Zodiakissa nähtiin yhteisillassa Mikko Hyvösen, Taneli Törmän ja Carl Knifin omat soolot - kolme tuoretta ja varsin erilaista teosta. Illan lopuksi päästiin vielä syventämään nähtyjä teoksia taiteilijatapaamisessa. Organic Synthetic Mikko Hyvösen Organic synthetic -teos alkaa pitkällä hiljaisuudella - ehkä sitä kesti vain muutaman minuutin, vaikka tuntuikin pidemmältä; joidenkin katsojien keskittyminen jo herpaantui ja ympäriltä alkoi … Jatka artikkeliin Kolmen miehen soolot
Kategoria: Esitykset
Teekkarispeksi: Danse macabre
Teekkarispeksi on laadukasta (pääosin) harrastajateatteria - ainakin viimeisten muutaman vuoden produktiot, joita olen nähnyt, hakkaavat mennen tullen suurimman osan kesäteattereista (joista monia tehdään ammattilaisvoiminkin). Teekkarispeksit eivät ole puskafarsseja vaan korkean ambitiotason teoksia, joissa yhdistyy upealla tavalla komediaa, tanssia, elävää musiikkia, improvisaatiota - näyttämötaiteen ja -viihteen parhaita piirteitä taidokkasti yhteennivoen. Tämän vuoden speksi sijoittuu väljästi 1700-luvun … Jatka artikkeliin Teekkarispeksi: Danse macabre
Syntiooppera
Turkulainen Tanssiteatteri ERI vieraili Oopperan Alminsalissa Tiina Lindforsin teoksella Syntiooppera. Lindfros, ERI ja teoksen nimi nostivat odotukset korkealle - eikä suotta, esitys oli upea ja jätti mielen suloiseen vaivauksen tilaan pitkähköksi aikaa, mikä on aina onnistuneen taidekokemuksen varma tunnusmerkki. Vaikka narratiivi ei nykytaiteessa itseäni yleensä kauheasti jaksa hetkauttaa, tässä merkityssisällöt olivat sen verran vahvasti tarjolla, … Jatka artikkeliin Syntiooppera
Kaunotar ja hirviö – Torresin mestariteos
Tunnetut sadut ovat viime aikoina herättäneet nykykoreografien kiinnostusta: The Royal Ballet'ssa Christopher Wheeldon loi pari vuotta sitten Covent Gardenin lavalle huikean baletin Liisa ihmemaassa, ja nyt omaan Kansallisbalettiimme Javier Torres on valmistanut uutukaisen teoksen Kaunotar ja hirviö, jonka kantaesitys oli vain muutama viikko sitten. Satujen voidaan nähdä ilmentävän ja toisintavan kollektiivisen tiedostamattoman sisältöjä, joten taiteenteon … Jatka artikkeliin Kaunotar ja hirviö – Torresin mestariteos
Mihin valo katoaa?
Valtteri Raekallion teos "Mihin valo katoaa" asettaa odotukset jo johonkin muualle kuin normitanssiteokseen: esityspaikasta on kerrottu ennakolta vain, että "esitys alkaa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Elsan lämpiöstä, josta yleisö kuljetetaan esityspaikkaan". Parikymmentä meitä siinä lämpiössä hetken haahuili, kunnes meidät heitettiin ulos ja johdateltiin kulkueena läheiselle virastotalolle, jonka väestönsuojan uumeniin katosimme - liekö sinne valokin kadonnut, myöhä … Jatka artikkeliin Mihin valo katoaa?
Balettigaala
Voinen heti tunnustaa, että olen vakavasti Kansallisbalettimme hurmaama, joten en edes osanne kuvitella esitystä, jossa ei olisi aimoannosta erinomaisuutta, siis juuri sitä, josta tässä blogissani juurikin on kyse. Ehkäpä sellainen esitys vielä tulee eteen, mutta tänään sen vuoro ei vielä ollut. Kansallisbaletin tanssijayhdistyksen järjestämä, Sara Saviolan ja Teemu Tainion juontama gaalanäytös lastensairaalan hyväksi keräsi Alminsalin … Jatka artikkeliin Balettigaala
Jenůfa (vrt. mummo lumessa)
Tällä kertaa menin katsomaan oopperaa "nimen" vuoksi, olihan harvinaisesti Karita Mattila esiintymässä livenä Kansallisoopperassa. Ja toki kannatti mennä ihan hänenkin vuokseen, mutta ooppera ja produktio osoittautuivat mainioksi kokemukseksi muutoinkin. Tšekkiläisen Leoš Janáčekin oopperaa Jenůfa voisi luonnehtia vaikkapa kasvutarinaksi, selviytymistarinaksi, tai vahvojen naisten tarinaksi. Tarinaan kuuluu menetyksiä, alkoholismia, väkivaltaa, lapsenmurha, juonittelua ja muutasentoista kauhiata - siitä … Jatka artikkeliin Jenůfa (vrt. mummo lumessa)
Miesten juttu
Joona Halosen teoksessa Straight tanssi viisi taitavaa miestä: Arttu Palmio, Dayron Napoles Rubant, Sakari Saikkonen, Guillermo Sarduy ja Jukka Tarvainen. Käsiohjelman mukaan teos on ylistys miessukupuolelle. Miehuus olikin teoksen tematiikan keskiössä, koostuihan yksinkertaisen tyylikäs puvustuskin lähes pelkästä miesunivormusta, tummasta puvusta ja valkoisesta paidasta - paljasjalkaisuus sopivast tyyliä rikkoen. Puvustuksen ohella myös lavastus oli miehisen karua: … Jatka artikkeliin Miesten juttu
Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2014)
Alminsalissa nähtiin Tanssijoiden workshop, Kansallisoopperan balettioppilaitoksen pian valmistuvien opiskelijoiden koreografioita ja esityksiä. Reilussa tunnissa nähtiin peräti 12 lyhyttä teosta, muutamaa lukuunottamatta ihan uusia. Illassa oli paljon hienoja hetkiä - onkin hienoa nähdä, että balettioppilaitoksesta valmistuvissa on upeita tanssijoita, eikä hullumpia koreografinalkujakaan! Illan avasi Veera Vanhasen teos Me², jonka tanssivat Veera Halenius ja Oskari Nyyssölä - … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2014)
Schloss Schönbrunn Orchester Vienna
Tämä taitaakin olla eka postaukseni Helsingin Musiikkitalossa olleesta esityksestä - outoa, sillä talohan on erinomainen jo itsessään 🙂 Ekan kerran taisin tutustua Musiikkitalon akustiikkaan reilut pari vuotta sitten Apocalyptican konsertissa vain pari viikkoa talon avajaisten jälkeen - vähän huonoilla paikoilla ylhäällä lavan takana, jonne kuului lähinnä rumpujen jytke - paitsi biiseissä, joissa rumpuja ei ollut, … Jatka artikkeliin Schloss Schönbrunn Orchester Vienna
Lumikuningatar
Näin Lumikuningattaren melko tuoreeltaan vuosi sitten (8. esitys) ja nyt uudelleen (26. esitys). Varsin hyvin se kesti toisenkin katsomiskerran ja kestänee useammankin. Onkin hyvän ja kiinnostavan teoksen merkkejä, että sen haluaa kokea uudelleen ja se antaa jotain merkitsevää uusintakerroillakin. Lumikuningatar on yksi niistä monista hyvistä jutuista, joita Kenneth Greve on saanut Kansallisbaletissamme aikaan. Tarinan juonen … Jatka artikkeliin Lumikuningatar
Hämeenlinna – tavallisia ihmisiä?
Hämeenlinna-näytelmä herätti ennakkoon erityisesti kiinnostusta tekijöidensä vuoksi: kirjoittajana briljantin Juha Itkosen käsikirjoitus yhdistyneenä näyttelijänä nerokkaan Jussi Nikkilän ohjaukseen ei voi ainakaan huono olla, vaikken Nikkilän ohjauksia ollut tainnut aiemmin nähdäkään. Myös aihe lupasi herkkuja: pienen kaupungin elämä ja olemus pääkaupunkilaisen toimittajan silmin. Erityisesti väliaikaa edeltänyt osa täytti ja ylittikin odotukset ja toiveet: älykästä ja oivaltavaa … Jatka artikkeliin Hämeenlinna – tavallisia ihmisiä?
7. sinfonia 7 tanssijalle
Tapiola Sinfoniettan kausikonsertissa kuultiin Sibeliusta ja Merikantoa - ja nähtiin Pienen suomalaisen balettiseurueen nykytanssia. Hyvinkin mainio kahden hienon ryhmän yhteisesitys! Ennen väliaikaa Tapiola Sinfonietta soitti kapellimestari Dmitri Slobodenioukin johdolla Sibeliuksen sarjan 2 musiikista Shakespearen näytelmään Myrsky (op. 109 nro 3) sekä Merikannon 10 kappaletta orkesterille. En kovinkaan usein huomaa hakeutuvani kuuntelemaan ihan pelkkää konserttiesitystä, siksipä … Jatka artikkeliin 7. sinfonia 7 tanssijalle
Viha johtaa kärsimykseen
Koin Richard Straussin oopperan Elektra kaksi viikkoa sitten Royal Opera Housessa. Se ei ollut suuri esteettinen nautinto, mutta jäi jotenkin kovasti vaivaamaan mieltä, samoin jäi vaivaamaan se, kypsyykö kokemus blogijutuksi vai ei eli oliko kokemuksessa sitä, mitä näihin juttuihin haen. Parin viikon vähävillaisen kypsyttelyn jälkeen ei auta kuin ryhtyä kirjoittamaan ja katsoa, tuleeko tästä mitään … Jatka artikkeliin Viha johtaa kärsimykseen
Kehon sosiaalinen äly?
Wayne McGregorin ja Random Dancen uusin, juuri edellisenä iltana maailman kantaesityksensä saanut teos on nimeltään Atomos. Se on muinaista kreikkaa (ἄτομος) ja tarkoittaa jakamatonta, jotain jota ei voi pilkkoa enää pienemmiksi osiksi - kuten aiemmin atomin luultiin olevan. Teoksen käsiohjelmassa sosiaaliantropologi James Leach kysyykin, mitkä ovat ihmisyyden elementit, joita ei voi redusoida osikseen, jakamattomat osat, … Jatka artikkeliin Kehon sosiaalinen äly?
Erinomaisuutta 