Kategoria: Esitykset

Liisa Ihmemaassa – viehkon retroa Eloa

Jätä kommentti

Jorma Elon uutukainen Liisa Ihmemaassa sai kantaesityksensä Kansallisbaletissa eilen. Nimi viittaa Lewis Carrollin kirjaan Alice’s Adventures in Wonderland (1865), josta siinä paljolti onkin lainaa, mutta hahmoja myös kirjan ”jatko-osasta” Through the Looking-Glass (1871). Lisäksi Elo lienee itse sepittänyt kokonaan uuden kehystarinan: alussa Liisa nähdään osana ydinperhettä (isä, äiti, veli), isä kuolee saattaessaan Liisaa portaita ylös … Jatka artikkeliin Liisa Ihmemaassa – viehkon retroa Eloa

Susanna Leinonen Company tinkimättömästi 15 vuotta

Jätä kommentti

Susanna Leinonen Company vietti 15-vuotista taivaltaan kahdella lähes loppuun myydyllä juhlanäytöksellä Alminsalissa. Tästä juohduin miettimään omaa lähes 15-vuotista näyttämötaiteen harrastamistani, jona aikana tanssiesityksiä listalleni on kirjautunut reilut 350. Niistä Leinosen Suo tihkua vihreä tammi (2003) oli aikoinaan vasta kymmenes näkemäni tanssiestys. Se jätti vahvan muistijäljen voimakkaan liikkeen ja hienon visuaalisuuden liittona ja on epäilemättä osaltaan … Jatka artikkeliin Susanna Leinonen Company tinkimättömästi 15 vuotta

Terävä ja älykkään hauska Sumu

Jätä kommentti

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Sumu Kansallisteatterissa on taattua Jokelaa: nautittavan sujuvaa ja vaikeitakin asioita ymmärrettävästi kuljettavaa terävää dialogia, sopivan monitahoisia henkilöhahmoja, monia tarttumapintoja tarjoavia teemoja - älyllisesti riemukkaan stimuloivaa enemmänkin kuin tunne-elimistöä kutkuttelevaa. Taisto ja Olli ovat perustaneet Somnimag-firman kehittämänsä aivojen magneettikuvantamisjärjestelmän ympärille ja palkanneet markkinointipäälliköksi Jonen. Pari laitetta jo Suomeen on saatukin myytyä, … Jatka artikkeliin Terävä ja älykkään hauska Sumu

CircOpera huimasi ja hurmasi

Jätä kommentti

Kansallisooppera jatkaa erittäin onnistuneesti diversifioitumistaan ja uusiutumistaan Jere Erkkilän ohjaamalla huikean hienolla CircOperalla, jossa yhdistyy ooppera (solistit, kuoro, orkesteri), baletti ja nykysirkus pääasiassa erittäinkin saumattomasti ja synergeettisesti. Tanssikoreografiat ovat Ville Valkosen ja sirkuskoreografiat Sanna Silvennoisen; visuaalisesta suunnittelusta vastaa Mark Väisänen. Esitys on episodimainen perinteisen sirkuksen tapaan: ennen ja jälkeen väliaikaa on kymmenkunta erillistä biisiä. On myös … Jatka artikkeliin CircOpera huimasi ja hurmasi

Bonnie ja Clyde ja vapauden kaihi

1 kommentti

Teatteri Jurkan Bonnie & Clyde on ainakin tarinan tasolla saanut innoituksensa 1930-luvulla Yhdysvalloissa hilluneen rikollisjoukkion keskusparin Bonnie Parkerin ja Clyde Barrowin edesottamuksista ja niitä romantisoivasta populaarikultuurista. Aihe ei sellaisenaan ehkä itseäni kiehtoisi, mutta toki siitä voi saada kehyksen jollekin mielenkiintoisemmalle. Otsikkotasolla teos on kirjattu Essi Räisäsen (ohjaus) ja Iida Hämeen-Anttilan (dramaturgia ja käsikirjoitus) nimiin, mutta ilmeisesti … Jatka artikkeliin Bonnie ja Clyde ja vapauden kaihi

Hurja kurja Elektra

Jätä kommentti

Kansallisooppera esitti harvinaisena herkkuna Richard Straussin Elektran, jonka se on tuottanut yhdessä Aix-en-Provencen festivaalin, Milanon La Scalan, New Yorkin Metropolitanin, Barcelonan Gran Teatre del Liceun ja Berliinin valtionoopperan kanssa. Tämä Patrice Chéreaun ohjaama ja Esa-Pekka Salosen johtama produktio esitettiin ensin Aix-en-Provencessa kesällä 2013, ja Suomessa se nähtiin Metropolitanin elokuvateatterilevityksenä viime toukokuussa - nyt siis myös livenä. … Jatka artikkeliin Hurja kurja Elektra

Romeo ja Julia uudemmin ja vähän arkisemmin

Jätä kommentti

Suuria klassikkotarinoita on aina tarpeen kerrata uusin näkökulmin, ja Shakespearea erityisesti nyt, kun bardin kuolemesta tuli keväällä kuluneeksi pyöreät 400 vuotta. Romeon ja Julian vahva ja tunneintensiivinen tarina yhdessä Prokofjevin upean musiikin kera on innostanut tanssin tekijöitä: äkkiseltään tuli meieleeni ainakin kuusi viime vuosina näkemääni eri versiota. Kansallisbaletissa vastikään kantaesitetty Natália Horečnán uusi näkemys on … Jatka artikkeliin Romeo ja Julia uudemmin ja vähän arkisemmin

Lappeenrannan balettigaala uusissa puitteissa

Jätä kommentti

Lappeenrannan 7. balettigaala (itselläni tosin vasta 3.) oli nyt ensi kertaa vastikään avatussa uudessa kaupunginteatterissa, joka on mielenkiintoisesti osa kauppakeskusta: käynti on kauppakeskuksen läpi ja väliajalla voi ihastella sen kaupallisia näkymiä. Hauska ajatus - ettei teatterin tarvise olla mikään erillinen juhlallinen Thalian temppeli vaan se voi olla osa arkea, vaikkakin ylemmissä kerroksissa. Mutta asiaan. Gaalan aloitti Dortmundin baletin … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaala uusissa puitteissa

Kuriton kesäyö

Jätä kommentti

Tänä vuonna en bongannut Helsingin juhlaviikoilta kohtuuttoman monta esitystä koriini, mutta avajaiskonsertin kuitenkin. Otsikon "Kuriton kesäyö" alle oli mahdutettu peräti neljä biisiä, joista kolme Suomessa ilmeisesti ennen kuulematonta ja yksi kantaesityskin. Eniten odotin juuri tätä Lauri Porran säveltämää uutta Kohta-teosta, jonka sanoituksen tekemisestä ja esittämisestä vastasi Paperi T eli Henri Pulkkinen, jolle älykköräppärinkin viittaa lienee soviteltu. Biisi … Jatka artikkeliin Kuriton kesäyö

Tapaus Hamlet pienesti ja napakasti

1 kommentti

Osuin Teatteri Harakan ilmeisesti ensimmäiseen ensi-iltaan ikinä. Tapaus Hamlet kuulosti ennakkoon mielenkiintoiselta, ja tekijöiltä olin nähnyt pari vuotta sitten Jumalan rakastaja 2013 -esityksen, joka oli vaikuttava ja onnistunut tuorestus 30 vuotta vanhasta teoksesta. Nyt oltiin tuorestamassa jo yli 400 vuotta vanhaa näytelmää (Shakespeare: The Tragedy of Hamlet, Prince of Denmark (n. 1599-1602)). Käsiohjelma-lipussa työryhmäksi listataan Mikko ”Hamlet” … Jatka artikkeliin Tapaus Hamlet pienesti ja napakasti

Kafkan Muodonmuutos huikean fyysisesti

Jätä kommentti

Franz Kafkan novelli Die Verwandlung (1915) (suom. Muodonmuutos, ruots. Förvandlingen) kertoo kauppamatkustaja Gregor Samsasta, joka eräänä aamuna huomaa muuttuneensa isokokoiseksi tuholaishyönteiseksi. Gregor on perheensä eli vanhempiensa ja sisarensa pääasiallinen elättäjä, ja ensihuoli hänellä onkin, miten töissäkäynti nyt sujuu syöpäläisenä. Perhe suhtautuu muuttuneeseen Gregoriin viileän nuivasti; sisar tosin lupaa pitää huolta, mutta ei kauhean kauan jaksa … Jatka artikkeliin Kafkan Muodonmuutos huikean fyysisesti

Play rape käsittelee sukupuolirooleja satuttavimmillaan

Jätä kommentti

Anna Paavilaisen (Klockriketeaterniin siirtynyt) Play Rape (2014) olisi ollut moneen kertaan nähtävissä Helsingissäkin, mutta jäi näkemättä, osin aikataulusyistä, osin ehkä ennakkoluulojenikin vuoksi. Siksi oli hyvä, että sain mahdutettua sen Teatterikesän aikatauluuni. Paavilaista oli alkanut kyllästyttää naisten roolit teatterissa, ja tämä kristallisoitui raiskauksiin, joihin hän oli joutunut satamäärin eläytymään näyttämöllä, rättinä mieskollegan alla, raiskaustaiteen ammattilaisena. Alun perin … Jatka artikkeliin Play rape käsittelee sukupuolirooleja satuttavimmillaan

Transformations: lempeästi sukupuolista

Jätä kommentti

Teatterikesässä oli taas ansiokkaasti laadukasta monimuotoisuusasiaa: Transforces-ryhmän ja Teemu Mäen tuore Transformations (2016). Sukupuolivähemmistöt ovat helposti näkymätön vähemmistö - poissa silmistä, poissa mielestä - joten aktiivista työtä pitää tehdä näkyväksitekemiseksi. Aihe on yleisestikin ajankohtainen, juurihan (vasta) viime vuonna Tasa-arvolakiin saatin mukaan sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu kiellettyinä syrjintäperusteina. Trans-laki häpeällisine vikoineen sen sijaan edelleen odottaa uudistamistaan. Aivot … Jatka artikkeliin Transformations: lempeästi sukupuolista

When I die – musiikkia paranormaalisti

Jätä kommentti

Sveitsiläisen Thom Luzin When I Die - A Ghost Story with Music (2013) perustuu todelliseen historialliseen henkilöön, englantilaiseen Rosemary Browniin (1916-2001), joka julkaisi musiikkia, jonka kertoi kuolleiden säveltäjien hänelle sanelleen. Alun perin kontaktin sieltä jostain teki Franz Liszt, jo Brownin ollessa 7-vuotias, mutta ilmeisesti sana kulkee tuonpuoleisessakin, ja lopulta peräti kymmenkunta nimekästä säveltäjää käytti Brownin … Jatka artikkeliin When I die – musiikkia paranormaalisti

Tavallisuuden aave, haave vai mörkö?

Jätä kommentti

Q-teatterin Tavallisuuden aave (2016) on taas sitä sarjaa, joka olisi pitänyt käydä katsomassa jo Helsingissä, mutta kun ei, niin hyvä että sen näkee Tampereella Teatterikesässä. Saara Turusen kirjoittama ja ohjaama näytelmä on saanut alaotsikokseen ”Kuvia kotimaasta”, ja tuttuakin tutumpaa suomalaisen arjen ja mielen kuvastoa näyttämölle tuleekin: häiden jäykkiä konventioita kursailuineen ja säädettyine arvojärjestyksineen, perhe-elämän arkea … Jatka artikkeliin Tavallisuuden aave, haave vai mörkö?