Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on pyörinyt suosittuna jo toistakymmentä vuotta - nyt näkemäni esitys, tämän talven ensinmmäinen, oli peräti jo numero 130. Edellisen kerran näin sen lähes 7 vuotta sitten (encore-palvelun perusteella arviolta esitys numero 83), joten oli jo korkea aika nähdä se uudelleen! Toki voi kysyä, miksi aikuinen ihminen menee katsomaan "koko perheen" (lue: lasten) balettia … Jatka artikkeliin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin
Valtteri Raekallion edellinen teos, Mihin valo katoaa, oli mielenkiintoinen yhdistelmä tanssia, tilataidetta ja performanssia tai mitä lie. Pääosassa siinä oli Raekallion väkevän fyysillinen liike, ja muu höhä toki oli kiinnostavaa myös, joten joltisetkin odotukset oli tälle uudelle Edustaja-teokselle. Ennakkotietona oli lähinnä, että luvassa on Raekallion "fyysistä mielenteatteria Eino Santasen runoihin" ja että bussi lähtee Kiasman … Jatka artikkeliin Edustaja (itse itseänsä edustamassa)
Useimmiten kirjoittelen näitä juttuja muutaman päivän, joskus parinkin viikon, viiveellä esityksen jälkeen, mutta tämä teksti pyrki ulos vielä samana iltana - tuntui, ettei esitys muutoin päästä otteestaan eikä anna sielulleni rauhaa. Marilena Fontouran nykytanssikoreografia R & J Prokofjevin musiikkiin sai kantaesityksensä vuonna 2000 eikä sitä ilmeisesti ole esitetty noin kymmeneen vuoteen. On ihmeteltävä, miksi ei: … Jatka artikkeliin R & J – Romeo ja Julia lihallisena
Kansallisbaletin Onegin on John Crankon baletti Pjotr Tšaikovskin musiikkiin, tarinana Aleksandr Puškinin runoteos Jevgeni Onegin. Musiikkina ei kuitenkaan ole Tšaikovskin samanniminen ooppera vaan kooste hänen muista teoksistaan. Tarinan keskiössä on Tatjanan ja Onegnin epätahtinen rakkaus: Tatjana ihastuu komeaan mutta kopeaan kaupunkilaisaristokraattiin Oneginiin, joka tylysti torjuu hänet. Hurvitteluun taipuvainen Onegin sen sijaan alkaa hakkailla ystävänsä, runoilija … Jatka artikkeliin Onegin ja tahdistumaton rakkaus
Kansallisbaletin syksyn triple bill Horečná-Godani-Robbins alaotsikolla "Tanssin urbaanit utopiat" toi lavalle kolme aiemmin Suomessa näkemätöntä nykytanssiteosta kätevissä puolen tunnin annospaloissa, vanhin kolmenkymmenen vuoden takaa ja tuorein vasta muutama päivä sitten kantaesitetty. Ehkä juuri aika olikin jollain lailla näitä yhdistävä punainen tai ainakin kevyesti punertava lanka? Illan avasi Jerome Robbinsin teos Glass Pieces ajan takaa vuodelta … Jatka artikkeliin Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins
Taas eka kerta! Nimittäin eka kerta, kun näin Bajadeerin (La Bayadère) kokonaisena livenä. En tiedä, miten olin onnistunut sitä näin pitkään välttämään, vain pätkiä livenä ja tallenteena kokonaisena, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eesti Rahvusballettin eli Viron kansallisbaletin versio perustui Petipan klassikkoon ja tietenkin Minkusin musiikkiin, mutta baletin taiteellisen johtajan Toomas Edurin hiukan modernisoimana … Jatka artikkeliin Bajadeer
MacMillanin Manon-baletti oli eka vaan ei vika esitys, jonka näin Eesti Rahvusballettissa/Rahvusooperassa: erittäin viehättävä vaikkakin vanhahtava talo, ja taidokasta tanssia ja soitantaa! Manonin (L'histoire de Manon) tarina perustuu Abbé Prévostin novelliin L'Histoire du chevalier des Grieux et de Manon Lescaut 1700-luvulta, kuten myös Massenet'n ooppera Manon Lescaut. Baletin musiikkina ei kuitenkaan ole Massenet'n ooppera vaan … Jatka artikkeliin Manon Rahvusballettissa
Lappeenrannan balettigaala järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa, mutta minulle kerta oli nyt ensimmäinen - erittäin hyvä kokemus, joten tuskin jää viimeiseksi kerraksi, jos vain gaala jatkossakin järjestetään. Taiteellisen johtajan Juhani Teräsvuoren kokoamassa ja Timo Sokuran sujuvan lelppoisaan tapaansa juontamassa gaalassa nähtiin 11 teosta tai teoksen osaa, klassisesta baletista nykytanssiin, ja olipa mukana yksi kantaesityskin. Perinteisintä … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua
Susanna Leinonen Companyn uusi teos Touch of Gravity kantaesitettiin Helsingin juhlaviikoilla, Oopperan Alminsalissa. Korografia oli luonnollisesti Leinosen itsensä, musiikista vastasi Kasperi Laine, puvuista Eerika Turunen, valoista Joonas Tikkanen, ja lavastuksen keskeisin osa eli videot olivat Jouka Valkaman luomuksia. Teos on kuudelle naistanssijalle (Sanni Giordani, Tiia Huuskonen, Sara Kovamäki, Aksinja Lommi, Liisa Pietikäinen, Elisa Tuovila), jotka … Jatka artikkeliin Susanna Leinosen vetovoimaista liikettä
Juhlaviikoilla Oopperatalossa koettiin harvinainen - ja harvinaisen hieno - tapaus, kun Tero Saarisen uusi teos Morphed kahdeksalle miestanssijalle sai maailman ensi-iltansa siten, että teoksessa käytetyn musiikin säveltäjä Esa-Pekka Salonen itse livenä johti Kansallisoopperan orkesteria. Esityksen jälkeen nämä viisikymppiset nuoret miehet saatiin vielä saman pöydän ääreen yleisökeskusteluun. Esitys alkoi Salosen biisillä Concert Étude for solo horn … Jatka artikkeliin Saarinen & Salonen Morphed into one
Teatterikesän "Case Viro" -kokonaisuudessa oli mukana Cabaret Rhizomen esitys Mutantants – ehk Tuhat tantsu, mida tantsida enne kui sured (tuhat tanssia, joita tanssia ennen kuin kuolet). Koreografina oli Päär Pärenson, ohjaajana Johannes Veski ja tanssijoina/esiintyjinä Anatoli Tafitšuk, Joonas Parve, Päär Pärenson ja Ajjar Ausma. Esitys oli monin paikoin hauska - neljä miestä esitti pätkiä erilaisista … Jatka artikkeliin Mutantants – 1000 tanssia vai mitä hiipimistä?
Keväällä Zodiakissa kantaesitetty Katariina Nummisen teos Zoo on hauskalla tavalla eräänlaista dokumentaarista teatteria (ja/tai/vai tanssia?), jonka lähtökohtana on Korkeasaaren eläintarhassa salaa äänitetyt ihmisten puheet, kun he katselevat eläimiä ja kommentoivat toisilleen. Samoin kuin joskus eläintarhassa, myöskään tässä esityksessä ei voi olla aina ihan varma, kuka katsoo ja kuka on katsottavana - ajoittain esiintyjien katsekontakteja yleisöön … Jatka artikkeliin Zoo – katso, ne katsoo
Eka kertani Jeminan kanssa oli marraskuussa 2012 Zodiakissa. Vaikutuin ja vakuutuin. Nyt jälleennäkeminen Kuopiossa n. 1,5 vuotta myöhemmin osoittaa, ettei Jeminan hurma ole laantunut vaan hän on kypsynyt kuin hyvä viini (tai ainakin kohtalainen laatikkoviini). Jemina on Jyrki Karttusen esittämä hahmo tai kimppu hahmoja, ehkä voisi sanoa ”naishahmoja”, jos sukupuolikategorisointia välttämättä haluaa harjoittaa. Mukana on … Jatka artikkeliin Onko Jemina queer? (Ja onko sillä väliä?)
(Noh, uskonnottamalta ihmiseltä sielu-sanan käyttö on vähintäänkin arveluttavaa mutta tilanteeseen sopivan suurieleisen dramaattista, joten menköön.) Kuopio tanssii ja soin alkuperäisellä esiintyjälistalla oli flamenco-ryhmä Ballet Nacional de España, joka kuitenkin sikäläisten työriitojen vuoksi joutui perumaan koko kiertueensa vain pari viikkoa ennen Kuopion festivaalia. Duunissani olen tottunut pitämään työmarkkinakiistoja vähemmän positiivisina asioina, mutta tällä kertaa pilvellä oli … Jatka artikkeliin Titanium säväytti sieluani
Kuopio tanssii ja soi -festivaalin 45. vuosi on menossa - perinteinen gaalanäyhtös olikin siis tällä kertaa nimetty juhlagaalaksi. Gaalan avasivat Kansallisbaletin Linda Haakana ja Johan Pakkanen tanssimalla pätkän Kenneth Greven Romeo ja Julia -baletista Prokofjevin musiikkiin. Tämä on mainio gaalabiisi, koska siinä on toisaalta näyttävyyttä reippaiden nostojen ym. muodossa, ja toisaalta runsasta tunneilmaisua - tuttuja … Jatka artikkeliin Juhlagaala
Erinomaisuutta 