen suurimman sisäareenan, Tampere-talon ison salin - eikä näyttämö ollut hiukkaakaan liian suuri esitykselle. Ohjaaja Tilde Björforsin mukaan teoksen ajatuksena on käsiohjelman ym. perusteella maailmanrauhaan pyrkiminen kutomalla. Tai ainakin kysymyksen herättäminen, voiko jollain tällaisella yhteisellä tekemisellä tukea rauhaa. Tai jotain sellaista. Kuten olen joskus pohtinut, … Jatka artikkeliin Huimaa nykysirkusta kutomalla
Turun kaupunginteatterin esitys Lauluja harmaan meren laidalta on Pipsa Longan käsikirjoittama ja Maarit Ruikan ohjaama teos - komediaksi sitä teatterin omilla sivuilla kuvataan; mutta mikään hah hah haa -komedia se ei tosiaan ole, mutta jollain lailla lämpimän hyvänolontunteen kuitenkin jälkeensäjättävä. Tarinan lähtökohta on jokin pieni Suomenlahden (tai joka tapauksessa Itämeren) rannan harvakseltaan asuttu kylä, jossa … Jatka artikkeliin Lempeää ihmisyyttä harmaan meren laidalta
Ravinteli Bertha on Tampereen high class bistro, jossa ruoka, juoma ja palvelu nousevat samalle tasolle kaupungin parhaiden fine dining -paikkojen kanssa. SIksi se on yleensä Tampereen reissujen listallani fine dining -paikkojen ohella. Berthassa on näppärään tyyliin simppeli mutta vaihtoehtoja tarjoava menu: alku-, pää- ja jälkiruoasta tarjolla kolme eri vaihtoehtoa. Nyt oli ekstroina tarjolla mahdollisuus myös … Jatka artikkeliin Bertha – hyvä(st)ä sydämestä
Myönnän heti alkuun, että Hella & huone on toinen Tampereen suosikkiravintoloistani. Niinpä vähän huolestuin, kun Arto Rastas keväällä etsi uutta salista vastaavaa, edellinen kun oli erittäin hyvä. Mutta eipä ole uudessakaan moittimista, hyvin on viinit, ruoat ja palvelu hallussa. Aiemmilla käynneillä aperitiivi on tullut vähän ikään kuin kehiteltyä lennosta, mutta nyt oli ihan apritiivilistakin - … Jatka artikkeliin Hella & huone jaksaa hurmata
Ravinteli Berthan omistajat avasivat vajaa vuosi sitten Tampereelle pihvipaikan nimeltä Ravinteli Huber - ensivisiitin perusteella varsin pätevä biffiravinteli! Menin Huberiin suoraan teatterista pe-iltana klo 21.40, ja hyvin mahduin ilman pöytävaraustakin. Lista oli lyhyt mutta ytimekäs. Ilta oli jo pitkällä, ja olin ajatellut ottaa vain pihvin, mutta sorruin kuitenkin myös alkuruokaan: "Härkää Tartar ja Kananmunaa". Erinomainen … Jatka artikkeliin Huber – Berthan lihaksikas pikkuveli
Marsha Normanin näytelmä Hyvää yötä äiti käsittelee itsemurhaa - matkalle näin suurten kysymysten pohtimisee on hyvä ottaa oppaaksi joku vanha viisas, ja kukapa siihen tehtävään olisi parempi kuin vanha Bardi 🙂 otsikon Hamlet-katkelmat on sovellettu tällä kertaa Paavo Cajanderin suomennoksesta. Reunalla - kaunis on maailma? Jos Hamlet on kuilun reunalla, on Jessie näytelmässä jo askelen … Jatka artikkeliin Jalompaa onko hengen kärsiä – vai käydä miekkaan, lopettaa kaikki?
Latvialaisen Ģertrūdes ielas teātris -rymän esitys Leģionāri kertoo Baltian maista enemmän tai vähemmän väkisin natsi-Saksan armeijaan värvättyjen miesten tarinaa, kun sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati Ruotsia luovuttamaan internoidut miehet Neuvostoliittoon, joka tuolloin mm. Ruotsin tunnustamana hallitsi Baltian maita. Tai "kertoa" on ehkä vähän harhaanjohtava sana - kuten toinen esityksen henkilöistä alkupuolella heittää, kyse on post-dramaattisesta teoksesta. … Jatka artikkeliin Leģionāri puhutteli kielillä ja ilman
Pidän korkeista paikoista - niinpä ravintola, joka on sopivan ylhäällä, josta on hienot näköalat ja joka tarjoaa hyvää ruokaa "pääsee" suosikkilistalleni (ja blogiini) jo melkein suoraan. Tampereen Näsinneulan ravintola täyttää em. kriteerit hyvin ja tarjoaa ihan kelvollista fine diningia. Ravintola on tornin ylemmässä kerroksessa, 124 m korkeudessa, joten hyvin näkee yli Tampereen seudun. Ravintola myös … Jatka artikkeliin OJ’s & ukkonen – Näsinneula
Erinomaisuutta 