Kojoottikuu kiehtoo

Jotkin blogijutut pakottautuvat purskahtaen ulos nopeasti (esim. R&J), useimmat kuitenkin ulostautuvat ihan kiltisti hyvässä järjestyksessä, kun vain alkaa kirjoittaa - eräät taas vaativat kypsyttelyä ja vaivaavat kutkuttavasti mieltä ylen pitkään ennen kuin vaivoin suostuvat ottamaan tekstin hahmon. Tämä juttu kuuluu näihin jälkimmäisiin. Espoon kaupunginteatterin Kojoottikuu perustuu José Riveran näytelmään References to Salvador Dalí Make Me Hot vuodelta … Jatka artikkeliin Kojoottikuu kiehtoo

Edustaja (itse itseänsä edustamassa)

Valtteri Raekallion edellinen teos, Mihin valo katoaa, oli mielenkiintoinen yhdistelmä tanssia, tilataidetta ja performanssia tai mitä lie. Pääosassa siinä oli Raekallion väkevän fyysillinen liike, ja muu höhä toki oli kiinnostavaa myös, joten joltisetkin odotukset oli tälle uudelle Edustaja-teokselle. Ennakkotietona oli lähinnä, että luvassa on Raekallion "fyysistä mielenteatteria Eino Santasen runoihin" ja että bussi lähtee Kiasman … Jatka artikkeliin Edustaja (itse itseänsä edustamassa)

Kaikki on kohta hyvin?

TTT:n Kaikki on kohta hyvin alkaa man-bunilla varustetun beefcake-tyylisen nuoren miehen puoli-itkuisella lyhyellä monologilla. Ajattelin, että tässä asetetaan esityksen tunneilmaston pateettinen perustaso: itkusta lähdetään ja kuolemaan päädytään. Mutta ei tämä ihan niin yksioikoinen juttu ollutkaan. Jopa huumoriakin löytyi. Alussa huomio kiinnittyy myös näyttämökuvaan: sotkuinen yksiö, jonka sisustuksessa on runsaasti nuoruuden, elämän, voiman symboleita kuten Teräsmies sekä Michelangelon Daavid … Jatka artikkeliin Kaikki on kohta hyvin?

R & J – Romeo ja Julia lihallisena

Useimmiten kirjoittelen näitä juttuja muutaman päivän, joskus parinkin viikon, viiveellä esityksen jälkeen, mutta tämä teksti pyrki ulos vielä samana iltana - tuntui, ettei esitys muutoin päästä otteestaan eikä anna sielulleni rauhaa. Marilena Fontouran nykytanssikoreografia R & J Prokofjevin musiikkiin sai kantaesityksensä vuonna 2000 eikä sitä ilmeisesti ole esitetty noin kymmeneen vuoteen. On ihmeteltävä, miksi ei: … Jatka artikkeliin R & J – Romeo ja Julia lihallisena

Onegin ja tahdistumaton rakkaus

Kansallisbaletin Onegin on John Crankon baletti Pjotr Tšaikovskin musiikkiin, tarinana Aleksandr Puškinin runoteos Jevgeni Onegin. Musiikkina ei kuitenkaan ole Tšaikovskin samanniminen ooppera vaan kooste hänen muista teoksistaan. Tarinan keskiössä on Tatjanan ja Onegnin epätahtinen rakkaus: Tatjana ihastuu komeaan mutta kopeaan kaupunkilaisaristokraattiin Oneginiin, joka tylysti torjuu hänet. Hurvitteluun taipuvainen Onegin sen sijaan alkaa hakkailla ystävänsä, runoilija … Jatka artikkeliin Onegin ja tahdistumaton rakkaus

Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins

Kansallisbaletin syksyn triple bill Horečná-Godani-Robbins alaotsikolla "Tanssin urbaanit utopiat" toi lavalle kolme aiemmin Suomessa näkemätöntä nykytanssiteosta kätevissä puolen tunnin annospaloissa, vanhin kolmenkymmenen vuoden takaa ja tuorein vasta muutama päivä sitten kantaesitetty. Ehkä juuri aika olikin jollain lailla näitä yhdistävä punainen tai ainakin kevyesti punertava lanka? Illan avasi Jerome Robbinsin teos Glass Pieces ajan takaa vuodelta … Jatka artikkeliin Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins

Bajadeer

Taas eka kerta! Nimittäin eka kerta, kun näin Bajadeerin (La Bayadère) kokonaisena livenä. En tiedä, miten olin onnistunut sitä näin pitkään välttämään, vain pätkiä livenä ja tallenteena kokonaisena, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eesti Rahvusballettin eli Viron kansallisbaletin versio perustui Petipan klassikkoon ja tietenkin Minkusin musiikkiin, mutta baletin taiteellisen johtajan Toomas Edurin hiukan modernisoimana … Jatka artikkeliin Bajadeer

Rinaldo in Estonia

Osuin näkemään Rahvusooper Estonian Rinaldon toisena iltaa - ensi-ilta oli ollut vain pari päivää aiemmin. Tämä oli myös eka kerta, kun ylipäätään näin Rinaldon kokonaan livenä näyttämöllä - jotkut pätkät, mm. hittibiisi "Lascia ch’io pianga", olivat toki oli tuttuja ennestäänkin, ja tarina jossain määrin myös. Händelin 1700-luvun alussa sävältämän oopperan Giacomo Rossin kirjoittaman libreton tarina … Jatka artikkeliin Rinaldo in Estonia

Manon Rahvusballettissa

MacMillanin Manon-baletti oli eka vaan ei vika esitys, jonka näin Eesti Rahvusballettissa/Rahvusooperassa: erittäin viehättävä vaikkakin vanhahtava talo, ja taidokasta tanssia ja soitantaa! Manonin (L'histoire de Manon) tarina perustuu Abbé Prévostin novelliin L'Histoire du chevalier des Grieux et de Manon Lescaut 1700-luvulta, kuten myös Massenet'n ooppera Manon Lescaut. Baletin musiikkina ei kuitenkaan ole Massenet'n ooppera vaan … Jatka artikkeliin Manon Rahvusballettissa

Race Horse Company: supersunnuntai

Nykysirkusta olen nähnyt kovin satunnaisesti, mutta yleensä pitänyt - siinäkin on usein lähes yli-inhimillistä fyysistä taituruutta, joka saa haukkomaan henkeä, samaan tapaan kuin erinomaisessa tanssissakin. Race Horse Companyn uusi teos Super Sunday todellakin täytti nämä odotukset ylivertaisesti! Alkukohtaus, vakavanaamainen leikkihevosilla muodostelmassa klopsottelu pitkin näyttämöä, antoi ymmärtää, ettei tässä ihan ryppyotsaista esitystä olla tekemässä eikä näkemässä. … Jatka artikkeliin Race Horse Company: supersunnuntai

Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua

Lappeenrannan balettigaala järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa, mutta minulle kerta oli nyt ensimmäinen - erittäin hyvä kokemus, joten tuskin jää viimeiseksi kerraksi, jos vain gaala jatkossakin järjestetään. Taiteellisen johtajan Juhani Teräsvuoren kokoamassa ja Timo Sokuran sujuvan lelppoisaan tapaansa juontamassa gaalassa nähtiin 11 teosta tai teoksen osaa, klassisesta baletista nykytanssiin, ja olipa mukana yksi kantaesityskin. Perinteisintä … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua

Susanna Leinosen vetovoimaista liikettä

Susanna Leinonen Companyn uusi teos Touch of Gravity kantaesitettiin Helsingin juhlaviikoilla, Oopperan Alminsalissa. Korografia oli luonnollisesti Leinosen itsensä, musiikista vastasi Kasperi Laine, puvuista Eerika Turunen, valoista Joonas Tikkanen, ja lavastuksen keskeisin osa eli videot olivat Jouka Valkaman luomuksia. Teos on kuudelle naistanssijalle (Sanni Giordani, Tiia Huuskonen, Sara Kovamäki, Aksinja Lommi, Liisa Pietikäinen, Elisa Tuovila), jotka … Jatka artikkeliin Susanna Leinosen vetovoimaista liikettä

Saarinen & Salonen Morphed into one

Juhlaviikoilla Oopperatalossa koettiin harvinainen - ja harvinaisen hieno - tapaus, kun Tero Saarisen uusi teos Morphed kahdeksalle miestanssijalle sai maailman ensi-iltansa siten, että teoksessa käytetyn musiikin säveltäjä Esa-Pekka Salonen itse livenä johti Kansallisoopperan orkesteria. Esityksen jälkeen nämä viisikymppiset nuoret miehet saatiin vielä saman pöydän ääreen yleisökeskusteluun. Esitys alkoi Salosen biisillä Concert Étude for solo horn … Jatka artikkeliin Saarinen & Salonen Morphed into one

Juoksuhaudantie klovnerian keinoin

Rednoseclubin ja Teatteri Quo Vadiksen versio Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie-romaanista oli paitsi hersyvän hauska myös monin tavoin sivistävä kokemus: tutustuin Hotakaisen kirjan (jota en ollut lukenut) tarinaan ja avarsin käsitystäni klovneriasta. Ensin piti päivittää ymmärrys siitä, mitä klovnit ja klovneria on: se ei ole pelkkää sirkusklovneriaa, hullunkurisiksi pelleiksi pukeutuneiden isokenkäisten setien hassuttelua, vaan teatteriklovneria on komedian … Jatka artikkeliin Juoksuhaudantie klovnerian keinoin

Jumalan rakastaja 2013

Kokkolan kaupunginteatteri on pelotta tarttunut 30 vuotta nuoreen Jussi Parviaisen "kohunäytelmään" Jumalan rakastaja. Päätekijät, ohjaaja Sakari Hokkanen ja dramaturgi Jussi Moila lienevät kolmikymppisiä kuten Parviainenkin oli Ryhmäteatteriin alkuperäisversiota tehdessään - he eivät siis ole voineet nähdä sitä (ainakaan livenä). Sikälikin oli kiinnostavaa nähdä, miten tämän ajan nuoret miehet tekevät tekevät Jumalan rakastajan verrattuna noiden aikojen … Jatka artikkeliin Jumalan rakastaja 2013