Billy Elliot on yksi Lontoon suosituimmista musikaaleista, sen kantaesitys oli vuonna 2005, alle viisi vuotta leffan ilmestymisen jälkeen. Musikaali on varsin uskollinen elokuvalle, eikä ihme, onhan molemmilla sama käsikirjoittaja (Lee Hall), ohjaaja (Stephen Daldry) ja koreografi (Peter Darling) - säveltäjä on kuitenkin vaihtunut (musikaali)mestari Elton Johniksi. Musikaali on vähintään yhtä hieno ja tunteita puhutteleva kuin … Jatka artikkeliin Billy Elliot – vapaa!
Alminsalin Dance United -illassa näyttämön valtasivat kaksi itsenäistä suomalaista tanssiryhmää (osin Kansallisbaletin tanssijoilla höystettyinä): Pieni suomalainen balettiseurue ja Carl Knif Company, joista molemmista olin nauttinut ennenkin, joten odotukset olivat korkealla. Pienen suomalaisen balettiseurueen pätkät PSB esiintyi kolmella lyhyellä teoksella, ensimmäisenä ryhmän perustajan Sami Saikkosen teos Faunin iltapäivä. Musiikkina Claude Debussyn samanniminen teos, joka puolestaan on … Jatka artikkeliin Runoista tanssiksi
Juha Jokela on "kirjoissani" nerokas erityisesti käsikirjoittajana ja kielen käyttäjänä eikä toki ohjaajanakaan sorru keskinkertaisuuteen. Jokelan uusin teos, Espoon kaupunginteatterissa 18.9.2013 kantaesityksensä saanut "Esitystalous 2 - Tehtävä Espoossa" ei oman makuni mukaan yllä hänen parhaimpiinsa, mutta että riittää toki täyttämään tämän blogin "kriteerit". Näkemäni esitys oli ennakkonäytös kantaesitystä edeltävä iltana, joten viilausta ja kypsymistä on … Jatka artikkeliin ”Ihan eri paskaa”?
Marjo Kuuselan Seitsemän veljestä sai kolmannen tulemisensa Kansallisbaletin ensi-illassa 6.9.2013. Kantaesitys Kuuselan koreografialla Aleksis Kiven romaanin mukaan ja Eero Ojasen musiikkiin oli ollut jo yli 30 vuotta sitten, 23.8.1980. Upea teos ja suurenmoinen toteutus! On ylen harvinaista, että tekisi heti mieli nähdä joku teos uudelleen, mutta tässä juuri siltä ensi-illan jälkeen tuntui - ja lähes … Jatka artikkeliin Kuuselan veljekset
Kenneth Kvarnströmin omalle ryhmälleen tekemä viime vuonna Dansens Husissa kantaesityksensä saanut teos come back (to me) nähtiin Aleksanterin teatterissa. Lavalla oli kolme tanssijaa, joiden kanssa Kvarnström on tehnyt pitkään yhteistyötä, samoin kaksi live-muusikkoa. Koreografilla on ilmeisesti ollut mielessään haikeutta, luopumista, melankolisuutta, mikä henkii teoksen fiiliksestä mutta myös erityisesti suorasanaisesta lyhyestä lausutusta tekstipätkästä. Hesarin arvioija näki … Jatka artikkeliin come back (to me)
Saksalaisen Sasha Waltz & Guests -ryhmän teos Körper nähtiin Helsingin Juhlaviikoilla Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä - eikä se pienemmälle olisi sopinutkaan. Waltz tuntuu käsittelevän teoksessaan sen nimen mukaisesti ihmiskehoa, sen estetiikkaa, materiaalisuutta & materialistisuutta & objektivoimista. Tähän varmasti piilee politiikkaa ja sanomaa, mutta ohitan ne, kuten aina 🙂 Teoksessa, joka on niin tanssia kuin performanssiakin (jos … Jatka artikkeliin Kropallisuutta
Vietin taas perinteisesti lähes viikon Tampereella teatterikesän ja kaupungin hyvien ravintoloiden annista nautiskellen. Osa kokemuksista oli oman blogijuttunsa väärtejä (niihin linkit tästä jutusta), osa ei niin puhutellut (niistä muutama sana tässä yhteenvetojutussa). Teatterikesä oli 45. - itselleni tosin vasta 11. kerta. Ti 6.8.2013 Festivaali alkoi maanantaina, mutta pääsin Tampereelle vasta tiistaina iltapäivällä. Heti ensimmäisenä ohjelmassa … Jatka artikkeliin Teatteria ja herkuttelua Tampereella
Tarina Kansallisteatterin esityksessä Juha Jokelan Patriarkka-näytelmästä lähtee asetelmasta, jossa työuransa Suomessa tehneet Virpi (65 v) (Kirsti Wallasvaara) ja Heimo Harju (65 v) (Raimo Grönberg) elelevät eläkepäiviään. Heimo saa jonkinlaisen herätyksen: tajuaa vaipuneensa "vanukasregressioon", ruoka on helposti sulavaa eivätkä yhä vetreät aivotkaan saa pelkästä shakista riittävästi purtavaa. On siis aika tehdä vielä yksi ura ja palata … Jatka artikkeliin ”Mä yritän vaan elää tätä helvetin elämääni, mikä siinä on yhtäkkiä niin väärin?”
Ruotsalaisen nykysirkusryhmä Cirkus Cirkörin esitys Knitting Peace oli saanut esiintymispaikakseen Tampereen suurimman sisäareenan, Tampere-talon ison salin - eikä näyttämö ollut hiukkaakaan liian suuri esitykselle. Ohjaaja Tilde Björforsin mukaan teoksen ajatuksena on käsiohjelman ym. perusteella maailmanrauhaan pyrkiminen kutomalla. Tai ainakin kysymyksen herättäminen, voiko jollain tällaisella yhteisellä tekemisellä tukea rauhaa. Tai jotain sellaista. Kuten olen joskus pohtinut, … Jatka artikkeliin Huimaa nykysirkusta kutomalla
Turun kaupunginteatterin esitys Lauluja harmaan meren laidalta on Pipsa Longan käsikirjoittama ja Maarit Ruikan ohjaama teos - komediaksi sitä teatterin omilla sivuilla kuvataan; mutta mikään hah hah haa -komedia se ei tosiaan ole, mutta jollain lailla lämpimän hyvänolontunteen kuitenkin jälkeensäjättävä. Tarinan lähtökohta on jokin pieni Suomenlahden (tai joka tapauksessa Itämeren) rannan harvakseltaan asuttu kylä, jossa … Jatka artikkeliin Lempeää ihmisyyttä harmaan meren laidalta
Marsha Normanin näytelmä Hyvää yötä äiti käsittelee itsemurhaa - matkalle näin suurten kysymysten pohtimisee on hyvä ottaa oppaaksi joku vanha viisas, ja kukapa siihen tehtävään olisi parempi kuin vanha Bardi 🙂 otsikon Hamlet-katkelmat on sovellettu tällä kertaa Paavo Cajanderin suomennoksesta. Reunalla - kaunis on maailma? Jos Hamlet on kuilun reunalla, on Jessie näytelmässä jo askelen … Jatka artikkeliin Jalompaa onko hengen kärsiä – vai käydä miekkaan, lopettaa kaikki?
Latvialaisen Ģertrūdes ielas teātris -rymän esitys Leģionāri kertoo Baltian maista enemmän tai vähemmän väkisin natsi-Saksan armeijaan värvättyjen miesten tarinaa, kun sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati Ruotsia luovuttamaan internoidut miehet Neuvostoliittoon, joka tuolloin mm. Ruotsin tunnustamana hallitsi Baltian maita. Tai "kertoa" on ehkä vähän harhaanjohtava sana - kuten toinen esityksen henkilöistä alkupuolella heittää, kyse on post-dramaattisesta teoksesta. … Jatka artikkeliin Leģionāri puhutteli kielillä ja ilman
Shakespearen 1600-luvun alkuvuosina kirjoittaman "skottilaisen näytelmän", jota uskaliaimmat Macbethiksikin nimittävät, pohjalta Verdin säveltämä ooppera sai kantaesityksensä 1847 Firenzessä ja muokattu versio 1865 Pariisissa. Kaksikymmentä vuotta sitten sai ensi-iltansa Savonlinnan versio, johon ohjaaja Ralf Långbacka otti osia niin Firenzen kuin Pariisinkin versioista. Tämä Savonlinnan Macbeth elää ja voi hyvin!Macbethin tarina sijoittuu 1000-luvun alkupuolen tietämille sydänkeskiajalle, ja … Jatka artikkeliin Macbeth murhaa unen!
Tuli taas vietettyä viikko Kuopio tanssii ja soin pauloisssa, nyt jo 8. kertaa putkeen. Tämä on yksi mainioimmista tavoista viettää kesälomaviikko: upeita esityksiä, hyvää ruokaa ja viehättä pikkukaupunki näiden nautintojen näyttämönä. Mahtavuutta! To 13.6.2013 Heti ekana päivänä oli toinen pääesiintyjä lauteilla klo 18 - siksi piti hypätä jo klo 11.12 junaan Helsingistä, mikä oli harmillista, … Jatka artikkeliin Kesäviikko Kuopiossa 8. kertaa
Vuani Dance Theatre on eteläafrikkalainen nykytanssiryhmä, joka (käsiohjelman mukaan) yhdistää tanssissaan afrikkalaisia nykyrytmejä ja rituaalisia liikkeitä pikkutarkkaan, klassiseen teknikkaan pohjautuvaan ilmaisuun. Ilta koostui kahdesta teoksesta. Umnikelo Ryhmän taiteellisen assistentin, koreografi Luyanda Sidiyan teos Umnikelo oli hyvin intensiivistä ja "korkeaenergistä" liikettä: mm. suuria nopeita liikkeitä samalla erittäin tarkasti aksentoiden. Unisonot ja kaanonit toimivat täsmällisesti ja auringontarkasti. … Jatka artikkeliin Vuyani – intensiteettiä Etelä-Afrikasta
Erinomaisuutta 