Mitä tuli nähtyä 2015?

Tavan mukaisesti tässä pieni vilkaisu olan taakse menneeseen vuoteen, ensin numeroilla ja sitten kvalitatiivisemmin. Luvut Nähtyjen esitysten määrällä mitaten viime vuosi oli all time high: 106 esitystä, mukaan lukien live-esitysten ohella myös elokuvateatterijakelun "etäesitykset" (kuten Metropolitanin oopperat ym.) mutta poislukien ilmaistilaisuudet (avoimet ovet, harjoitukset, ym.) sekä kotosohvalta nähdyt (kuten uusi mainio The Opera Platform) (esitys siis tässä tarkoittaa … Jatka artikkeliin Mitä tuli nähtyä 2015?

Kuvassa Minna Haapkylä. Kuva: Timo Teräväinen.

Narsismista oivaltavasti

Heini Junkkaalan kirjoittama ja Milja Sarkolan ohjaama Olipa kerran minä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä on esitys, josta olisi pitänyt kirjoittaa heti saman tien, mutta käytännön syiden (=työkiireiden) vuoksi tämä tulee näppikseltä ulos vasta nyt parin viikon viiveellä, vähän ehkä jo väljähtyneenäkin, valitettavasti. Esitys nimittäin puhutteli monella tapaa: toki aihekin oli kiinnostava ja tärkeä, mutta erityisesti vaikuttivat teksti, ohjaus … Jatka artikkeliin Narsismista oivaltavasti

Das Ria monena

Minna Koskelan käsikirjoittama ja ohjaama Das Ria - diivan kuolema Teatteri Jurkassa on mielenkiintoinen ja vähän hämmentäväkin näytelmä - ja hämmentävyyshän on aina hyvä juttu! Tarina sijoittuu Androgyne Films -elokuvayhtiön kuvauksiin. Sen keskushenkilönä on Alli (Ria Kataja), parikymppinen muonitusta hoitava harjoittelija, joka yllättäen saa pestin elokuvan tähden, seitsemänkymppisen diivan Ritva Kajonkosken (Ria Kataja) avustajana. Mukana on … Jatka artikkeliin Das Ria monena

SEE | OBEY

Susanna Leinonen companyn uusin teos SEE | OBEY on kiehtova yhdistelmä elokuvaa, tekstiä, ääntä ja tanssia. Teoksen alaotsikosta ”tanssia elämän absurdismista” en oikein taida saada kiinni, mutta enpä ole alaotsikoista ennekään piitannut: niillä yritetään ohjata vastaanottoa ja tulkintaa, mille en ole altis: kun teos on annettu katsojille, se elää näiden mielissä omaa elämäänsä, kuin kotoa … Jatka artikkeliin SEE | OBEY

Ville Rusanen. Suomen kansallisooppera: Ooopperan kummitus. Kuvaaja: Stefan Bremer.

Kansallisoopperan kummitus

Andrew Lloyd Webberin säveltämä Oopperan kummitus (1986) perustuu ranskalaisen Gaston Leroux’n kauhuromaaniin Le Fantôme de l’Opéra (1910). Musikaalin ensi-ilta oli 9.10.1986 Lontoossa, jossa se edelleen menee, nyt jo siis 30. vuottaan. Myös Kansallisoopperan tuotanto - todellakin oma tuotanto, vaikkakin ilmeisesti Lontoon valvovan silmän alla - on huikean suosittu: jo ennen ensi-iltaa kaikki 70 000 lippua … Jatka artikkeliin Kansallisoopperan kummitus

Keuhko(t)

Kansallisteatterin Keuhkot on kiinnostava ja vaivaava: puhuttelevia teemoja, mielenkiintoinen teksti ja hieno toteutus. Koin sen viisi päivää sitten, mutten oikein vieläkään tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, saati kirjoittaa - aina hyvän taidekokemuksen merkki! Duncan Macmillanin tarinassa pölähdetään keskelle naisen ja miehen vaikeaa keskustelua lapsen hankkimisesta, aihe on ”vitun valtava”. Päätetään yrittää, epäonnistutaan, etäännytään, lähennytään, onnistutaan, vanhetaan. … Jatka artikkeliin Keuhko(t)

Pieni suuri Faust

Sopimus paholaisen kanssa on tuttu teema varsinkin kristillisperäisissä tarinaperinteissä, joista se on usein löytänyt tiensä taiteeseen: ihan viimeisen kuukaudenkin aikana olen nähnyt siitä variaatioita tuoreina produktioina, kuten Eesti Rahvusballettin Kratt ja Kansallisbalettimme Pieni merenneito. Myös Gounod’n Faust-oopperasta on viime vuosina tehty uusia produktioita monille lavoille. Ja uusi Star Wars -leffatrilogiakin on joulukuussa taas käynnistymässä! Tarina Faustista - kyltymättömyydestä, … Jatka artikkeliin Pieni suuri Faust

Elämyksellinen Pieni merenneito

Kansallisbaletin ja Kenneth Greven Pieni merenneito on herätellyt odotuksia siitä lähtien, kun lähes vuosi sitten tieto uuden teoksen tilaamisesta Greveltä ja säveltäjä Tuomas Kanteliselta julkistettiin. Syksyn mittaan pariin harjoituksiin kurkistaminen ei ainakaan vähentänyt kiinnostustani, ja ennakkotieto mm. 3D-projisoinneista ym. kutkutteli lisää: miten sellainen nyt voi baletissa toimia? Kovasti myöhään julkistettuja solistimiehityksiä en lopulta uskaltanut jäädä odottelemaan … Jatka artikkeliin Elämyksellinen Pieni merenneito

A Dance Tribute to the Art of Football

Aleksanterin teatterin Aleksanteri tanssii -kokonaisuudessa oli tarjolla norjalaisen Jo Strømgren Kompanin teos A Dance Tribute to the Art of Football, jonka kohdalla piti pohtia ainakin kahteen kertaan, menenkö vai en, potkupallo kun ei kiinnosta niin pätkääkään. Vierailua oli tuottamassa myös Tero Saarinen Company, jonka takaukseen luottaen otin kuitenkin riskin. Kannatti: esitys oli kevyt, reipas, hauska ja … Jatka artikkeliin A Dance Tribute to the Art of Football

Nummisuutarit, versio 2015

Joskus joku esitys käy ytimiin ja munaskuihin niin, että se pitää nähdä pian uudelleen. Kovin usein niin ei käy, ehkä pari kertaa sadasta. Joskus jotain kiehtovaa on jäänyt mieltä vaivaamaan, toisinaan taas kyse on niin valtavasta nautinnosta, että samaa piikkiä pitää saada lisää. Janne Reinikaisen Nummisuutarit Kansallisteatterissa menee näistä selvästi ainakin jälkimmäiseen, ehkä vähän ensimmmäiseenkin. … Jatka artikkeliin Nummisuutarit, versio 2015

Johannes Holopainen: Sotilaspoika

Jutun otsikko on se, mitä lippuun oli printattu. Hassu muotoilu: eihän teos ollut Holopaisen vaikka esitys vahvasti olikin. Se on kuitenkin osuva yhteensattuman vuoksi: Suomen näyttelijäliitto julkisti tiistaina Nuori näyttelijä 2015 -palkintoehdokkat, ja minä taas olin jo paljon aiemmin ostanut liput Sotilaspoikaan perjantaille ja Nummisuutareihin lauantaille - ja kaikissa kolmessa on Holopainen. "Johannes Holopainen -viikon” kunniaksi siis … Jatka artikkeliin Johannes Holopainen: Sotilaspoika

Julia & Julia

Shakespearen Romeo ja Julia on muuttunut baletiksi monenkin koreografin käsissä; nyt Alminsalissa vieraili turkulainen Tanssiteatteri ERI Tiina Lindforsin versiolla Julia & Julia, joka oli viime vuonna 25-vuotisjuhlaansa viettäneen ERIn juhlateos. Tässäkin tarina oli - käsiohjelman mukaisesti - ”vapaasti Shakespearea mukaillen” ja musiikkina Sergei Prokofjevin tuttu balettimusiikki. Teemana oli edelleen kielletty rakkaus; rakastavaisina eivät kuitenkaan olleet Capulet- … Jatka artikkeliin Julia & Julia

Kolme muskettisoturia Lah(d)essa

Alexandre Dumas vanhemman Kolme muskettisoturia (1844) on ollut suosittu alkuperäisteksti mm. lukuisten leffojen ja tv-sarjojen pohjalla, ja nyt siihen on tarttunut myös ohjaaja Milko Lehto Lahden kauunginteatterin samannimisessä produktiossa. Esityksen tarina on vanha tuttu: nuori d’Artagnan (Timo Välisaari) saapuu Pariisiin liittyäkseen kuningas Ludvig XII:n (Jari-Pekka Rautiainen) muskettisotureihin, mikä ei kuitenkaan ihan heittämällä onnistu. Sen sijaan … Jatka artikkeliin Kolme muskettisoturia Lah(d)essa

Cardillac

Paul Hindemithin Cardillac on kiinnostava ooppera jo siksi, että se ei juoneltaan ole tavallista kauniitjarohkeat-huttua (tyyliin "tenori yrittää kaataa sopraanon sänkyyn ja baritoni lyö kapuloita rattaisiin") vaan rikostarina. Cardillac (Rauno Elp) on armoitettu taiteilija, kultaseppä, jonka koruja arvostetaan ja halutaan. Hän kuitenkin suhtautuu teoksiinsa intohimoisesti, ja myy niitä vain kovin vastentahoisesti - ja katumapäälle tultuaan myöhemmin murhaa ja … Jatka artikkeliin Cardillac

Kratt

Tällä kertaa Tallinnan-reissun ajankohtaa ohjasi Kratt, viikko sitten Eesti Rahvusballettissa ensi-iltansa saanut uusi tuotanto vuonna 1943 kantaesitetystä Eduard Tubinin baletista, jota myös ensimmäiseksi virolaiseksi baletiksi mainitaan. Rahvusballettin ja Rahvusooperin syksyn ohjelmaa tutkiessa tuli tunne, että tämä pitäisi nähdä, niinpä etsin viikonlopun, jolloin samalla näkisi jotain muutakin mahdollisesti kiinnostavaa. Kratt on virolaisessa tarustossa maaginen otus, vähemmän … Jatka artikkeliin Kratt