Kategoria: Esitykset

Mihin valo katoaa?

Jätä kommentti

Valtteri Raekallion teos "Mihin valo katoaa" asettaa odotukset jo johonkin muualle kuin normitanssiteokseen: esityspaikasta on kerrottu ennakolta vain, että "esitys alkaa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Elsan lämpiöstä, josta yleisö kuljetetaan esityspaikkaan". Parikymmentä meitä siinä lämpiössä hetken haahuili, kunnes meidät heitettiin ulos ja johdateltiin kulkueena läheiselle virastotalolle, jonka väestönsuojan uumeniin katosimme - liekö sinne valokin kadonnut, myöhä … Jatka artikkeliin Mihin valo katoaa?

Balettigaala

Jätä kommentti

Voinen heti tunnustaa, että olen vakavasti Kansallisbalettimme hurmaama, joten en edes osanne kuvitella esitystä, jossa ei olisi aimoannosta erinomaisuutta, siis juuri sitä, josta tässä blogissani juurikin on kyse. Ehkäpä sellainen esitys vielä tulee eteen, mutta tänään sen vuoro ei vielä ollut. Kansallisbaletin tanssijayhdistyksen järjestämä, Sara Saviolan ja Teemu Tainion juontama gaalanäytös lastensairaalan hyväksi keräsi Alminsalin … Jatka artikkeliin Balettigaala

Jenůfa (vrt. mummo lumessa)

Jätä kommentti

Tällä kertaa menin katsomaan oopperaa "nimen" vuoksi, olihan harvinaisesti Karita Mattila esiintymässä livenä Kansallisoopperassa. Ja toki kannatti mennä ihan hänenkin vuokseen, mutta ooppera ja produktio osoittautuivat mainioksi kokemukseksi muutoinkin. Tšekkiläisen Leoš Janáčekin oopperaa Jenůfa voisi luonnehtia vaikkapa kasvutarinaksi, selviytymistarinaksi, tai vahvojen naisten tarinaksi. Tarinaan kuuluu menetyksiä, alkoholismia, väkivaltaa, lapsenmurha, juonittelua ja muutasentoista kauhiata - siitä … Jatka artikkeliin Jenůfa (vrt. mummo lumessa)

Miesten juttu

Jätä kommentti

Joona Halosen teoksessa Straight tanssi viisi taitavaa miestä: Arttu Palmio, Dayron Napoles Rubant, Sakari Saikkonen, Guillermo Sarduy ja Jukka Tarvainen. Käsiohjelman mukaan teos on ylistys miessukupuolelle. Miehuus olikin teoksen tematiikan keskiössä, koostuihan yksinkertaisen tyylikäs puvustuskin lähes pelkästä miesunivormusta, tummasta puvusta ja valkoisesta paidasta - paljasjalkaisuus sopivast tyyliä rikkoen. Puvustuksen ohella myös lavastus oli miehisen karua: … Jatka artikkeliin Miesten juttu

Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2014)

Jätä kommentti

Alminsalissa nähtiin Tanssijoiden workshop, Kansallisoopperan balettioppilaitoksen pian valmistuvien opiskelijoiden koreografioita ja esityksiä. Reilussa tunnissa nähtiin peräti 12 lyhyttä teosta, muutamaa lukuunottamatta ihan uusia. Illassa oli paljon hienoja hetkiä - onkin hienoa nähdä, että balettioppilaitoksesta valmistuvissa on upeita tanssijoita, eikä hullumpia koreografinalkujakaan! Illan avasi Veera Vanhasen teos Me², jonka tanssivat Veera Halenius ja Oskari Nyyssölä - … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2014)

Schloss Schönbrunn Orchester Vienna

Jätä kommentti

Tämä taitaakin olla eka postaukseni Helsingin Musiikkitalossa olleesta esityksestä - outoa, sillä talohan on erinomainen jo itsessään 🙂 Ekan kerran taisin tutustua Musiikkitalon akustiikkaan reilut pari vuotta sitten Apocalyptican konsertissa vain pari viikkoa talon avajaisten jälkeen - vähän huonoilla paikoilla ylhäällä lavan takana, jonne kuului lähinnä rumpujen jytke - paitsi biiseissä, joissa rumpuja ei ollut, … Jatka artikkeliin Schloss Schönbrunn Orchester Vienna

Lumikuningatar

1 kommentti

Näin Lumikuningattaren melko tuoreeltaan vuosi sitten (8. esitys) ja nyt uudelleen (26. esitys). Varsin hyvin se kesti toisenkin katsomiskerran ja kestänee useammankin. Onkin hyvän ja kiinnostavan teoksen merkkejä, että sen haluaa kokea uudelleen ja se antaa jotain merkitsevää uusintakerroillakin. Lumikuningatar on yksi niistä monista hyvistä jutuista, joita Kenneth Greve on saanut Kansallisbaletissamme aikaan. Tarinan juonen … Jatka artikkeliin Lumikuningatar

Hämeenlinna – tavallisia ihmisiä?

Jätä kommentti

Hämeenlinna-näytelmä herätti ennakkoon erityisesti kiinnostusta tekijöidensä vuoksi: kirjoittajana briljantin Juha Itkosen käsikirjoitus yhdistyneenä näyttelijänä nerokkaan Jussi Nikkilän ohjaukseen ei voi ainakaan huono olla, vaikken Nikkilän ohjauksia ollut tainnut aiemmin nähdäkään. Myös aihe lupasi herkkuja: pienen kaupungin elämä ja olemus pääkaupunkilaisen toimittajan silmin. Erityisesti väliaikaa edeltänyt osa täytti ja ylittikin odotukset ja toiveet: älykästä ja oivaltavaa … Jatka artikkeliin Hämeenlinna – tavallisia ihmisiä?

7. sinfonia 7 tanssijalle

Jätä kommentti

Tapiola Sinfoniettan kausikonsertissa kuultiin Sibeliusta ja Merikantoa - ja nähtiin Pienen suomalaisen balettiseurueen nykytanssia. Hyvinkin mainio kahden hienon ryhmän yhteisesitys! Ennen väliaikaa Tapiola Sinfonietta soitti kapellimestari Dmitri Slobodenioukin johdolla Sibeliuksen sarjan 2 musiikista Shakespearen näytelmään Myrsky (op. 109 nro 3) sekä Merikannon 10 kappaletta orkesterille. En kovinkaan usein huomaa hakeutuvani kuuntelemaan ihan pelkkää konserttiesitystä, siksipä … Jatka artikkeliin 7. sinfonia 7 tanssijalle

Viha johtaa kärsimykseen

Jätä kommentti

Koin Richard Straussin oopperan Elektra kaksi viikkoa sitten Royal Opera Housessa. Se ei ollut suuri esteettinen nautinto, mutta jäi jotenkin kovasti vaivaamaan mieltä, samoin jäi vaivaamaan se, kypsyykö kokemus blogijutuksi vai ei eli oliko kokemuksessa sitä, mitä näihin juttuihin haen. Parin viikon vähävillaisen kypsyttelyn jälkeen ei auta kuin ryhtyä kirjoittamaan ja katsoa, tuleeko tästä mitään … Jatka artikkeliin Viha johtaa kärsimykseen

Kehon sosiaalinen äly?

Jätä kommentti

Wayne McGregorin ja Random Dancen uusin, juuri edellisenä iltana maailman kantaesityksensä saanut teos on nimeltään Atomos. Se on muinaista kreikkaa (ἄτομος) ja tarkoittaa jakamatonta, jotain jota ei voi pilkkoa enää pienemmiksi osiksi - kuten aiemmin atomin luultiin olevan. Teoksen käsiohjelmassa sosiaaliantropologi James Leach kysyykin, mitkä ovat ihmisyyden elementit, joita ei voi redusoida osikseen, jakamattomat osat, … Jatka artikkeliin Kehon sosiaalinen äly?

Billy Elliot – vapaa!

Jätä kommentti

Billy Elliot on yksi Lontoon suosituimmista musikaaleista, sen kantaesitys oli vuonna 2005, alle viisi vuotta leffan ilmestymisen jälkeen. Musikaali on varsin uskollinen elokuvalle, eikä ihme, onhan molemmilla sama käsikirjoittaja (Lee Hall), ohjaaja (Stephen Daldry) ja koreografi (Peter Darling) - säveltäjä on kuitenkin vaihtunut (musikaali)mestari Elton Johniksi. Musikaali on vähintään yhtä hieno ja tunteita puhutteleva kuin … Jatka artikkeliin Billy Elliot – vapaa!

Runoista tanssiksi

Jätä kommentti

Alminsalin Dance United -illassa näyttämön valtasivat kaksi itsenäistä suomalaista tanssiryhmää (osin Kansallisbaletin tanssijoilla höystettyinä): Pieni suomalainen balettiseurue ja Carl Knif Company, joista molemmista olin nauttinut ennenkin, joten odotukset olivat korkealla. Pienen suomalaisen balettiseurueen pätkät PSB esiintyi kolmella lyhyellä teoksella, ensimmäisenä ryhmän perustajan Sami Saikkosen teos Faunin iltapäivä. Musiikkina Claude Debussyn samanniminen teos, joka puolestaan on … Jatka artikkeliin Runoista tanssiksi

”Ihan eri paskaa”?

Jätä kommentti

Juha Jokela on "kirjoissani" nerokas erityisesti käsikirjoittajana ja kielen käyttäjänä eikä toki ohjaajanakaan sorru keskinkertaisuuteen. Jokelan uusin teos, Espoon kaupunginteatterissa 18.9.2013 kantaesityksensä saanut "Esitystalous 2 - Tehtävä Espoossa" ei oman makuni mukaan yllä hänen parhaimpiinsa, mutta että riittää toki täyttämään tämän blogin "kriteerit". Näkemäni esitys oli ennakkonäytös kantaesitystä edeltävä iltana, joten viilausta ja kypsymistä on … Jatka artikkeliin ”Ihan eri paskaa”?

Kuuselan veljekset

1 kommentti

Marjo Kuuselan Seitsemän veljestä sai kolmannen tulemisensa Kansallisbaletin ensi-illassa 6.9.2013. Kantaesitys Kuuselan koreografialla Aleksis Kiven romaanin mukaan ja Eero Ojasen musiikkiin oli ollut jo yli 30 vuotta sitten, 23.8.1980. Upea teos ja suurenmoinen toteutus! On ylen harvinaista, että tekisi heti mieli nähdä joku teos uudelleen, mutta tässä juuri siltä ensi-illan jälkeen tuntui - ja lähes … Jatka artikkeliin Kuuselan veljekset