Kansallisbaletin kauden viimeinen ensi-ilta oli espanjalaisen Nacho Duaton BACH. Forms of Silence and Emptiness. Se on melko tarkkaan 17 vuotta vanha teos, joka nähtiin Norjan kansallisoopperan ja -baletin tuotantona, toki oman balettimme tanssijoin. Itse näin toisen illan esityksen. Teoksessa on noin 1,5 tunnin verran J. S. Bachin musiikkia, osia enemmän ja vähemmän tutuista teoksista - … Jatka artikkeliin BACH. Forms of Silence and Emptiness
Kansallisbaletin nuorisoryhmällä on jo kolmas vuosi menossa Jane ja Aatos Erkon säätiön tuella, joka lienee turvattu vielä ainakin kolme vuotta. Ryhmässä on 15 parikymppistä tanssijaa, 8 naista ja 7 miestä. Säätiön toiveen mukaan ”mahdollisuuksien mukaan suomalaisia tanssijoita” ryhmään on valittu naisia noin puolet mutta miehiä vain yksi. No, hienoja tanssijanalkuja kaikki kuitenkin! Heitä on ilahduttavan paljon … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin nuorisoryhmä valloittaa
Kansallisbaletin Liikkeen legendat (Masters of Movement) -nimetyssä nykytanssi-illassa nähtiin neljä teosta, kaksi nuoremman polven koreografeilta noin viiden vuoden takaa ja kaksi konkareilta, kymmenkunta vuotta sitten kantaesityksensä saanutta. Illan aloitti Alexander Ekmanin Episode 31 - tai itse asiassa esirippuun heijastettu n. 5 minuutin hauska ”kommenttiraidalla” varustettu video, jossa tanssijat viilettivät pitkin Helsinkiä hämmentämässä väkeä. Varsinainen live-teos … Jatka artikkeliin Liikkeen legendat
Erittäinkin tuoreesta tanssista päästiin nauttimaan jo perinteiseksi muodostuneessa Kansallisoopperan balettioppilaitoksen Tanssijoiden workshopissa 14 lyhyen biisin verran. Suurin osa, peräti 9, oli tanssijan itselleen tekemiä sooloja, mutta mukana myös kaksi parin omaa duettoa sekä kolme teosta ryhmälle. Genrerajoista olen vähän huonosti perillä, mutta aika (neo?)klassishenkisiltä tuntuivat ainakin Katariina Hietalan kaunis Curtain ja hymyilevän Eliisa Nenosen Oi-va. … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2016)
Natalia Makarovan Bajadeeri (Petipan, 1877, mukaan) on pyörinyt Kansallisbaletissa jo yli 18 vuotta, mutta nytpä näin sen vasta ensimmäisen kerran, produktion 72. esityksen. Ylipäätään ekan Bajadeerini näin vasta puolisentoista vuotta sitten Tallinnassa, Toomas Edurin tuoreen ja uudistetun version - siitä jäi vahva kiinnostus nähdä lisää, ehkä juuri klassisempiakin näkemyksiä, jollainen tämä Makarovan alun perin vuonna 1980 … Jatka artikkeliin Bajadeeri #72
Kansallisbaletin ja Kenneth Greven Pieni merenneito on herätellyt odotuksia siitä lähtien, kun lähes vuosi sitten tieto uuden teoksen tilaamisesta Greveltä ja säveltäjä Tuomas Kanteliselta julkistettiin. Syksyn mittaan pariin harjoituksiin kurkistaminen ei ainakaan vähentänyt kiinnostustani, ja ennakkotieto mm. 3D-projisoinneista ym. kutkutteli lisää: miten sellainen nyt voi baletissa toimia? Kovasti myöhään julkistettuja solistimiehityksiä en lopulta uskaltanut jäädä odottelemaan … Jatka artikkeliin Elämyksellinen Pieni merenneito
Mukavana kontrastina eiliselle Lappeenrannan gaalalle Kuopion gaalassa ei ollut lainkaan ihan klassista balettikoreografiaa - klassisesti koulutettuja tanssijoita kyllä mutta liike vahvasti kiinni nykypäivässä. Gaalan avasi Dennis "Ätä" Nylund, breakdancesta (tai b-boyingista) lähtöisin oleva tanssija, josta on kehittynyt täysiverinen entertainer. Avausnumerossa Eine Kleine WHATmusik hän "johti" Mozartin hittibiisiä tyylillä, joka eskaloituu hienovaraisesta hulluteen. Ei kuitenkaan tyhjää kohkaamista vaan hyvin hallittu … Jatka artikkeliin Gaala – Kuopio tanssii ja soi 2015
En ole oikein koskaan ollut muumi-ihminen - lapsenakin äiti luki meille Grimmin satuja, Aku Ankkaa ja muuta, mutta muumikirjat eivät jostain syystä kuuluneet vaatimattoman kotikirjastomme antiin. Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjankin luin vasta pari päivää ennen kuin näin Anandah Konosen baletin. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Selvä aukko sivistyksessä ja kulttuurinen kuollut kulma tämä … Jatka artikkeliin Muumipeikko ja pyrstötähti tanssien
Tarjolla oli monenlaista liikettä, kun Kansallisbaletin tanssijat esittelivät kykyjään koreografeina seitsemän uuden teoken Dance ON -illassa - joukossa niin aiemminkin koreografeina kunnostautuneita tanssijoita kuin ainakin itselleni uusiakin tuttavuuksia. Illan aloitti Emmi Pennasen Squares and Circles, jossa neljän naistanssijan voimin tulkittiin niin kulmikkaan robottimaista kuin luontevamminkin soljuvaa liikettä. ”Elämiemme polut kulkevat ristiin rastiin”, kirjoittaa koreografi käsiohjelmassa, … Jatka artikkeliin Dance ON – tanssijat koreografeina
Kansallisbaletissas juuri ensi-iltansa saanut Jorma Elon palkittu nykybaletti Kesäyön unelma sai kantaesityksensä Wienin valtionoopperan baletissa vain viitisen vuotta sitten, varsin tuoretta tavaraa siis. Tarina tosin on vanha pohjautuen Shakespearen näytelmään Juhannusyön uni (kuten Matti Rossin vuoden 2005 suomennos alkuperäisnimestä A Midsummer Night's Dream kuuluu; Elo tosin tuntuu preferoivan Paavo Cajanderin suomennosta vuodelta 1891 suurpiirteisemmin käännetyllä otsikolla … Jatka artikkeliin Kutkuttava Kesäyön unelma
Ludvig Minkusin säveltämä ja alun perin Marius Petipan koreografioima Don Quijote on klassisen baletin prototyyppinen edustaja - ja Kansallisbaletissakin sitä on tanssittu jo ennen sotia. Ohjelmistossa nyt oleva versio on Patrice Bartin ("Petipan mukaan") - senkin ensi-ilta oli jo lähes 20 vuotta sitten, ja esityksiä on ehtinyt kertyä lähes 100. Näistä olen osunut näkemään vasta … Jatka artikkeliin Don Quijote, ja uudelleen
Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ammattiopiskelijat toimivat koreografeina ja tanssijoina illassa, jossa nähtiin peräti 12 lyhyttä teosta. Nykytanssi selvästi dominoi, mutta klassisempaa edusti etenkin Katerina Torpin Light niin liikekieleltään, sukupuolirooleiltaan kuin eteeriseltä olemukseltaankin. Osin klassisia viitteitä oli myös illan avanneessa Emmi Salosen Busyness-teoksessa, jossa kolme neitoa veti sujuvasti monenlaista liikettä kärkitossuissa: klassisesta nykytanssin kautta rytmiseen "sauvakävelyyn". Teoksista periäti … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2015)
Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on pyörinyt suosittuna jo toistakymmentä vuotta - nyt näkemäni esitys, tämän talven ensinmmäinen, oli peräti jo numero 130. Edellisen kerran näin sen lähes 7 vuotta sitten (encore-palvelun perusteella arviolta esitys numero 83), joten oli jo korkea aika nähdä se uudelleen! Toki voi kysyä, miksi aikuinen ihminen menee katsomaan "koko perheen" (lue: lasten) balettia … Jatka artikkeliin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin
Useimmiten kirjoittelen näitä juttuja muutaman päivän, joskus parinkin viikon, viiveellä esityksen jälkeen, mutta tämä teksti pyrki ulos vielä samana iltana - tuntui, ettei esitys muutoin päästä otteestaan eikä anna sielulleni rauhaa. Marilena Fontouran nykytanssikoreografia R & J Prokofjevin musiikkiin sai kantaesityksensä vuonna 2000 eikä sitä ilmeisesti ole esitetty noin kymmeneen vuoteen. On ihmeteltävä, miksi ei: … Jatka artikkeliin R & J – Romeo ja Julia lihallisena
Kansallisbaletin Onegin on John Crankon baletti Pjotr Tšaikovskin musiikkiin, tarinana Aleksandr Puškinin runoteos Jevgeni Onegin. Musiikkina ei kuitenkaan ole Tšaikovskin samanniminen ooppera vaan kooste hänen muista teoksistaan. Tarinan keskiössä on Tatjanan ja Onegnin epätahtinen rakkaus: Tatjana ihastuu komeaan mutta kopeaan kaupunkilaisaristokraattiin Oneginiin, joka tylysti torjuu hänet. Hurvitteluun taipuvainen Onegin sen sijaan alkaa hakkailla ystävänsä, runoilija … Jatka artikkeliin Onegin ja tahdistumaton rakkaus
Erinomaisuutta 