Avainsana: tanssitaide

Gaala – Kuopio tanssii ja soi 2015

Jätä kommentti

Mukavana kontrastina eiliselle Lappeenrannan gaalalle Kuopion gaalassa ei ollut lainkaan ihan klassista balettikoreografiaa - klassisesti koulutettuja tanssijoita kyllä mutta liike vahvasti kiinni nykypäivässä. Gaalan avasi Dennis "Ätä" Nylund, breakdancesta (tai b-boyingista) lähtöisin oleva tanssija, josta on kehittynyt täysiverinen entertainer. Avausnumerossa Eine Kleine WHATmusik hän "johti" Mozartin hittibiisiä tyylillä, joka eskaloituu hienovaraisesta hulluteen. Ei kuitenkaan tyhjää kohkaamista vaan hyvin hallittu … Jatka artikkeliin Gaala – Kuopio tanssii ja soi 2015

Lappeenrannan balettigaalassa tuoretta ja hyvin säilynyttä

Jätä kommentti

Lappeenrannan balettigaala osui tänä vuonna Kuopio tanssii ja soin kanssa päällekkäin johtuen kaupunginteatterin tila-asioista: gaalanäytösten jälkeen vanha teatteritalo sulkee ovensa. Kuopion redundantin näytösrakenteen vuoksi päivän syrjähyppy kuitenkin onnistui: torstaina Kuopioon, perjantaina Lappeerantaan ja lauantaina takaisin Kuopioon. Junassa voi kätevästi vaikka kirjoitella blogia. (Kuivakalla ja fiksulla huumorilla gaalan juontanut Timo Sokura on muuten vastikään valittu Lappeenrannan … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa tuoretta ja hyvin säilynyttä

Boxe Boxe – virtuoosista nyrkkeilytanssia

Jätä kommentti

Tänä vuonna jo 46. kertaa järjestetyn Kuopio tanssii ja soi -festivaalin eka ulkomainen vierailuesitys oli ranskalainen Compagnie Käfig johtajansa Mourad Merzoukin teoksella Boxe Boxe. Teos alkaa jousikvartetin soitolla, ja pian keskellä olevasta minikokoisesta nytkkeilykehästä nousee lauma kirkkaan punaisia nyrkkeilyhanskoja liikkuen musiikin tahdissa kuin käsinuket. Nyrkkeily onkin keskeisiä innoituksen lähteitä Merzoukille: hän haluaa tarjota uutta näkökulmaa … Jatka artikkeliin Boxe Boxe – virtuoosista nyrkkeilytanssia

Muumipeikko ja pyrstötähti tanssien

Jätä kommentti

En ole oikein koskaan ollut muumi-ihminen - lapsenakin äiti luki meille Grimmin satuja, Aku Ankkaa ja muuta, mutta muumikirjat eivät jostain syystä kuuluneet vaatimattoman kotikirjastomme antiin. Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjankin luin vasta pari päivää ennen kuin näin Anandah Konosen baletin. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Selvä aukko sivistyksessä ja kulttuurinen kuollut kulma tämä … Jatka artikkeliin Muumipeikko ja pyrstötähti tanssien

Dance ON – tanssijat koreografeina

Jätä kommentti

Tarjolla oli monenlaista liikettä, kun Kansallisbaletin tanssijat esittelivät kykyjään koreografeina seitsemän uuden teoken Dance ON -illassa - joukossa niin aiemminkin koreografeina kunnostautuneita tanssijoita kuin ainakin itselleni uusiakin tuttavuuksia. Illan aloitti Emmi Pennasen Squares and Circles, jossa neljän naistanssijan voimin tulkittiin niin kulmikkaan robottimaista kuin luontevamminkin soljuvaa liikettä. ”Elämiemme polut kulkevat ristiin rastiin”, kirjoittaa koreografi käsiohjelmassa, … Jatka artikkeliin Dance ON – tanssijat koreografeina

Kutkuttava Kesäyön unelma

Jätä kommentti

Kansallisbaletissas juuri ensi-iltansa saanut Jorma Elon palkittu nykybaletti Kesäyön unelma sai kantaesityksensä Wienin valtionoopperan baletissa vain viitisen vuotta sitten, varsin tuoretta tavaraa siis. Tarina tosin on vanha pohjautuen Shakespearen näytelmään Juhannusyön uni (kuten Matti Rossin vuoden 2005 suomennos alkuperäisnimestä A Midsummer Night's Dream kuuluu; Elo tosin tuntuu preferoivan Paavo Cajanderin suomennosta vuodelta 1891 suurpiirteisemmin käännetyllä otsikolla … Jatka artikkeliin Kutkuttava Kesäyön unelma

Uinuv Kaunitar

Jätä kommentti

Prinsessa Ruusunen on järjestyksessä keskimmäinen Tšaikovskin kolmesta baletista (Joutsenlammen ja Pähkinänsärkijän ohella); se on pirun pitkä, ilman väliaikoja kolmisen tuntia, ja niinpä yleensä esitetäänkin Marius Petipan alkuperäisen koreografian pohjalta (tai osittain sen pohjalta) lyhyemmäksi muokattuja tulkintoja. Eesti Rahvusballettissa viime syksynä ensi-iltansa saaneen version oli muokannut kansallisbaletin taiteellinen johtaja Toomas Edur. Klassinen tarina ja baletti ovat tuttuja, niiden taustoja … Jatka artikkeliin Uinuv Kaunitar

Tšaikovski 175 v & One(third)gin

Jätä kommentti

Talvilomalla huhtikuun puolivälissä suuntasin Tallinnaan, jossa Rahvusooperassa järjestettiin festivaali Tšaikovskin 175-päivän kunniaksi. Festivaali tosin alkoi omalta osaltani vähän hassusti. Ostan sen verran paljon lippuja esityksiin, että kai näin oli joskus määrä käydä, ja nyt sitten kävi: olin ostanut lipun väärälle päivälle. Osuvasti kyse oli juuri Oneginista, jonka tarinassa vääräaikaisuus on keskeinen juttu 🙂 Festivaalin ensimmmäisenä esityksenä oli John Crankon … Jatka artikkeliin Tšaikovski 175 v & One(third)gin

Tuukka Piitulainen, Tiina Myllymäki (© 2015 Suomen kansallisbaletti/Sakari Viika)

Don Quijote, ja uudelleen

Jätä kommentti

Ludvig Minkusin säveltämä ja alun perin Marius Petipan koreografioima Don Quijote on klassisen baletin prototyyppinen edustaja - ja Kansallisbaletissakin sitä on tanssittu jo ennen sotia. Ohjelmistossa nyt oleva versio on Patrice Bartin ("Petipan mukaan") - senkin ensi-ilta oli jo lähes 20 vuotta sitten, ja esityksiä on ehtinyt kertyä lähes 100. Näistä olen osunut näkemään vasta … Jatka artikkeliin Don Quijote, ja uudelleen

Kullervo, Teron poika

Jätä kommentti

Yritän välttää esityksiin liittyviä valtaisia ennakko-odotuksia. Poikkeus vahvistaa tämänkin säännön: Tero Saarisen Kullervoa olen odotellut jo 10 kk ajan. Tänä aikana olen toki pitänyt muitakin Kullervoja: Savonlinnassa kesällä Aulis Sallisen Kullervo-ooppera, jonka taustaksi piti lukea Vanhan Kalevalan Kullervo-runot ja Uuden Kalevalan Lönnrotin Kullervo-runoelma sekä vielä Aleksis Kiven Kullervo-näytelmä - josta pahaksi onneksi SKS julkaisi vielä syksyllä … Jatka artikkeliin Kullervo, Teron poika

Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2015)

Jätä kommentti

Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ammattiopiskelijat toimivat koreografeina ja tanssijoina illassa, jossa nähtiin peräti 12 lyhyttä teosta. Nykytanssi selvästi dominoi, mutta klassisempaa edusti etenkin Katerina Torpin Light niin liikekieleltään, sukupuolirooleiltaan kuin eteeriseltä olemukseltaankin. Osin klassisia viitteitä oli myös illan avanneessa Emmi Salosen Busyness-teoksessa, jossa kolme neitoa veti sujuvasti monenlaista liikettä kärkitossuissa: klassisesta nykytanssin kautta rytmiseen "sauvakävelyyn". Teoksista periäti … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2015)

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin

Jätä kommentti

Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on pyörinyt suosittuna jo toistakymmentä vuotta - nyt näkemäni esitys, tämän talven ensinmmäinen, oli peräti jo numero 130. Edellisen kerran näin sen lähes 7 vuotta sitten (encore-palvelun perusteella arviolta esitys numero 83), joten oli jo korkea aika nähdä se uudelleen! Toki voi kysyä, miksi aikuinen ihminen menee katsomaan "koko perheen" (lue: lasten) balettia … Jatka artikkeliin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin

Edustaja (itse itseänsä edustamassa)

Jätä kommentti

Valtteri Raekallion edellinen teos, Mihin valo katoaa, oli mielenkiintoinen yhdistelmä tanssia, tilataidetta ja performanssia tai mitä lie. Pääosassa siinä oli Raekallion väkevän fyysillinen liike, ja muu höhä toki oli kiinnostavaa myös, joten joltisetkin odotukset oli tälle uudelle Edustaja-teokselle. Ennakkotietona oli lähinnä, että luvassa on Raekallion "fyysistä mielenteatteria Eino Santasen runoihin" ja että bussi lähtee Kiasman … Jatka artikkeliin Edustaja (itse itseänsä edustamassa)

R & J – Romeo ja Julia lihallisena

Jätä kommentti

Useimmiten kirjoittelen näitä juttuja muutaman päivän, joskus parinkin viikon, viiveellä esityksen jälkeen, mutta tämä teksti pyrki ulos vielä samana iltana - tuntui, ettei esitys muutoin päästä otteestaan eikä anna sielulleni rauhaa. Marilena Fontouran nykytanssikoreografia R & J Prokofjevin musiikkiin sai kantaesityksensä vuonna 2000 eikä sitä ilmeisesti ole esitetty noin kymmeneen vuoteen. On ihmeteltävä, miksi ei: … Jatka artikkeliin R & J – Romeo ja Julia lihallisena

Onegin ja tahdistumaton rakkaus

Jätä kommentti

Kansallisbaletin Onegin on John Crankon baletti Pjotr Tšaikovskin musiikkiin, tarinana Aleksandr Puškinin runoteos Jevgeni Onegin. Musiikkina ei kuitenkaan ole Tšaikovskin samanniminen ooppera vaan kooste hänen muista teoksistaan. Tarinan keskiössä on Tatjanan ja Onegnin epätahtinen rakkaus: Tatjana ihastuu komeaan mutta kopeaan kaupunkilaisaristokraattiin Oneginiin, joka tylysti torjuu hänet. Hurvitteluun taipuvainen Onegin sen sijaan alkaa hakkailla ystävänsä, runoilija … Jatka artikkeliin Onegin ja tahdistumaton rakkaus