Talvilomalla huhtikuun puolivälissä suuntasin Tallinnaan, jossa Rahvusooperassa järjestettiin festivaali Tšaikovskin 175-päivän kunniaksi. Festivaali tosin alkoi omalta osaltani vähän hassusti. Ostan sen verran paljon lippuja esityksiin, että kai näin oli joskus määrä käydä, ja nyt sitten kävi: olin ostanut lipun väärälle päivälle. Osuvasti kyse oli juuri Oneginista, jonka tarinassa vääräaikaisuus on keskeinen juttu 🙂 Festivaalin ensimmmäisenä esityksenä oli John Crankon … Jatka artikkeliin Tšaikovski 175 v & One(third)gin
Kategoria: Esitykset
Trikkaava Parsifal
Pääsiäisenä nähtiin Tampere-talossa nuorten tekijöiden versio Parsifalista, keskiaikaisesta ritaritarusta, jossa vilisee kristillisen mytologian artefakteja kuten pääsiäisteemaiset Graalin malja ja Longinuksen keihäs. Ihmisen sisällä käytävää hyvän ja pahan taistelua oli vielä konkretisoitu tuomalla henkilögalleriaan intiaanitarusta hyvä ja paha susi. (Kumpi voittaa? Se jota ruokit!) Myös ekologisuus oli esillä, mikä sekin tällaista puolikaappiviherhippiä lämmittää. ”Tarinalliseksi spektaakkeliksi” tekijöidensä … Jatka artikkeliin Trikkaava Parsifal
Émilie tiedon ja tunteen palossa
Kaija Saariahon musiikkiin en ole juurikaan aiemmin tutustunut, ja ennakkokäsitykseni oli, että se olisi ”vaikeaa" - ja kun olen (taide)musiikin suhteen ylipäätään noviisi (ja nykymusiikin suhteen tuskin edes postulantti), ajattelin, etten tohdi ihan kylmiltäni mennä kokemaan hänen melko tuoretta Émilie-oopperaansa. Niinpä kuuntelin musiikkia bussimatkoilla ym., jotta korva tottuisi enkä ihan säikähtäisi ensi-illassa; hyväksi onneksi myös Taideyliopiston … Jatka artikkeliin Émilie tiedon ja tunteen palossa
Don Quijote, ja uudelleen
Ludvig Minkusin säveltämä ja alun perin Marius Petipan koreografioima Don Quijote on klassisen baletin prototyyppinen edustaja - ja Kansallisbaletissakin sitä on tanssittu jo ennen sotia. Ohjelmistossa nyt oleva versio on Patrice Bartin ("Petipan mukaan") - senkin ensi-ilta oli jo lähes 20 vuotta sitten, ja esityksiä on ehtinyt kertyä lähes 100. Näistä olen osunut näkemään vasta … Jatka artikkeliin Don Quijote, ja uudelleen
Red jätti suloisen vaivauksen
Jotkut jutut potkivat vastaan, kun niitä yrittää naputella ulos, tämä on vähän sellainen; saa nähdä, mitä tästä tulee. Kyse on siis Kansallisteatterin Omapohjassa pyörivästä näytelmästä Red joka jätti mukavan levottoman vaivauksen pyörimään mielen liepeille. Näytelmän kirjoittanut John Loganin on tehnyt myös elokuvakäsikirjoituksia, hyvin tunnettujakin ja myös itselleni monia mieleenjääneitä populaarikulttuuriteoksia: Gladiator, The Time Machine, Star Trek: Nemesis, The Last … Jatka artikkeliin Red jätti suloisen vaivauksen
Ovela kettu hivelee silmää ja (kieli)korvaa
Vaikka ravaan Oopperatalolla kuulemma alvariinsa, tulee enemmänkin katsottua tanssia, kun taas oopperoita paljon valikoidemmin - niinpä Immo Karamanin Kansallisoopperaan ohjaama Ovela kettu ei välttämättä olisi ollut prioriteettilistallani ellei Iittalan Taika-sarjaan ihastunut sisareni olisi halunnut sitä synttäriohjelmakseen. Hyvä kun halusi, esitys oli elämys, jopa siinä määrin että täytti blogini "kriteerit" 🙂 Klassisen musiikin makuni on kohtalaisen kypsymätön, … Jatka artikkeliin Ovela kettu hivelee silmää ja (kieli)korvaa
Kullervo, Teron poika
Yritän välttää esityksiin liittyviä valtaisia ennakko-odotuksia. Poikkeus vahvistaa tämänkin säännön: Tero Saarisen Kullervoa olen odotellut jo 10 kk ajan. Tänä aikana olen toki pitänyt muitakin Kullervoja: Savonlinnassa kesällä Aulis Sallisen Kullervo-ooppera, jonka taustaksi piti lukea Vanhan Kalevalan Kullervo-runot ja Uuden Kalevalan Lönnrotin Kullervo-runoelma sekä vielä Aleksis Kiven Kullervo-näytelmä - josta pahaksi onneksi SKS julkaisi vielä syksyllä … Jatka artikkeliin Kullervo, Teron poika
PDC kolmen miehen voimin
Pori Dance Company vieraili Aleksanterin teatterissa kolmen teoksen illan verran. Pori on suomalaisen tanssitaiteen kannalta tärkeä paikakkunta - ovathan sieltä lähtöisin mm. Jorma Uotinen ja Tero Saarinen, parhaiten kansainvälisesti tunnettuja tanssitaiteilijoitamme. Pori Dance Companyn taustalla on Liisa Nojonen, joka on kouluttanut Porissa tanssijoita jo yli 30 vuoden ajan. Esityksen jälkeistä yleisökeskustelua vetänyt Uotinen hahmotteli illassa jonkinlaista … Jatka artikkeliin PDC kolmen miehen voimin
Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2015)
Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ammattiopiskelijat toimivat koreografeina ja tanssijoina illassa, jossa nähtiin peräti 12 lyhyttä teosta. Nykytanssi selvästi dominoi, mutta klassisempaa edusti etenkin Katerina Torpin Light niin liikekieleltään, sukupuolirooleiltaan kuin eteeriseltä olemukseltaankin. Osin klassisia viitteitä oli myös illan avanneessa Emmi Salosen Busyness-teoksessa, jossa kolme neitoa veti sujuvasti monenlaista liikettä kärkitossuissa: klassisesta nykytanssin kautta rytmiseen "sauvakävelyyn". Teoksista periäti … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2015)
Scaramouche – ei fandangoa mutta huikea visualisointi
Tapiola sinfoniettan iltapäiväkonsertin ohjelmassa oli Sibeliuksen näyttämömusiikkia: ainoa ooppera Neito tornissa ja ainoa balettipantomiimi Scaramouche (op. 71); molemmista versiot, jotka kapellimestari Tuomas Hannikainen oli muokannut osana tohtorinopintojaan. Neitsyt tornissa Neito/neitsyt tornissa -oopperaa Hannikainen käsiohjelmassa kertoi muokanneensa sinfonisemmaksi ja poistaneensa äänimaisemajaksoja, ja toki lauluäänet oli korvattu soittimilla. Alkuperäistä versiota en muista kuulleeni, mutta arvatenkin muokkaus on … Jatka artikkeliin Scaramouche – ei fandangoa mutta huikea visualisointi
La Bohème Kansallisoopperassa
Taas eka kerta! Ensimmäinen esitys tänä vuonna ylipäätään, ja tämä Kansallisoopperan produktio oli ensimmäinen La Bohème, jonka näin kokonaan livenä - aiemmin olen nähnyt vain ”etä-livenä” leffateattereissa lähetykset Govent Gardenin ja Metropolitanin versioista ja tokihan Puccinin musiikki oli monin osin tuttua, ja Rent-musikaail tietysti nähty 🙂 Oopperan libretto perustuu Henri Murgerin Scènes de la vie de bohème -tarinoihin ja … Jatka artikkeliin La Bohème Kansallisoopperassa
Vuoden 2014 esitykset – mitä jäi mieleen
Vuodenvaihteessa on tapana kelailla kaikenlaista menneestä vuodesta, joten liitynpä tähän kelaajien hilpeään joukkoon ja katsastan hiukan viime vuoden esityskuluttamistani ja -bloggaustani. Statistiikkaa Ensin lyhyt tilastokatsaus: vuoteen mahtui 84 esitystä, joista 19 oli "etäesityksiä" (leffateattereissa katsottuja lähetyksiä New Yorkista tai Lontoosta), kuitenkin siis 68 "lähi-live"-esitystä. Pyrkimys, että joka viikolle osuisi joku esitys, ei ihan toteutunut: peräti 12 kuivaa … Jatka artikkeliin Vuoden 2014 esitykset – mitä jäi mieleen
Sibelius: Kullervo
Pitkästä aikaa Helsingin Musiikkitalossa! Sinne houkutteli Sibeliuksen Kullervo - kesällä koin Savonlinnassa Sallisen Kullervon, ja helmikuussa 2015 on Kansallisbaletissa luvassa odotettu Tero Saarisen Kullervo (Sibeliuksen musiikkiin). Oli siis korkea aika kuulla ensi kertaa Sibeliuksen Kullervo ihan livenä - ja vieläpä Leif Segerstamin johtamana, johdettavanaan Turun filharmonisen orkesterin lisäksi kolmesta mieskuorosta (Laulu-miehet, Laulun ystävät ja Naskalit) … Jatka artikkeliin Sibelius: Kullervo
Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin
Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on pyörinyt suosittuna jo toistakymmentä vuotta - nyt näkemäni esitys, tämän talven ensinmmäinen, oli peräti jo numero 130. Edellisen kerran näin sen lähes 7 vuotta sitten (encore-palvelun perusteella arviolta esitys numero 83), joten oli jo korkea aika nähdä se uudelleen! Toki voi kysyä, miksi aikuinen ihminen menee katsomaan "koko perheen" (lue: lasten) balettia … Jatka artikkeliin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin
Samppanjan siivittämä Lepakko
Kansallisooppera diversifioi tarjontaansa kevyempään suuntaan: nyt sai ensi-iltansa nuoremman Johann Straussin Lepakko ja ensi syksynä nähdään (tai hän näkee, ken ennättää ostaa suursuositut liput) musikaali Oopperan kummitus. Edellisen taiteellisen johtajan aikana moinen hupsutus ei kaiketi olisi tullut kyseeseen, mutta Lilli Paasikivellä riittää rohkeutta laajentaa kevyemmänkin ohjelmiston puolelle. Oopperan julkisen rahoituksen niukentuessa omaa rahoitusta pitänee kasvattaa, mihin kevyempi … Jatka artikkeliin Samppanjan siivittämä Lepakko
Erinomaisuutta 