Yksi Tampereen Teatterikesän monista hyvistä puolista on, että siellä voi nähdä myös esityksiä, joita olisi pitänyt käydä katsomassa lähempänä kotia, mutta syystä tai toisesta (tai tyystin syyttä) ei ole tullut käytyä. Kansallisteatterin tulkinta Eugène Ionescon näytelmästä Kuningas kuolee oli juuri tällainen esitys. Näytelmän perusasetelma on selkeä: kuningas Bérenger I (Jukka Puotila), tämän kaksi vaimoa, nykyinen … Jatka artikkeliin Kunigas kuolee 1 h 32 min kuluttua
Teatterikesän "Case Viro" -kokonaisuudessa oli mukana Cabaret Rhizomen esitys Mutantants – ehk Tuhat tantsu, mida tantsida enne kui sured (tuhat tanssia, joita tanssia ennen kuin kuolet). Koreografina oli Päär Pärenson, ohjaajana Johannes Veski ja tanssijoina/esiintyjinä Anatoli Tafitšuk, Joonas Parve, Päär Pärenson ja Ajjar Ausma. Esitys oli monin paikoin hauska - neljä miestä esitti pätkiä erilaisista … Jatka artikkeliin Mutantants – 1000 tanssia vai mitä hiipimistä?
Keväällä Zodiakissa kantaesitetty Katariina Nummisen teos Zoo on hauskalla tavalla eräänlaista dokumentaarista teatteria (ja/tai/vai tanssia?), jonka lähtökohtana on Korkeasaaren eläintarhassa salaa äänitetyt ihmisten puheet, kun he katselevat eläimiä ja kommentoivat toisilleen. Samoin kuin joskus eläintarhassa, myöskään tässä esityksessä ei voi olla aina ihan varma, kuka katsoo ja kuka on katsottavana - ajoittain esiintyjien katsekontakteja yleisöön … Jatka artikkeliin Zoo – katso, ne katsoo
Tampereen teatterikesässä oli tänä vuonna monta mielenkiintoista esitystä - yksi niistä oli Off-ohjelmiston Outo homo, Juuso Kekkosen monologiesitys. Ennakkoon vähän hirvitti, että miten jaksaa kolmetuntisen monologin istua läpi, mutta hyvin jaksoin 🙂 Kekkonen puhuu minä-muodossa ja tiettävästi puhuukin omista kokemuksistaan ja tunnoistaan, vaikkei sinänsä olekaan tärkeää teoksen kannalta, onko kyse faktasta vai fiktiosta. Joka tapauksessa … Jatka artikkeliin Outo homo oivaltaa
Savonlinnan oopperajuhlien uustuotanto Aulis Sallisen Kullervosta on samaan aikaan sekä sekä upea että häiritsevä. Tuotanto on upea ja ooppera on vakuuttava, sen sijaan häiritsevä - eikä pelkästään hyvällä tavalla - on kerrottu versio Kullervosta. Libreton kansisivulla todetaan, ilmeisen tarkasti sanat asetellen: ”Libretto säveltäjän kirjoittama Kalevalan ja Aleksis Kiven näytelmän rakenteen pohjalta.” Sallinen kertoo jossain määrin … Jatka artikkeliin Hyvä paha Kullervo
Eka kertani Jeminan kanssa oli marraskuussa 2012 Zodiakissa. Vaikutuin ja vakuutuin. Nyt jälleennäkeminen Kuopiossa n. 1,5 vuotta myöhemmin osoittaa, ettei Jeminan hurma ole laantunut vaan hän on kypsynyt kuin hyvä viini (tai ainakin kohtalainen laatikkoviini). Jemina on Jyrki Karttusen esittämä hahmo tai kimppu hahmoja, ehkä voisi sanoa ”naishahmoja”, jos sukupuolikategorisointia välttämättä haluaa harjoittaa. Mukana on … Jatka artikkeliin Onko Jemina queer? (Ja onko sillä väliä?)
(Noh, uskonnottamalta ihmiseltä sielu-sanan käyttö on vähintäänkin arveluttavaa mutta tilanteeseen sopivan suurieleisen dramaattista, joten menköön.) Kuopio tanssii ja soin alkuperäisellä esiintyjälistalla oli flamenco-ryhmä Ballet Nacional de España, joka kuitenkin sikäläisten työriitojen vuoksi joutui perumaan koko kiertueensa vain pari viikkoa ennen Kuopion festivaalia. Duunissani olen tottunut pitämään työmarkkinakiistoja vähemmän positiivisina asioina, mutta tällä kertaa pilvellä oli … Jatka artikkeliin Titanium säväytti sieluani
Kuopio tanssii ja soi -festivaalin 45. vuosi on menossa - perinteinen gaalanäyhtös olikin siis tällä kertaa nimetty juhlagaalaksi. Gaalan avasivat Kansallisbaletin Linda Haakana ja Johan Pakkanen tanssimalla pätkän Kenneth Greven Romeo ja Julia -baletista Prokofjevin musiikkiin. Tämä on mainio gaalabiisi, koska siinä on toisaalta näyttävyyttä reippaiden nostojen ym. muodossa, ja toisaalta runsasta tunneilmaisua - tuttuja … Jatka artikkeliin Juhlagaala
Eteläafrikkalaissyntyinen tanssija-koreografi Dada Masilo teki Joutsenlammesta hyvin omannäköisensä version - tai onko "versio" edes oikea sana tässä yhteydessä, varsin vähän teoksessa alkuperäistä Petipaa on näkyvissä. Muuta kiinnostavaa ja mukaansavievää tanssia sitäkin enemmän! Masilo on säilyttänyt perustarinan rakkaudesta ja ainakin viitteellisesti mukana on tuttuja rooleja, mutta muutoin vanha tarina on saanut antaa tilaa raikkaalle tulkinnalle. Siegfriedin … Jatka artikkeliin Dada Masilon Joutsenlampi afrikkalaisin aineksin
Tämän vuoden Kuopio tanssii ja soin eka esitys omalla kohdallani oli Alpo Aaltokoski Companyn Together, muutaman vuoden ikäinen duetto. Alun perin naiselle ja miehelle suunniteltu teos toteutui lopulta kahdelle miehelle, jotka myös nyt esittivät sen: Ahto Koskitalo ja Jouni Majaniemi. Teoksen alkupuolella teema, yhteisyys tai yhdessä oleminen, tulee esiin ilman kontaktia lähinnä tanssijoiden ajassa, tilassa ja … Jatka artikkeliin Together – Alpo Aaltokoski Company
Rock the Ballet on käynyt viime vuosina kiertueillaan ahkerasti Suomessa, itselläni taisi olla neljäs kerta, kun nyt näin heidän shownsa Savoy-teatterissa. Rasta Thomasin perustama ja johtama ryhmä yhdistää eri tanssigenrejä sulavastI: klassista liikekieltä, show-, break-, street- ja ties mitä tanssia, akrobatiaakaan unohtamatta. Useimmilla tanssijoilla on klassisen baletin koulutus- ja ammattitausta, mikä yleensä lupaa erittäin hyvää … Jatka artikkeliin Rock the Ballet – Special Edition
Lievästä pedanttisuudesta kärsivänä/nauttivana olen reilut kymmenkunta vuotta pitänyt Excelissä kirjaa esityksistä, joita olen nähnyt. Kuulostaako nördeltä? Jo vain, mutta vanhempaa valtiomiestä lainatakseni: "so what". Sivupoluilta takaisin asiaan: tuo mainittu lista väittää, että olisin käynyt kauniissa Oopperatalossamme jo peräti 100 kertaa (sadas oivallisen osuvasti tasoltaan juhlava Kenneth & Friends -gaala), jos mukaan lasketaan vain maksulliset esitykset … Jatka artikkeliin 100 * Oopperatalo
Kansallisbaletin kauden päätti komeasti gaala otsikolla Kenneth & Friends: lavalla nähtiin niin Kansallisbaletin tanssijoita kuin johtaja Kenneth Greve itse sekä joukko tasokkaita vierailijoita. Alkutervehdyksessän Greve toivoi illan tarjoavan sykähdyttäviä, innostavia ja koskettavia kokemuksia - korkea tavoite, mutta niin oli ohjelman ja esiintyjien tasokin. Illan aloitti hienosti katkelma Greven koreografioimasta baletista Scheherazade baletin omien tanssijoiden esittämänä. … Jatka artikkeliin Kenneth & Friends
Kansallisbaletissa käynnistyi viime syksynä nuorisoryhmä Jane ja Aatos Erkon säätiön 3-vuotisella taloudellisella tuella. Mahdottoman hieno homma! Kansallisbaletillammehan on balettioppilaitos, jossa tanssijoita koulutetaan ihan pienestä pitäen, mutta nuorisoryhmä auttaa jo valmistuneiden nuorten tanssijoiden työllistymistä ja kehittymistä - ja arvatenkin se toimii samalla myös rekrytointikanavana eli väylänä löytää ja arvioida hyviä ehdokkaita kiinnitettäviksi Kansallisbaletin "varsinaiseen" tanssijakuntaan. Nuorisoryhmän … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin nuorisoryhmä esitti
Näin Heiz Spoerlin Peer Gyntistä vilauksen ensin Oopperan avointen ovien päivän avoimissa harjoituksissa - kyse oli vain teoksen loppupuolen lyhyistä pätkistä, mutta vahva liike teki vaikutuksen. Niinpä kävin katsomassa pääharjoituksen ennen ensi-iltaa ja lopulta myös varsinaisen esityksen parikin kertaa. Teos kesti hyvinkin useamman katsomisen! Taisin nähdä Peer Gyntin näytelmänä viimeksi joskus lukioaikana, 1980-luvulla Helsingin Kapunginteatterin … Jatka artikkeliin Peer Gynt vahvana balettiversiona
Erinomaisuutta 