Anna Paavilaisen (Klockriketeaterniin siirtynyt) Play Rape (2014) olisi ollut moneen kertaan nähtävissä Helsingissäkin, mutta jäi näkemättä, osin aikataulusyistä, osin ehkä ennakkoluulojenikin vuoksi. Siksi oli hyvä, että sain mahdutettua sen Teatterikesän aikatauluuni. Paavilaista oli alkanut kyllästyttää naisten roolit teatterissa, ja tämä kristallisoitui raiskauksiin, joihin hän oli joutunut satamäärin eläytymään näyttämöllä, rättinä mieskollegan alla, raiskaustaiteen ammattilaisena. Alun perin … Jatka artikkeliin Play rape käsittelee sukupuolirooleja satuttavimmillaan
Kategoria: Esitykset
Transformations: lempeästi sukupuolista
Teatterikesässä oli taas ansiokkaasti laadukasta monimuotoisuusasiaa: Transforces-ryhmän ja Teemu Mäen tuore Transformations (2016). Sukupuolivähemmistöt ovat helposti näkymätön vähemmistö - poissa silmistä, poissa mielestä - joten aktiivista työtä pitää tehdä näkyväksitekemiseksi. Aihe on yleisestikin ajankohtainen, juurihan (vasta) viime vuonna Tasa-arvolakiin saatin mukaan sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu kiellettyinä syrjintäperusteina. Trans-laki häpeällisine vikoineen sen sijaan edelleen odottaa uudistamistaan. Aivot … Jatka artikkeliin Transformations: lempeästi sukupuolista
When I die – musiikkia paranormaalisti
Sveitsiläisen Thom Luzin When I Die - A Ghost Story with Music (2013) perustuu todelliseen historialliseen henkilöön, englantilaiseen Rosemary Browniin (1916-2001), joka julkaisi musiikkia, jonka kertoi kuolleiden säveltäjien hänelle sanelleen. Alun perin kontaktin sieltä jostain teki Franz Liszt, jo Brownin ollessa 7-vuotias, mutta ilmeisesti sana kulkee tuonpuoleisessakin, ja lopulta peräti kymmenkunta nimekästä säveltäjää käytti Brownin … Jatka artikkeliin When I die – musiikkia paranormaalisti
Tavallisuuden aave, haave vai mörkö?
Q-teatterin Tavallisuuden aave (2016) on taas sitä sarjaa, joka olisi pitänyt käydä katsomassa jo Helsingissä, mutta kun ei, niin hyvä että sen näkee Tampereella Teatterikesässä. Saara Turusen kirjoittama ja ohjaama näytelmä on saanut alaotsikokseen ”Kuvia kotimaasta”, ja tuttuakin tutumpaa suomalaisen arjen ja mielen kuvastoa näyttämölle tuleekin: häiden jäykkiä konventioita kursailuineen ja säädettyine arvojärjestyksineen, perhe-elämän arkea … Jatka artikkeliin Tavallisuuden aave, haave vai mörkö?
Mikä **t*n Pikku Prinssi?
Tanssiteatterin MD:n Mikä **t*n Pikku Prinssi? (2015) on ollut listallani ja olisi pitänyt nähdä jo aiemmin, mutta nyt tarjoutui hyvä tilaisuus, kun se on Teatterikesän Off-ohjelmistossa. Antoine de Saint-Exupéryn romaani Pikku prinssi (1943) lienee yleisesti tuttu: kertomus pikkuplaneetta B612:lla ruusun kanssa asustavasta Pikku prinssistä, joka lähtee seikkailemaan ja päätyy Maahan, jossa tapaa mm. ketun ja … Jatka artikkeliin Mikä **t*n Pikku Prinssi?
Rose Rose Rose tarjoaa teiniahdistusta kaiken ikäisille
Tämän vuoden Teatterikesässä ekaksi näkemäkseni esitykseksi osui ruotsalaisen lasten- ja nuortenteatteri ung scen/östin Rose Rose Rose (2014), joka kertoo Rose-nimisestä teinitytöstä, tämän omasta - päänsisäisestäkin - näkökulmasta. Esitys alkaa internetin parhaalla sisällöllä: kissavideoilla! Pelkkää söpistelyä ei toki ole luvassa, teinitytön elämä ja kasvuhaasteet kun ovat täynnänsä huolen ja murheen aiheita: vaatteita sovittaessa mikään ei tunnu sopivan, … Jatka artikkeliin Rose Rose Rose tarjoaa teiniahdistusta kaiken ikäisille
Sekaisin on miehet, naiset – hulluja nuo kuolevaiset
Ryhmäteatterin tämän vuoden kesäbiisi Suomenlinnassa on Shakespearea - perin sopivasti, tulihan keväällä kuluneeksi 400 vuotta bardin kuolemasta. Kesäyön uni fantasiakomediana sopiikin hyvin kevyehköön mutta ammattitaitoisesti tehtyyn kesäteatteriin. Tekstin pohjaksi on valittu Lauri Siparin suomennos vuodelta 1989, nykyihmisen korvalle helpompi kuin Cajanderin (1891) versio mutta silti mukavasti mutkaisempi kuin Rossin (2005) sujuva nykysuomennos. Tosin puhekielisyyttä tuntuu kyllä paikoin … Jatka artikkeliin Sekaisin on miehet, naiset – hulluja nuo kuolevaiset
Don Giovanni rietasteli Savonlinnassa suomalaissolistein
Savonlinnan oopperajuhlien monipuolisesta valikoimasta valittiin tällä kertaa vähän kevyempää ja perusvarmaa, Mozartin Don Giovanni (tai Il dissoluto punito, ossia il Don Giovanni ("Hulttion rangaistus eli Don Giovanni”), kuten Lorenzo Da Ponten libreton, 1787, koko nimi kuuluu). Savonlinnaan 2011 tehty belgialaisen Paul-Emile Fournyn ohjaus on hyvin perinteinen - aineksia tarinassa olisi toki nykyajankin kyltymättömyyden kommentoimiseen, mutta … Jatka artikkeliin Don Giovanni rietasteli Savonlinnassa suomalaissolistein
Korkeaenerginen Aterballetto
Lähes päivälleen 10 vuotta sitten näin täällä Kuopiossa italialaisen nykybalettiryhmä Aterballetton esittämän silloisen taiteellisen johtajan ja koreografin Mauro Bigonzettin väkevän version Romeosta ja Juliasta. Siitä jäi vahvat muistikuvat - niinpä ryhmään tänä vuonna kohdistui suuret odotukset. Bigonzettin jälkeisenä aikana ryhmä käyttää nykyisin toimitusjohtaja Giovanni Ottolinin mukaan monipuolisesti eri koreografeja, niin tunnettuja kansainvälisiä, kotimaisia italialaisia kuin … Jatka artikkeliin Korkeaenerginen Aterballetto
Valtavan kaunis Tuhkimo Biarritzista
Ranskan Biarritzissa majaansa pitävä Thierry Malandainin johtama parinkymmenen tanssijan ryhmä tukeutuu vahvasti klassiseen tekniikkaan, mutta ponnistaa siitä hyvinkin virkeään ilmaisuun. Kuopioon he toivat Malandainin tuoreen näkemyksen Tuhkimosta (2013) Sergei Prokofjevin musiikkiin. Tuhkimon tarina on vanha ja tuttu, ja Malandain kertoo pysyneensä pääosin uskollisena Prokofjevin käyttämälle Volkovin libretolle paitsi, että Tuhkimon äiti ja haltijatar on fuusioitu … Jatka artikkeliin Valtavan kaunis Tuhkimo Biarritzista
Iloa, valoa, tunteen paloa: Katri Soini 50 v.
Arja Raatikaisen teos Leikin alku (2015) on tanssija Katri Soinille tehty soolo tämän 50-vuotisjuhlaan. Tosin aika lailla taitaa teos olla yhdessä luotu - siinä määrin omakohtaiselta ja omaelämäkerralliselta se vaikuttaa. Voi myös kysyä, onko koreografia teoksen keskeisin luova elementti, tärkeässä roolissa kun ovat myös käsikirjoitus ja ohjaus, joita ei näy erikseen kenenkään nimiin kreditoidun. Teos … Jatka artikkeliin Iloa, valoa, tunteen paloa: Katri Soini 50 v.
Kuopion tanssigaalassa hillittyä ja hillitöntä
Jo 47:ttä kertaa järjestetyn Kuopio tanssii ja soi -festivaalin perinteisen gaalan ohjelmassa oli hiukan klassista balettia mutta ilahduttavasti paljon enemmän nykytanssia. Juontajna karismaattisen persoonalliseen tapaansa festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Uotinen. "Pakollisia" klassisia osuuksia oli vain kaksi, mutta kiistatta huippua: periklassiset pas de deux't Bajadeerin (Makarova-Petipa) 1. näytöksestä ja Oneginin (Cranko) 3. näytöksestä, tanssijoina Suomen kansallisbaletin tähtitanssijat … Jatka artikkeliin Kuopion tanssigaalassa hillittyä ja hillitöntä
Tero Saarisen puhutteleva 20-vuotisilta
Tero Saarinen Companyn 20-vuotisjuhlaan päästiin osallistumaan kahden teoksen illassa, jossa nähtiin vanhaa ja uutta: Could you take some of my weight…? (1999) ja Suomen ensi-iltana MESH (2014). Myös esiintyjäkunta koostui sekä kokeneista että vasta uransa alussa olevista tanssijoista (mm. muutama juuri Balettioppilaitoksesta valmistunut), mistä hatunnosto Saariselle: on arvokasta välittää eteenpäin osaamista ja kokemusta, jota on aiemmilta … Jatka artikkeliin Tero Saarisen puhutteleva 20-vuotisilta
Les Ballets Trockadero de Monte Carlo
Flamencotähti Isreal Galván jäi harmillisesti näkemättä, kun hän vamman vuoksi joutui perumaan esiintymisensä Kuopio tanssii ja soissa. Harmistusta lievensi tilalle saatu ryhmä: Les Ballets Trockadero de Monte Carlo, yhdysvaltalainen miesbalettiryhmä, joka ihastutti ja riemastutti Kuopiossa myös vuonna 2012. Ohjelmassa oli Joutsenlammen II näytös, pas de deux Le Corsairesta, pätkä Esmeraldaa, Kuoleva joutsen ja lopuksi vielä Don … Jatka artikkeliin Les Ballets Trockadero de Monte Carlo
VocalEspoo: PK vs. YL
Viikko 23 oli jäämässä vuoden ensimmäiseksi, jolloin ei olisi ollut mitään esitystä, joten paniikissa piti kaivella, mitä löytyisi, kun teatterit, ooppera, jne. olivat jo sulkeutuneet kesäksi. Ja jopa löytyikin kiinnostava tapahtuma: VocalEspoo-kuorofestivaalin ilta, jossa esiintyjinä Polyteknikkojen kuoro johtajanaan Saara Aittakumpu ja Ylioppilaskunnan laulajat Pasi Hyökin johdolla. Isossa mieskuorossa on jykevää äänivoimaa, joten hieno ilta oli … Jatka artikkeliin VocalEspoo: PK vs. YL
Erinomaisuutta 