Kategoria: Esitykset

Surutyön maaginen ajattelu

Jätä kommentti

Teatteri Jurkan Maagisen ajattelun aika on sielukas ja puhutteleva monologinäytelmä menetyksestä, surusta, luopumisesta, vähän selviytymisestäkin. Joan Didion on käsikirjoittanut näytelmän (2007) kirjansa The Year of Magical Thinking (2005) pohjalta. Se on kirjailijan omien kokemusten ja niihin liittyvien ajatusten ja tunteiden käsittelyä - älykkästä mutta lämminhenkistä itsereflektiota, surun työstämistä, joka puhuttelee katsojan tunteita sortumatta huokeaan sentimentaalisuuteen. Tarinan … Jatka artikkeliin Surutyön maaginen ajattelu

RSO: Venäläinen ilta

Jätä kommentti

Jatkoin klassisen konserttimusiikin reseption opettelun alkutaivaltani luonnonmenetelmällä Radion sinfoniaorkesterin keskiviikkosarjan konsertilla, jossa keskityttiin venäläiseen musiikkiin. Kapellimestarina oli vakio-Linnun sijaan venäläinen Tugan Sohijev mm. Bolšoista. Ensin kuultiin Aleksandr Borodinin Ruhtinas Igor -oopperasta Polovetsitanssit, RSO:n lisäksi lavalla Musiikkitalon kuoro. Prinssi Igorin, 1100-luvulle sijoittuvan oopperan, olen nähnyt/kuullut vain kerran, Metropolitanin elokuvateatterilähetyksenä, josta jäi mieleen Polovetsitansseista sillointällöiseksi korvamadoksikin nouseva neitojen tanssi (Lennä tuulen … Jatka artikkeliin RSO: Venäläinen ilta

Tanis: The Deep Dark White. Etualalla Sara Antikainen, Atte Kilpinen ja Jouka Valkama Kuva: Mirka Kleemola/Suomen kansallisbaletti

Kansallisbaletin nuorisoryhmä valloittaa

Jätä kommentti

Kansallisbaletin nuorisoryhmällä on jo kolmas vuosi menossa Jane ja Aatos Erkon säätiön tuella, joka lienee turvattu vielä ainakin kolme vuotta. Ryhmässä on 15 parikymppistä tanssijaa, 8 naista ja 7 miestä. Säätiön toiveen mukaan ”mahdollisuuksien mukaan suomalaisia tanssijoita” ryhmään on valittu naisia noin puolet mutta miehiä vain yksi. No, hienoja tanssijanalkuja kaikki kuitenkin! Heitä on ilahduttavan paljon … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin nuorisoryhmä valloittaa

Koruttoman kaunis 420PEOPLE

Jätä kommentti

Aleksanterin teatterissa nähdään keväällä vierailuja, joita Tero Saarinen Company on tuottanut osana 20-vuotisjuhliaan. Lupa lienee siis asettaa odotukset korkealle! Tällainen tapaus oli tšekkiläinen ryhmä 420PEOPLE kahden teoksen illalla. Eka biisi 14’20” oli duetto Jiří Kyliánin teoksesta 27’52” (2002), jonka tanssivat Václav Kuneš ja Nataša Novotná, ryhmän perustajat. Alle varttisena napakan pituinen pätkä on vangitsevan intensiivistä … Jatka artikkeliin Koruttoman kaunis 420PEOPLE

Visuaalisesti virkein Taikahuilu

Jätä kommentti

Kansallisooppera on tuonut päänäyttämölle suureksi riemuksemme Berliinin Komische Operin fantastisen Taikahuilu-tuotannon, jonka huima visuaalisuus perustuu animaatioon. Tarina on vanha tuttu ja Mozartin musiikki vielä tutumpi hittibiiseineen. Mutta muutoin onkin tässä Barrie Koskyn, Suzanne Andraden ja Paul Barrittin versiossa kaikki laitettu uusiksi. Uutta on myös kieli: teos lauletaan suomeksi. Vaikka paikoin oikeakielisyys ymmärrettävästi antaa tilaa riimitykselle, … Jatka artikkeliin Visuaalisesti virkein Taikahuilu

Suloinen Pieniä pääosia

Jätä kommentti

Jyrki Karttusen Pieniä pääosia Helsinki Dance Companyn evakkonäyttämöllä Stoassa on valloittavan suloinen ja hauska esitys. Kantaesityksensä teos lienee saanut jo lähes kymmenkunta vuotta sitten Tampereella Tanssiteatteri MD:ssä, mutta ajattomana toimii edelleen. Tarina, jos sellaista haluaa nähdä, liittyy höllästi Sound of Music -musikaalielokuvaan (1965), jonka pääosassa oli Julie Andrews ja jonka erittäin tunnetuksi tulleesta musiikista vastasivat … Jatka artikkeliin Suloinen Pieniä pääosia

Pasi was here – naurua ja kyyneliä

Jätä kommentti

KOM-teatterin kantaesitysuutuus, Veikko Nuutisen kirjoittama ja Lauri Maijalan ohjaama Pasi was here (lausutaan "pasivashere") tarjoaa valikoiman tasoja ja tulkintamahdollisuuksia. Jo alaotsikoita on tarjolla kaksin kappalein: ”Lapsena kaikki oli paremmin” ja ”Aikamatka 80-luvun Suomeen ja lapsuuteen”. Tarinan lähtötilanteessa Hemmo, helsinkiläistynyt kolmikymppinen humanistihipsteri, saa tietää lapsuudenystävänsä Pasin ampuneen itsensä. Hänen mieleensä palautuvat ajat, tilanteet ja tapahtumat savonlinnalaisessa lähiössä - ja kysymys … Jatka artikkeliin Pasi was here – naurua ja kyyneliä

Liikkeen legendat

1 kommentti

Kansallisbaletin Liikkeen legendat (Masters of Movement) -nimetyssä nykytanssi-illassa nähtiin neljä teosta, kaksi nuoremman polven koreografeilta noin viiden vuoden takaa ja kaksi konkareilta, kymmenkunta vuotta sitten kantaesityksensä saanutta. Illan aloitti Alexander Ekmanin Episode 31 - tai itse asiassa esirippuun heijastettu n. 5 minuutin hauska ”kommenttiraidalla” varustettu video, jossa tanssijat viilettivät pitkin Helsinkiä hämmentämässä väkeä. Varsinainen live-teos … Jatka artikkeliin Liikkeen legendat

Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2016)

Jätä kommentti

Erittäinkin tuoreesta tanssista päästiin nauttimaan jo perinteiseksi muodostuneessa Kansallisoopperan balettioppilaitoksen Tanssijoiden workshopissa 14 lyhyen biisin verran. Suurin osa, peräti 9, oli tanssijan itselleen tekemiä sooloja, mutta mukana myös kaksi parin omaa duettoa sekä kolme teosta ryhmälle. Genrerajoista olen vähän huonosti perillä, mutta aika (neo?)klassishenkisiltä tuntuivat ainakin Katariina Hietalan kaunis Curtain ja hymyilevän Eliisa Nenosen Oi-va. … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2016)

Kuvassa Marjukka Tepponen ja Markus Nykänen (kuvaaja Sakari Viika/Suomen kansallisooppera)

Rakkaus on indigonsininen?

Jätä kommentti

Viikko sitten kantaesitetystä Indigosta on ennakkokohkattu jo jonkin aikaa - eikä ansiotta! Se jakanee mielipiteitä, mikä taiteelle on aina hyväksi. Tämä ”metallinhohtoiseksi oopperaksi” kehystetty ooppera on Lilli Paasikiven kauden ensimmäinen tilausteos, säveltäjinä sellohevibändi Apocalyptican Perttu Kivilaakso ja Eicca Toppinen. Olen ollut Apo-fani varsinkin jo alun Metallica-ajoilta, ja vaikka tiesin Kivilaakson oopperan superfaniksi, odotin ehkä kuitenkin enemmän … Jatka artikkeliin Rakkaus on indigonsininen?

Bajadeeri #72

Jätä kommentti

Natalia Makarovan Bajadeeri (Petipan, 1877, mukaan) on pyörinyt Kansallisbaletissa jo yli 18 vuotta, mutta nytpä näin sen vasta ensimmäisen kerran, produktion 72. esityksen. Ylipäätään ekan Bajadeerini näin vasta puolisentoista vuotta sitten Tallinnassa, Toomas Edurin tuoreen ja uudistetun version - siitä jäi vahva kiinnostus nähdä lisää, ehkä juuri klassisempiakin näkemyksiä, jollainen tämä Makarovan alun perin vuonna 1980 … Jatka artikkeliin Bajadeeri #72

Mitä tuli nähtyä 2015?

Jätä kommentti

Tavan mukaisesti tässä pieni vilkaisu olan taakse menneeseen vuoteen, ensin numeroilla ja sitten kvalitatiivisemmin. Luvut Nähtyjen esitysten määrällä mitaten viime vuosi oli all time high: 106 esitystä, mukaan lukien live-esitysten ohella myös elokuvateatterijakelun "etäesitykset" (kuten Metropolitanin oopperat ym.) mutta poislukien ilmaistilaisuudet (avoimet ovet, harjoitukset, ym.) sekä kotosohvalta nähdyt (kuten uusi mainio The Opera Platform) (esitys siis tässä tarkoittaa … Jatka artikkeliin Mitä tuli nähtyä 2015?

Kuvassa Minna Haapkylä. Kuva: Timo Teräväinen.

Narsismista oivaltavasti

Jätä kommentti

Heini Junkkaalan kirjoittama ja Milja Sarkolan ohjaama Olipa kerran minä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä on esitys, josta olisi pitänyt kirjoittaa heti saman tien, mutta käytännön syiden (=työkiireiden) vuoksi tämä tulee näppikseltä ulos vasta nyt parin viikon viiveellä, vähän ehkä jo väljähtyneenäkin, valitettavasti. Esitys nimittäin puhutteli monella tapaa: toki aihekin oli kiinnostava ja tärkeä, mutta erityisesti vaikuttivat teksti, ohjaus … Jatka artikkeliin Narsismista oivaltavasti

Das Ria monena

Jätä kommentti

Minna Koskelan käsikirjoittama ja ohjaama Das Ria - diivan kuolema Teatteri Jurkassa on mielenkiintoinen ja vähän hämmentäväkin näytelmä - ja hämmentävyyshän on aina hyvä juttu! Tarina sijoittuu Androgyne Films -elokuvayhtiön kuvauksiin. Sen keskushenkilönä on Alli (Ria Kataja), parikymppinen muonitusta hoitava harjoittelija, joka yllättäen saa pestin elokuvan tähden, seitsemänkymppisen diivan Ritva Kajonkosken (Ria Kataja) avustajana. Mukana on … Jatka artikkeliin Das Ria monena

SEE | OBEY

2 kommenttia

Susanna Leinonen companyn uusin teos SEE | OBEY on kiehtova yhdistelmä elokuvaa, tekstiä, ääntä ja tanssia. Teoksen alaotsikosta ”tanssia elämän absurdismista” en oikein taida saada kiinni, mutta enpä ole alaotsikoista ennekään piitannut: niillä yritetään ohjata vastaanottoa ja tulkintaa, mille en ole altis: kun teos on annettu katsojille, se elää näiden mielissä omaa elämäänsä, kuin kotoa … Jatka artikkeliin SEE | OBEY