Kategoria: Esitykset

Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2015)

Jätä kommentti

Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ammattiopiskelijat toimivat koreografeina ja tanssijoina illassa, jossa nähtiin peräti 12 lyhyttä teosta. Nykytanssi selvästi dominoi, mutta klassisempaa edusti etenkin Katerina Torpin Light niin liikekieleltään, sukupuolirooleiltaan kuin eteeriseltä olemukseltaankin. Osin klassisia viitteitä oli myös illan avanneessa Emmi Salosen Busyness-teoksessa, jossa kolme neitoa veti sujuvasti monenlaista liikettä kärkitossuissa: klassisesta nykytanssin kautta rytmiseen "sauvakävelyyn". Teoksista periäti … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2015)

Scaramouche – ei fandangoa mutta huikea visualisointi

Jätä kommentti

Tapiola sinfoniettan iltapäiväkonsertin ohjelmassa oli Sibeliuksen näyttämömusiikkia: ainoa ooppera Neito tornissa ja ainoa balettipantomiimi Scaramouche (op. 71); molemmista versiot, jotka kapellimestari Tuomas Hannikainen oli muokannut osana tohtorinopintojaan. Neitsyt tornissa Neito/neitsyt tornissa -oopperaa Hannikainen käsiohjelmassa kertoi muokanneensa sinfonisemmaksi ja poistaneensa äänimaisemajaksoja, ja toki lauluäänet oli korvattu soittimilla. Alkuperäistä versiota en muista kuulleeni, mutta arvatenkin muokkaus on … Jatka artikkeliin Scaramouche – ei fandangoa mutta huikea visualisointi

La Bohème Kansallisoopperassa

Jätä kommentti

Taas eka kerta! Ensimmäinen esitys tänä vuonna ylipäätään, ja tämä Kansallisoopperan produktio oli ensimmäinen La Bohème, jonka näin kokonaan livenä - aiemmin olen nähnyt vain ”etä-livenä” leffateattereissa lähetykset Govent Gardenin ja Metropolitanin versioista ja tokihan Puccinin musiikki oli monin osin tuttua, ja Rent-musikaail tietysti nähty 🙂 Oopperan libretto perustuu Henri Murgerin Scènes de la vie de bohème -tarinoihin ja … Jatka artikkeliin La Bohème Kansallisoopperassa

Vuoden 2014 esitykset – mitä jäi mieleen

Jätä kommentti

Vuodenvaihteessa on tapana kelailla kaikenlaista menneestä vuodesta, joten liitynpä tähän kelaajien hilpeään joukkoon ja katsastan hiukan viime vuoden esityskuluttamistani ja -bloggaustani. Statistiikkaa Ensin lyhyt tilastokatsaus: vuoteen mahtui 84 esitystä, joista 19 oli "etäesityksiä" (leffateattereissa katsottuja lähetyksiä New Yorkista tai Lontoosta), kuitenkin siis 68 "lähi-live"-esitystä. Pyrkimys, että joka viikolle osuisi joku esitys, ei ihan toteutunut: peräti 12 kuivaa … Jatka artikkeliin Vuoden 2014 esitykset – mitä jäi mieleen

Sibelius: Kullervo

1 kommentti

Pitkästä aikaa Helsingin Musiikkitalossa! Sinne houkutteli Sibeliuksen Kullervo - kesällä koin Savonlinnassa Sallisen Kullervon, ja helmikuussa 2015 on Kansallisbaletissa luvassa odotettu Tero Saarisen Kullervo (Sibeliuksen musiikkiin). Oli siis korkea aika kuulla ensi kertaa Sibeliuksen Kullervo ihan livenä - ja vieläpä Leif Segerstamin johtamana, johdettavanaan Turun filharmonisen orkesterin lisäksi kolmesta mieskuorosta (Laulu-miehet, Laulun ystävät ja Naskalit) … Jatka artikkeliin Sibelius: Kullervo

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin

Jätä kommentti

Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on pyörinyt suosittuna jo toistakymmentä vuotta - nyt näkemäni esitys, tämän talven ensinmmäinen, oli peräti jo numero 130. Edellisen kerran näin sen lähes 7 vuotta sitten (encore-palvelun perusteella arviolta esitys numero 83), joten oli jo korkea aika nähdä se uudelleen! Toki voi kysyä, miksi aikuinen ihminen menee katsomaan "koko perheen" (lue: lasten) balettia … Jatka artikkeliin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin

Samppanjan siivittämä Lepakko

Jätä kommentti

Kansallisooppera diversifioi tarjontaansa kevyempään suuntaan: nyt sai ensi-iltansa nuoremman Johann Straussin Lepakko ja ensi syksynä nähdään (tai hän näkee, ken ennättää ostaa suursuositut liput) musikaali Oopperan kummitus. Edellisen taiteellisen johtajan aikana moinen hupsutus ei kaiketi olisi tullut kyseeseen, mutta Lilli Paasikivellä riittää rohkeutta laajentaa kevyemmänkin ohjelmiston puolelle. Oopperan julkisen rahoituksen niukentuessa omaa rahoitusta pitänee kasvattaa, mihin kevyempi … Jatka artikkeliin Samppanjan siivittämä Lepakko

Kojoottikuu kiehtoo

Jätä kommentti

Jotkin blogijutut pakottautuvat purskahtaen ulos nopeasti (esim. R&J), useimmat kuitenkin ulostautuvat ihan kiltisti hyvässä järjestyksessä, kun vain alkaa kirjoittaa - eräät taas vaativat kypsyttelyä ja vaivaavat kutkuttavasti mieltä ylen pitkään ennen kuin vaivoin suostuvat ottamaan tekstin hahmon. Tämä juttu kuuluu näihin jälkimmäisiin. Espoon kaupunginteatterin Kojoottikuu perustuu José Riveran näytelmään References to Salvador Dalí Make Me Hot vuodelta … Jatka artikkeliin Kojoottikuu kiehtoo

Edustaja (itse itseänsä edustamassa)

Jätä kommentti

Valtteri Raekallion edellinen teos, Mihin valo katoaa, oli mielenkiintoinen yhdistelmä tanssia, tilataidetta ja performanssia tai mitä lie. Pääosassa siinä oli Raekallion väkevän fyysillinen liike, ja muu höhä toki oli kiinnostavaa myös, joten joltisetkin odotukset oli tälle uudelle Edustaja-teokselle. Ennakkotietona oli lähinnä, että luvassa on Raekallion "fyysistä mielenteatteria Eino Santasen runoihin" ja että bussi lähtee Kiasman … Jatka artikkeliin Edustaja (itse itseänsä edustamassa)

Kaikki on kohta hyvin?

Jätä kommentti

TTT:n Kaikki on kohta hyvin alkaa man-bunilla varustetun beefcake-tyylisen nuoren miehen puoli-itkuisella lyhyellä monologilla. Ajattelin, että tässä asetetaan esityksen tunneilmaston pateettinen perustaso: itkusta lähdetään ja kuolemaan päädytään. Mutta ei tämä ihan niin yksioikoinen juttu ollutkaan. Jopa huumoriakin löytyi. Alussa huomio kiinnittyy myös näyttämökuvaan: sotkuinen yksiö, jonka sisustuksessa on runsaasti nuoruuden, elämän, voiman symboleita kuten Teräsmies sekä Michelangelon Daavid … Jatka artikkeliin Kaikki on kohta hyvin?

R & J – Romeo ja Julia lihallisena

Jätä kommentti

Useimmiten kirjoittelen näitä juttuja muutaman päivän, joskus parinkin viikon, viiveellä esityksen jälkeen, mutta tämä teksti pyrki ulos vielä samana iltana - tuntui, ettei esitys muutoin päästä otteestaan eikä anna sielulleni rauhaa. Marilena Fontouran nykytanssikoreografia R & J Prokofjevin musiikkiin sai kantaesityksensä vuonna 2000 eikä sitä ilmeisesti ole esitetty noin kymmeneen vuoteen. On ihmeteltävä, miksi ei: … Jatka artikkeliin R & J – Romeo ja Julia lihallisena

Onegin ja tahdistumaton rakkaus

Jätä kommentti

Kansallisbaletin Onegin on John Crankon baletti Pjotr Tšaikovskin musiikkiin, tarinana Aleksandr Puškinin runoteos Jevgeni Onegin. Musiikkina ei kuitenkaan ole Tšaikovskin samanniminen ooppera vaan kooste hänen muista teoksistaan. Tarinan keskiössä on Tatjanan ja Onegnin epätahtinen rakkaus: Tatjana ihastuu komeaan mutta kopeaan kaupunkilaisaristokraattiin Oneginiin, joka tylysti torjuu hänet. Hurvitteluun taipuvainen Onegin sen sijaan alkaa hakkailla ystävänsä, runoilija … Jatka artikkeliin Onegin ja tahdistumaton rakkaus

Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins

Jätä kommentti

Kansallisbaletin syksyn triple bill Horečná-Godani-Robbins alaotsikolla "Tanssin urbaanit utopiat" toi lavalle kolme aiemmin Suomessa näkemätöntä nykytanssiteosta kätevissä puolen tunnin annospaloissa, vanhin kolmenkymmenen vuoden takaa ja tuorein vasta muutama päivä sitten kantaesitetty. Ehkä juuri aika olikin jollain lailla näitä yhdistävä punainen tai ainakin kevyesti punertava lanka? Illan avasi Jerome Robbinsin teos Glass Pieces ajan takaa vuodelta … Jatka artikkeliin Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins

Bajadeer

Jätä kommentti

Taas eka kerta! Nimittäin eka kerta, kun näin Bajadeerin (La Bayadère) kokonaisena livenä. En tiedä, miten olin onnistunut sitä näin pitkään välttämään, vain pätkiä livenä ja tallenteena kokonaisena, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eesti Rahvusballettin eli Viron kansallisbaletin versio perustui Petipan klassikkoon ja tietenkin Minkusin musiikkiin, mutta baletin taiteellisen johtajan Toomas Edurin hiukan modernisoimana … Jatka artikkeliin Bajadeer

Rinaldo in Estonia

Jätä kommentti

Osuin näkemään Rahvusooper Estonian Rinaldon toisena iltaa - ensi-ilta oli ollut vain pari päivää aiemmin. Tämä oli myös eka kerta, kun ylipäätään näin Rinaldon kokonaan livenä näyttämöllä - jotkut pätkät, mm. hittibiisi "Lascia ch’io pianga", olivat toki oli tuttuja ennestäänkin, ja tarina jossain määrin myös. Händelin 1700-luvun alussa sävältämän oopperan Giacomo Rossin kirjoittaman libreton tarina … Jatka artikkeliin Rinaldo in Estonia