Onegin ja tahdistumaton rakkaus

Kansallisbaletin Onegin on John Crankon baletti Pjotr Tšaikovskin musiikkiin, tarinana Aleksandr Puškinin runoteos Jevgeni Onegin. Musiikkina ei kuitenkaan ole Tšaikovskin samanniminen ooppera vaan kooste hänen muista teoksistaan. Tarinan keskiössä on Tatjanan ja Onegnin epätahtinen rakkaus: Tatjana ihastuu komeaan mutta kopeaan kaupunkilaisaristokraattiin Oneginiin, joka tylysti torjuu hänet. Hurvitteluun taipuvainen Onegin sen sijaan alkaa hakkailla ystävänsä, runoilija … Jatka artikkeliin Onegin ja tahdistumaton rakkaus

Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins

Kansallisbaletin syksyn triple bill Horečná-Godani-Robbins alaotsikolla "Tanssin urbaanit utopiat" toi lavalle kolme aiemmin Suomessa näkemätöntä nykytanssiteosta kätevissä puolen tunnin annospaloissa, vanhin kolmenkymmenen vuoden takaa ja tuorein vasta muutama päivä sitten kantaesitetty. Ehkä juuri aika olikin jollain lailla näitä yhdistävä punainen tai ainakin kevyesti punertava lanka? Illan avasi Jerome Robbinsin teos Glass Pieces ajan takaa vuodelta … Jatka artikkeliin Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins

Bajadeer

Taas eka kerta! Nimittäin eka kerta, kun näin Bajadeerin (La Bayadère) kokonaisena livenä. En tiedä, miten olin onnistunut sitä näin pitkään välttämään, vain pätkiä livenä ja tallenteena kokonaisena, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eesti Rahvusballettin eli Viron kansallisbaletin versio perustui Petipan klassikkoon ja tietenkin Minkusin musiikkiin, mutta baletin taiteellisen johtajan Toomas Edurin hiukan modernisoimana … Jatka artikkeliin Bajadeer

Rinaldo in Estonia

Osuin näkemään Rahvusooper Estonian Rinaldon toisena iltaa - ensi-ilta oli ollut vain pari päivää aiemmin. Tämä oli myös eka kerta, kun ylipäätään näin Rinaldon kokonaan livenä näyttämöllä - jotkut pätkät, mm. hittibiisi "Lascia ch’io pianga", olivat toki oli tuttuja ennestäänkin, ja tarina jossain määrin myös. Händelin 1700-luvun alussa sävältämän oopperan Giacomo Rossin kirjoittaman libreton tarina … Jatka artikkeliin Rinaldo in Estonia

Manon Rahvusballettissa

MacMillanin Manon-baletti oli eka vaan ei vika esitys, jonka näin Eesti Rahvusballettissa/Rahvusooperassa: erittäin viehättävä vaikkakin vanhahtava talo, ja taidokasta tanssia ja soitantaa! Manonin (L'histoire de Manon) tarina perustuu Abbé Prévostin novelliin L'Histoire du chevalier des Grieux et de Manon Lescaut 1700-luvulta, kuten myös Massenet'n ooppera Manon Lescaut. Baletin musiikkina ei kuitenkaan ole Massenet'n ooppera vaan … Jatka artikkeliin Manon Rahvusballettissa

Race Horse Company: supersunnuntai

Nykysirkusta olen nähnyt kovin satunnaisesti, mutta yleensä pitänyt - siinäkin on usein lähes yli-inhimillistä fyysistä taituruutta, joka saa haukkomaan henkeä, samaan tapaan kuin erinomaisessa tanssissakin. Race Horse Companyn uusi teos Super Sunday todellakin täytti nämä odotukset ylivertaisesti! Alkukohtaus, vakavanaamainen leikkihevosilla muodostelmassa klopsottelu pitkin näyttämöä, antoi ymmärtää, ettei tässä ihan ryppyotsaista esitystä olla tekemässä eikä näkemässä. … Jatka artikkeliin Race Horse Company: supersunnuntai

Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua

Lappeenrannan balettigaala järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa, mutta minulle kerta oli nyt ensimmäinen - erittäin hyvä kokemus, joten tuskin jää viimeiseksi kerraksi, jos vain gaala jatkossakin järjestetään. Taiteellisen johtajan Juhani Teräsvuoren kokoamassa ja Timo Sokuran sujuvan lelppoisaan tapaansa juontamassa gaalassa nähtiin 11 teosta tai teoksen osaa, klassisesta baletista nykytanssiin, ja olipa mukana yksi kantaesityskin. Perinteisintä … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua

Susanna Leinosen vetovoimaista liikettä

Susanna Leinonen Companyn uusi teos Touch of Gravity kantaesitettiin Helsingin juhlaviikoilla, Oopperan Alminsalissa. Korografia oli luonnollisesti Leinosen itsensä, musiikista vastasi Kasperi Laine, puvuista Eerika Turunen, valoista Joonas Tikkanen, ja lavastuksen keskeisin osa eli videot olivat Jouka Valkaman luomuksia. Teos on kuudelle naistanssijalle (Sanni Giordani, Tiia Huuskonen, Sara Kovamäki, Aksinja Lommi, Liisa Pietikäinen, Elisa Tuovila), jotka … Jatka artikkeliin Susanna Leinosen vetovoimaista liikettä

Saarinen & Salonen Morphed into one

Juhlaviikoilla Oopperatalossa koettiin harvinainen - ja harvinaisen hieno - tapaus, kun Tero Saarisen uusi teos Morphed kahdeksalle miestanssijalle sai maailman ensi-iltansa siten, että teoksessa käytetyn musiikin säveltäjä Esa-Pekka Salonen itse livenä johti Kansallisoopperan orkesteria. Esityksen jälkeen nämä viisikymppiset nuoret miehet saatiin vielä saman pöydän ääreen yleisökeskusteluun. Esitys alkoi Salosen biisillä Concert Étude for solo horn … Jatka artikkeliin Saarinen & Salonen Morphed into one

Juoksuhaudantie klovnerian keinoin

Rednoseclubin ja Teatteri Quo Vadiksen versio Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie-romaanista oli paitsi hersyvän hauska myös monin tavoin sivistävä kokemus: tutustuin Hotakaisen kirjan (jota en ollut lukenut) tarinaan ja avarsin käsitystäni klovneriasta. Ensin piti päivittää ymmärrys siitä, mitä klovnit ja klovneria on: se ei ole pelkkää sirkusklovneriaa, hullunkurisiksi pelleiksi pukeutuneiden isokenkäisten setien hassuttelua, vaan teatteriklovneria on komedian … Jatka artikkeliin Juoksuhaudantie klovnerian keinoin

Jumalan rakastaja 2013

Kokkolan kaupunginteatteri on pelotta tarttunut 30 vuotta nuoreen Jussi Parviaisen "kohunäytelmään" Jumalan rakastaja. Päätekijät, ohjaaja Sakari Hokkanen ja dramaturgi Jussi Moila lienevät kolmikymppisiä kuten Parviainenkin oli Ryhmäteatteriin alkuperäisversiota tehdessään - he eivät siis ole voineet nähdä sitä (ainakaan livenä). Sikälikin oli kiinnostavaa nähdä, miten tämän ajan nuoret miehet tekevät tekevät Jumalan rakastajan verrattuna noiden aikojen … Jatka artikkeliin Jumalan rakastaja 2013

Kunigas kuolee 1 h 32 min kuluttua

Yksi Tampereen Teatterikesän monista hyvistä puolista on, että siellä voi nähdä myös esityksiä, joita olisi pitänyt käydä katsomassa lähempänä kotia, mutta syystä tai toisesta (tai tyystin syyttä) ei ole tullut käytyä. Kansallisteatterin tulkinta Eugène Ionescon näytelmästä Kuningas kuolee oli juuri tällainen esitys. Näytelmän perusasetelma on selkeä: kuningas Bérenger I (Jukka Puotila), tämän kaksi vaimoa, nykyinen … Jatka artikkeliin Kunigas kuolee 1 h 32 min kuluttua

Mutantants – 1000 tanssia vai mitä hiipimistä?

Teatterikesän "Case Viro" -kokonaisuudessa oli mukana Cabaret Rhizomen esitys Mutantants – ehk Tuhat tantsu, mida tantsida enne kui sured (tuhat tanssia, joita tanssia ennen kuin kuolet). Koreografina oli Päär Pärenson, ohjaajana Johannes Veski ja tanssijoina/esiintyjinä Anatoli Tafitšuk, Joonas Parve, Päär Pärenson ja Ajjar Ausma. Esitys oli monin paikoin hauska - neljä miestä esitti pätkiä erilaisista … Jatka artikkeliin Mutantants – 1000 tanssia vai mitä hiipimistä?

Zoo – katso, ne katsoo

Keväällä Zodiakissa kantaesitetty Katariina Nummisen teos Zoo on hauskalla tavalla eräänlaista dokumentaarista teatteria (ja/tai/vai tanssia?), jonka lähtökohtana on Korkeasaaren eläintarhassa salaa äänitetyt ihmisten puheet, kun he katselevat eläimiä ja kommentoivat toisilleen. Samoin kuin joskus eläintarhassa, myöskään tässä esityksessä ei voi olla aina ihan varma, kuka katsoo ja kuka on katsottavana - ajoittain esiintyjien katsekontakteja yleisöön … Jatka artikkeliin Zoo – katso, ne katsoo

Outo homo oivaltaa

Tampereen teatterikesässä oli tänä vuonna monta mielenkiintoista esitystä - yksi niistä oli Off-ohjelmiston Outo homo, Juuso Kekkosen monologiesitys. Ennakkoon vähän hirvitti, että miten jaksaa kolmetuntisen monologin istua läpi, mutta hyvin jaksoin 🙂 Kekkonen puhuu minä-muodossa ja tiettävästi puhuukin omista kokemuksistaan ja tunnoistaan, vaikkei sinänsä olekaan tärkeää teoksen kannalta, onko kyse faktasta vai fiktiosta. Joka tapauksessa … Jatka artikkeliin Outo homo oivaltaa