Hämeenlinna-näytelmä herätti ennakkoon erityisesti kiinnostusta tekijöidensä vuoksi: kirjoittajana briljantin Juha Itkosen käsikirjoitus yhdistyneenä näyttelijänä nerokkaan Jussi Nikkilän ohjaukseen ei voi ainakaan huono olla, vaikken Nikkilän ohjauksia ollut tainnut aiemmin nähdäkään. Myös aihe lupasi herkkuja: pienen kaupungin elämä ja olemus pääkaupunkilaisen toimittajan silmin. Erityisesti väliaikaa edeltänyt osa täytti ja ylittikin odotukset ja toiveet: älykästä ja oivaltavaa … Jatka artikkeliin Hämeenlinna – tavallisia ihmisiä?
7. sinfonia 7 tanssijalle
Tapiola Sinfoniettan kausikonsertissa kuultiin Sibeliusta ja Merikantoa - ja nähtiin Pienen suomalaisen balettiseurueen nykytanssia. Hyvinkin mainio kahden hienon ryhmän yhteisesitys! Ennen väliaikaa Tapiola Sinfonietta soitti kapellimestari Dmitri Slobodenioukin johdolla Sibeliuksen sarjan 2 musiikista Shakespearen näytelmään Myrsky (op. 109 nro 3) sekä Merikannon 10 kappaletta orkesterille. En kovinkaan usein huomaa hakeutuvani kuuntelemaan ihan pelkkää konserttiesitystä, siksipä … Jatka artikkeliin 7. sinfonia 7 tanssijalle
Viha johtaa kärsimykseen
Koin Richard Straussin oopperan Elektra kaksi viikkoa sitten Royal Opera Housessa. Se ei ollut suuri esteettinen nautinto, mutta jäi jotenkin kovasti vaivaamaan mieltä, samoin jäi vaivaamaan se, kypsyykö kokemus blogijutuksi vai ei eli oliko kokemuksessa sitä, mitä näihin juttuihin haen. Parin viikon vähävillaisen kypsyttelyn jälkeen ei auta kuin ryhtyä kirjoittamaan ja katsoa, tuleeko tästä mitään … Jatka artikkeliin Viha johtaa kärsimykseen
Brasserie Joël – ruokaherkkuja
Park Plaza Westminster Bridge -hotellin yhteydessä oleva ranskalaistyyppinen Brasserie Joël osoittautui yllättävänkin kelvolliseksi ravintolaksi Josper-grilleineen. Parin lounaan lisäksi nautimme siinä perjantaina tässä kuvatun myöhäisen illallisen. Cocktail-tilaisuuden jälkeenkin maistui vielä kupliva, siispä aluksi lasilliset Sant Orsolan proseccoa. Pöytään tuotiin lounailta tuttu leipäkori (mm. mainioita sitruuna-timjamisämpylöitä) ja tapenade-henkistä oliivitahnaa öljyn ym. lisäksi. Aluksi otin ranskalaisen sipulikeiton, joka … Jatka artikkeliin Brasserie Joël – ruokaherkkuja
Kehon sosiaalinen äly?
Wayne McGregorin ja Random Dancen uusin, juuri edellisenä iltana maailman kantaesityksensä saanut teos on nimeltään Atomos. Se on muinaista kreikkaa (ἄτομος) ja tarkoittaa jakamatonta, jotain jota ei voi pilkkoa enää pienemmiksi osiksi - kuten aiemmin atomin luultiin olevan. Teoksen käsiohjelmassa sosiaaliantropologi James Leach kysyykin, mitkä ovat ihmisyyden elementit, joita ei voi redusoida osikseen, jakamattomat osat, … Jatka artikkeliin Kehon sosiaalinen äly?
Billy Elliot – vapaa!
Billy Elliot on yksi Lontoon suosituimmista musikaaleista, sen kantaesitys oli vuonna 2005, alle viisi vuotta leffan ilmestymisen jälkeen. Musikaali on varsin uskollinen elokuvalle, eikä ihme, onhan molemmilla sama käsikirjoittaja (Lee Hall), ohjaaja (Stephen Daldry) ja koreografi (Peter Darling) - säveltäjä on kuitenkin vaihtunut (musikaali)mestari Elton Johniksi. Musikaali on vähintään yhtä hieno ja tunteita puhutteleva kuin … Jatka artikkeliin Billy Elliot – vapaa!
Kolmen tähden lontoonranskis
Alain Ducasse at The Dorchester on ensimmäinen kolmen Michelin-tähden ravintola, jossa olen käynyt. Pohjoismaissa meillä ei kai vieläkään ole kolmitähtisiä; UK:ssa niitä on neljä, joista kaksi kätevästi Lontoon keskusta-alueella. Toinen kuuluu Gordon Ramsayn valtakuntaan, toinen ranskalaistaustaisen Alain Ducassen imperiumiin. Jompaan kumpaan piti tällä Lontoon-reissulla päästä, kun olivat niin kätevästi tarjolla, ja muutaman kk varoitusajalla löytyi … Jatka artikkeliin Kolmen tähden lontoonranskis
Runoista tanssiksi
Alminsalin Dance United -illassa näyttämön valtasivat kaksi itsenäistä suomalaista tanssiryhmää (osin Kansallisbaletin tanssijoilla höystettyinä): Pieni suomalainen balettiseurue ja Carl Knif Company, joista molemmista olin nauttinut ennenkin, joten odotukset olivat korkealla. Pienen suomalaisen balettiseurueen pätkät PSB esiintyi kolmella lyhyellä teoksella, ensimmäisenä ryhmän perustajan Sami Saikkosen teos Faunin iltapäivä. Musiikkina Claude Debussyn samanniminen teos, joka puolestaan on … Jatka artikkeliin Runoista tanssiksi
Lusikas
Tallinnasta oli kohtalaisen hankalaa löytää sunnuntaina auki olevaa (verkkosivujen perusteella) hyvää ravintolaa, jossa olisi kiinnitetty huomiota saavutettavuuteen - pikaiseksi ratkaisuksi valitsin Lusikaksen, jossa kerran ennenkin on käyty samalla porukalla, jossa yksi kulkee pyörätuolilla. Aluksi maistui hiukan tylsä mutta aina maukas kir royal. Leipiä tuotiin pöytään heti aluksi ja niiden kera öljyä, balsamicoa ja suolaa. Alkuruoaksi … Jatka artikkeliin Lusikas
”Ihan eri paskaa”?
Juha Jokela on "kirjoissani" nerokas erityisesti käsikirjoittajana ja kielen käyttäjänä eikä toki ohjaajanakaan sorru keskinkertaisuuteen. Jokelan uusin teos, Espoon kaupunginteatterissa 18.9.2013 kantaesityksensä saanut "Esitystalous 2 - Tehtävä Espoossa" ei oman makuni mukaan yllä hänen parhaimpiinsa, mutta että riittää toki täyttämään tämän blogin "kriteerit". Näkemäni esitys oli ennakkonäytös kantaesitystä edeltävä iltana, joten viilausta ja kypsymistä on … Jatka artikkeliin ”Ihan eri paskaa”?
Kuuselan veljekset
Marjo Kuuselan Seitsemän veljestä sai kolmannen tulemisensa Kansallisbaletin ensi-illassa 6.9.2013. Kantaesitys Kuuselan koreografialla Aleksis Kiven romaanin mukaan ja Eero Ojasen musiikkiin oli ollut jo yli 30 vuotta sitten, 23.8.1980. Upea teos ja suurenmoinen toteutus! On ylen harvinaista, että tekisi heti mieli nähdä joku teos uudelleen, mutta tässä juuri siltä ensi-illan jälkeen tuntui - ja lähes … Jatka artikkeliin Kuuselan veljekset
Murun ankkapupu
Taas vakkarivisiitti Muruun kolmisin entisen ja nykyisen kollegan kanssa, tällä kertaa iltavuorossa eli klo 20 kattauksessa, joka on omaan makuuni vähän myöhäinen mutta sikäli mukava, ettei ole sitä (pienen) pientä kiireen tuntua, joka aiemmassa kattauksessa joskus on. Alkusamppanjaksi Pol Rogeria vuodelta 2002, ja kuten aina, valitsimme päivän menun juustoineen ja välirisottoineen ja luotimme, että Samuil … Jatka artikkeliin Murun ankkapupu
come back (to me)
Kenneth Kvarnströmin omalle ryhmälleen tekemä viime vuonna Dansens Husissa kantaesityksensä saanut teos come back (to me) nähtiin Aleksanterin teatterissa. Lavalla oli kolme tanssijaa, joiden kanssa Kvarnström on tehnyt pitkään yhteistyötä, samoin kaksi live-muusikkoa. Koreografilla on ilmeisesti ollut mielessään haikeutta, luopumista, melankolisuutta, mikä henkii teoksen fiiliksestä mutta myös erityisesti suorasanaisesta lyhyestä lausutusta tekstipätkästä. Hesarin arvioija näki … Jatka artikkeliin come back (to me)
Hyvää raakana
Helsingin sushi-mestoista Umeshu on kestosuosikkejani: tila ja ympristö on ehkä hiukan ahdas ja nuhjuinen, palvelu arkista ja tasoltaan vaihtelevaa, mutta ruoka ei ole koskaan pettänyt. Varsinaisen sushin sijaan nautin mieluummin sashimia, ja Umeshussa kaikkia "nigirejä" onkin saanut "sashimeina", ja niin lopulta nytkin vaikka tarjoilija tällä kertaa hiukan nikottelikin tilaukselleni: siikaa, grillattua lohta ja grillattua kampasimpukkaa. … Jatka artikkeliin Hyvää raakana
Kropallisuutta
Saksalaisen Sasha Waltz & Guests -ryhmän teos Körper nähtiin Helsingin Juhlaviikoilla Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä - eikä se pienemmälle olisi sopinutkaan. Waltz tuntuu käsittelevän teoksessaan sen nimen mukaisesti ihmiskehoa, sen estetiikkaa, materiaalisuutta & materialistisuutta & objektivoimista. Tähän varmasti piilee politiikkaa ja sanomaa, mutta ohitan ne, kuten aina 🙂 Teoksessa, joka on niin tanssia kuin performanssiakin (jos … Jatka artikkeliin Kropallisuutta
Erinomaisuutta 