Vietin taas perinteisesti lähes viikon Tampereella teatterikesän ja kaupungin hyvien ravintoloiden annista nautiskellen. Osa kokemuksista oli oman blogijuttunsa väärtejä (niihin linkit tästä jutusta), osa ei niin puhutellut (niistä muutama sana tässä yhteenvetojutussa). Teatterikesä oli 45. - itselleni tosin vasta 11. kerta. Ti 6.8.2013 Festivaali alkoi maanantaina, mutta pääsin Tampereelle vasta tiistaina iltapäivällä. Heti ensimmäisenä ohjelmassa … Jatka artikkeliin Teatteria ja herkuttelua Tampereella
”Mä yritän vaan elää tätä helvetin elämääni, mikä siinä on yhtäkkiä niin väärin?”
Tarina Kansallisteatterin esityksessä Juha Jokelan Patriarkka-näytelmästä lähtee asetelmasta, jossa työuransa Suomessa tehneet Virpi (65 v) (Kirsti Wallasvaara) ja Heimo Harju (65 v) (Raimo Grönberg) elelevät eläkepäiviään. Heimo saa jonkinlaisen herätyksen: tajuaa vaipuneensa "vanukasregressioon", ruoka on helposti sulavaa eivätkä yhä vetreät aivotkaan saa pelkästä shakista riittävästi purtavaa. On siis aika tehdä vielä yksi ura ja palata … Jatka artikkeliin ”Mä yritän vaan elää tätä helvetin elämääni, mikä siinä on yhtäkkiä niin väärin?”
Huimaa nykysirkusta kutomalla
Ruotsalaisen nykysirkusryhmä Cirkus Cirkörin esitys Knitting Peace oli saanut esiintymispaikakseen Tampereen suurimman sisäareenan, Tampere-talon ison salin - eikä näyttämö ollut hiukkaakaan liian suuri esitykselle. Ohjaaja Tilde Björforsin mukaan teoksen ajatuksena on käsiohjelman ym. perusteella maailmanrauhaan pyrkiminen kutomalla. Tai ainakin kysymyksen herättäminen, voiko jollain tällaisella yhteisellä tekemisellä tukea rauhaa. Tai jotain sellaista. Kuten olen joskus pohtinut, … Jatka artikkeliin Huimaa nykysirkusta kutomalla
Lempeää ihmisyyttä harmaan meren laidalta
Turun kaupunginteatterin esitys Lauluja harmaan meren laidalta on Pipsa Longan käsikirjoittama ja Maarit Ruikan ohjaama teos - komediaksi sitä teatterin omilla sivuilla kuvataan; mutta mikään hah hah haa -komedia se ei tosiaan ole, mutta jollain lailla lämpimän hyvänolontunteen kuitenkin jälkeensäjättävä. Tarinan lähtökohta on jokin pieni Suomenlahden (tai joka tapauksessa Itämeren) rannan harvakseltaan asuttu kylä, jossa … Jatka artikkeliin Lempeää ihmisyyttä harmaan meren laidalta
Bertha – hyvä(st)ä sydämestä
Ravinteli Bertha on Tampereen high class bistro, jossa ruoka, juoma ja palvelu nousevat samalle tasolle kaupungin parhaiden fine dining -paikkojen kanssa. SIksi se on yleensä Tampereen reissujen listallani fine dining -paikkojen ohella. Berthassa on näppärään tyyliin simppeli mutta vaihtoehtoja tarjoava menu: alku-, pää- ja jälkiruoasta tarjolla kolme eri vaihtoehtoa. Nyt oli ekstroina tarjolla mahdollisuus myös … Jatka artikkeliin Bertha – hyvä(st)ä sydämestä
Hella & huone jaksaa hurmata
Myönnän heti alkuun, että Hella & huone on toinen Tampereen suosikkiravintoloistani. Niinpä vähän huolestuin, kun Arto Rastas keväällä etsi uutta salista vastaavaa, edellinen kun oli erittäin hyvä. Mutta eipä ole uudessakaan moittimista, hyvin on viinit, ruoat ja palvelu hallussa. Aiemmilla käynneillä aperitiivi on tullut vähän ikään kuin kehiteltyä lennosta, mutta nyt oli ihan apritiivilistakin - … Jatka artikkeliin Hella & huone jaksaa hurmata
Huber – Berthan lihaksikas pikkuveli
Ravinteli Berthan omistajat avasivat vajaa vuosi sitten Tampereelle pihvipaikan nimeltä Ravinteli Huber - ensivisiitin perusteella varsin pätevä biffiravinteli! Menin Huberiin suoraan teatterista pe-iltana klo 21.40, ja hyvin mahduin ilman pöytävaraustakin. Lista oli lyhyt mutta ytimekäs. Ilta oli jo pitkällä, ja olin ajatellut ottaa vain pihvin, mutta sorruin kuitenkin myös alkuruokaan: "Härkää Tartar ja Kananmunaa". Erinomainen … Jatka artikkeliin Huber – Berthan lihaksikas pikkuveli
Jalompaa onko hengen kärsiä – vai käydä miekkaan, lopettaa kaikki?
Marsha Normanin näytelmä Hyvää yötä äiti käsittelee itsemurhaa - matkalle näin suurten kysymysten pohtimisee on hyvä ottaa oppaaksi joku vanha viisas, ja kukapa siihen tehtävään olisi parempi kuin vanha Bardi 🙂 otsikon Hamlet-katkelmat on sovellettu tällä kertaa Paavo Cajanderin suomennoksesta. Reunalla - kaunis on maailma? Jos Hamlet on kuilun reunalla, on Jessie näytelmässä jo askelen … Jatka artikkeliin Jalompaa onko hengen kärsiä – vai käydä miekkaan, lopettaa kaikki?
Leģionāri puhutteli kielillä ja ilman
Latvialaisen Ģertrūdes ielas teātris -rymän esitys Leģionāri kertoo Baltian maista enemmän tai vähemmän väkisin natsi-Saksan armeijaan värvättyjen miesten tarinaa, kun sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati Ruotsia luovuttamaan internoidut miehet Neuvostoliittoon, joka tuolloin mm. Ruotsin tunnustamana hallitsi Baltian maita. Tai "kertoa" on ehkä vähän harhaanjohtava sana - kuten toinen esityksen henkilöistä alkupuolella heittää, kyse on post-dramaattisesta teoksesta. … Jatka artikkeliin Leģionāri puhutteli kielillä ja ilman
OJ’s & ukkonen – Näsinneula
Pidän korkeista paikoista - niinpä ravintola, joka on sopivan ylhäällä, josta on hienot näköalat ja joka tarjoaa hyvää ruokaa "pääsee" suosikkilistalleni (ja blogiini) jo melkein suoraan. Tampereen Näsinneulan ravintola täyttää em. kriteerit hyvin ja tarjoaa ihan kelvollista fine diningia. Ravintola on tornin ylemmässä kerroksessa, 124 m korkeudessa, joten hyvin näkee yli Tampereen seudun. Ravintola myös … Jatka artikkeliin OJ’s & ukkonen – Näsinneula
Ravintola C:ssä A-luokan nautintoa
Ravintola C on toinen kestosuosikeistani Tampereella, Hellan & Huoneen ohella. Molemmista olen aina lähtenyt ulos kevyesti huumaantuneena upeista makunautinnoista, hiukan kuin pilven tao pumpulin päällä kävellen. C:ssä kaikki osa-alueet, ruoka, viinit, palvelu, ovat kohdallaan, mikä on onnen omiaan takaamaan kokonaiselämyksen. Niin tälläkin kertaa. Itse C:n eli sommelier Christina Suomisen suosituksesta otin aluksi lasillisen Philippe Gamet'n … Jatka artikkeliin Ravintola C:ssä A-luokan nautintoa
Macbeth murhaa unen!
Shakespearen 1600-luvun alkuvuosina kirjoittaman "skottilaisen näytelmän", jota uskaliaimmat Macbethiksikin nimittävät, pohjalta Verdin säveltämä ooppera sai kantaesityksensä 1847 Firenzessä ja muokattu versio 1865 Pariisissa. Kaksikymmentä vuotta sitten sai ensi-iltansa Savonlinnan versio, johon ohjaaja Ralf Långbacka otti osia niin Firenzen kuin Pariisinkin versioista. Tämä Savonlinnan Macbeth elää ja voi hyvin!Macbethin tarina sijoittuu 1000-luvun alkupuolen tietämille sydänkeskiajalle, ja … Jatka artikkeliin Macbeth murhaa unen!
Juuri: Suomalaista ruokaa – ja palvelua
Ravintola Juuren keittiön tuotokset ovat mitä mainioimpia: juurevasti perinteisen suomalaista makumaailmaa valmistettuna tavalla, joka hyvinkin täyttää ja välillä ylittääkin nykynirppanokan vaatimukset. Myös palvelu oli tällä kertaa perinteisen suomalaista. Juuri positioi itsensä osaksi suomalaista ruokaperinnettä, konseptiin kuuluu ruoan valmistaminen käsityönä sekä suomalaisten luonnonantimien ja raaka-aineiden muokkaaminen innovaatioiden kautta nykyaikaan. Oma kuva itsestä ei ravintoloilla - sen … Jatka artikkeliin Juuri: Suomalaista ruokaa – ja palvelua
NJK:lla saariston yrttejä?
Ravintola NJK Valkosaaressa on yksi mukavista ravintoloista, jotka pitävät oviaan auki Helsingin edustan saarilla vain kesän ajan. Etenkin kauniilla ilmalla ne ovat erityisen kivoja paikkoja käydä, kun merellinen ympäristö näyttäytyy parhaimmillaan. Kävimme muutaman hengen voimin NJK:lla kesäkuun lopulla. Hiukan sniiduiltiin ja otettiin alkujuomaksi samppanjan sijaan Folladorin proseccoa - ei hassumpaan ja sopivan kesäistä juomaa. Ruokapuoleksi … Jatka artikkeliin NJK:lla saariston yrttejä?
Kesäviikko Kuopiossa 8. kertaa
Tuli taas vietettyä viikko Kuopio tanssii ja soin pauloisssa, nyt jo 8. kertaa putkeen. Tämä on yksi mainioimmista tavoista viettää kesälomaviikko: upeita esityksiä, hyvää ruokaa ja viehättä pikkukaupunki näiden nautintojen näyttämönä. Mahtavuutta! To 13.6.2013 Heti ekana päivänä oli toinen pääesiintyjä lauteilla klo 18 - siksi piti hypätä jo klo 11.12 junaan Helsingistä, mikä oli harmillista, … Jatka artikkeliin Kesäviikko Kuopiossa 8. kertaa
Erinomaisuutta 