Kansallisbaletin Liikkeen legendat (Masters of Movement) -nimetyssä nykytanssi-illassa nähtiin neljä teosta, kaksi nuoremman polven koreografeilta noin viiden vuoden takaa ja kaksi konkareilta, kymmenkunta vuotta sitten kantaesityksensä saanutta. Illan aloitti Alexander Ekmanin Episode 31 - tai itse asiassa esirippuun heijastettu n. 5 minuutin hauska ”kommenttiraidalla” varustettu video, jossa tanssijat viilettivät pitkin Helsinkiä hämmentämässä väkeä. Varsinainen live-teos … Jatka artikkeliin Liikkeen legendat
Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2016)
Erittäinkin tuoreesta tanssista päästiin nauttimaan jo perinteiseksi muodostuneessa Kansallisoopperan balettioppilaitoksen Tanssijoiden workshopissa 14 lyhyen biisin verran. Suurin osa, peräti 9, oli tanssijan itselleen tekemiä sooloja, mutta mukana myös kaksi parin omaa duettoa sekä kolme teosta ryhmälle. Genrerajoista olen vähän huonosti perillä, mutta aika (neo?)klassishenkisiltä tuntuivat ainakin Katariina Hietalan kaunis Curtain ja hymyilevän Eliisa Nenosen Oi-va. … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2016)
La Maison
La Maison Helsingin Tehtaankadulla on ollut "listallani" siitä lähtien, kun se avattiin viime elokuussa, mutta nyt vasta puolisen vuotta myöhemmin tuli siellä käytyä. Ainakin ruokakonsepti lienee tänä aikana ehtinyt muuttua jo ainakin kerran, samoin keittiömestari. Oltiin neljän hengen porukalla liikkeellä synttärihengessä, joten alkuun samppanjaa (ikään kuin siihen olisi syytä tarvittu): sommelierilla oli ehdolla kaksikin eri … Jatka artikkeliin La Maison
Rakkaus on indigonsininen?
Viikko sitten kantaesitetystä Indigosta on ennakkokohkattu jo jonkin aikaa - eikä ansiotta! Se jakanee mielipiteitä, mikä taiteelle on aina hyväksi. Tämä ”metallinhohtoiseksi oopperaksi” kehystetty ooppera on Lilli Paasikiven kauden ensimmäinen tilausteos, säveltäjinä sellohevibändi Apocalyptican Perttu Kivilaakso ja Eicca Toppinen. Olen ollut Apo-fani varsinkin jo alun Metallica-ajoilta, ja vaikka tiesin Kivilaakson oopperan superfaniksi, odotin ehkä kuitenkin enemmän … Jatka artikkeliin Rakkaus on indigonsininen?
Blinejä Graniittilinnassa
Taas on bliniaika, nam nam! Perinteisin bliniylensyöntimestamme Lasipalatsi on rempassa, joten vaihteeksi mentiin hankkimaan bliniähky Graniittilinnaan, joka on aina ollut luotettava, mutta jossa on tullut käytyä turhankin harvoin. Porukan kasaantumista odotellessa maistui kuohuva, etenkin, kun luomua oli tarjolla: La Jara, varsin käypäinen luomu-prosecco. Blinejä oli tarjolla erilaisin konfiguraatioin, varma valinta oli syö blinejä niin paljon … Jatka artikkeliin Blinejä Graniittilinnassa
Bajadeeri #72
Natalia Makarovan Bajadeeri (Petipan, 1877, mukaan) on pyörinyt Kansallisbaletissa jo yli 18 vuotta, mutta nytpä näin sen vasta ensimmäisen kerran, produktion 72. esityksen. Ylipäätään ekan Bajadeerini näin vasta puolisentoista vuotta sitten Tallinnassa, Toomas Edurin tuoreen ja uudistetun version - siitä jäi vahva kiinnostus nähdä lisää, ehkä juuri klassisempiakin näkemyksiä, jollainen tämä Makarovan alun perin vuonna 1980 … Jatka artikkeliin Bajadeeri #72
Mitä tuli nähtyä 2015?
Tavan mukaisesti tässä pieni vilkaisu olan taakse menneeseen vuoteen, ensin numeroilla ja sitten kvalitatiivisemmin. Luvut Nähtyjen esitysten määrällä mitaten viime vuosi oli all time high: 106 esitystä, mukaan lukien live-esitysten ohella myös elokuvateatterijakelun "etäesitykset" (kuten Metropolitanin oopperat ym.) mutta poislukien ilmaistilaisuudet (avoimet ovet, harjoitukset, ym.) sekä kotosohvalta nähdyt (kuten uusi mainio The Opera Platform) (esitys siis tässä tarkoittaa … Jatka artikkeliin Mitä tuli nähtyä 2015?
Muru White Christmas Galerie Forsblomilla
Muru jatkoi pop-up-henkisten ravintoloiden perinnettään: taannoin pari vuotta sitten mentiin maan alle hämärään, tällä kertaa kirkkaaseen taidegalleriaan teemalla White Christmas - hyvä ajatus, koska Helsinkiin saatiin tänä talvena lumi vasta tapaninpäivänä. Galleria Forsblomilla oli Peter Frien, Carolus Enckellin ja Linn Fernströmin näyttelyt - viimeksimainitusta oli saman päivän Hesarissakin illallisemme kunniaksi juttu ja arvio. Näiden visuaalisesti upeiden mutta temaattisesti vähintäänkin hämmentävien kuvien katveessa … Jatka artikkeliin Muru White Christmas Galerie Forsblomilla
Narsismista oivaltavasti
Heini Junkkaalan kirjoittama ja Milja Sarkolan ohjaama Olipa kerran minä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä on esitys, josta olisi pitänyt kirjoittaa heti saman tien, mutta käytännön syiden (=työkiireiden) vuoksi tämä tulee näppikseltä ulos vasta nyt parin viikon viiveellä, vähän ehkä jo väljähtyneenäkin, valitettavasti. Esitys nimittäin puhutteli monella tapaa: toki aihekin oli kiinnostava ja tärkeä, mutta erityisesti vaikuttivat teksti, ohjaus … Jatka artikkeliin Narsismista oivaltavasti
Hoshito – 8 ruokalajin menu
Kaukoidän ruokakulttuuri ei ole itselleni ihan ominta, mielikuvaani siitä liittyy usein vahva mausteisuus ja tulisuus, jotka eivät välttämättä osu makuuni. Toisaalta taas esim. sushien makumaailmassa on hyvinkin hentoja ja herkkävireisiä sävyjä. Japanilainen ravintola Hoshito oli alun perin Mäkelänkadulla, siellä muutama vuosi sitten käytiinkin. Tila oli hyvin pieni ja sen yhdessä nurkassa oli "keittiö", johon kokki nipin napin mahtui kattiloineen … Jatka artikkeliin Hoshito – 8 ruokalajin menu
Copas y Tapas
Nimeltään, viineiltään ja osin ruoaltaankin espanjalaishenkinen Copas y Tapas Kluuvin kulmilla on aina välillä unohtuva raaka timantti: siellä on tullut käytyä muutamiakin kertoja, mutta blogiin se ei ole aiemmin "päässyt" - ei laadun puutteen vuoksi vaan siksi, että olen nauttinut siellä vain paria ruokalajia, kun täyteen blogi-juttuun pitäisi olla ainakin kolme. No, nyt tulee sekin puute korjattua. … Jatka artikkeliin Copas y Tapas
Das Ria monena
Minna Koskelan käsikirjoittama ja ohjaama Das Ria - diivan kuolema Teatteri Jurkassa on mielenkiintoinen ja vähän hämmentäväkin näytelmä - ja hämmentävyyshän on aina hyvä juttu! Tarina sijoittuu Androgyne Films -elokuvayhtiön kuvauksiin. Sen keskushenkilönä on Alli (Ria Kataja), parikymppinen muonitusta hoitava harjoittelija, joka yllättäen saa pestin elokuvan tähden, seitsemänkymppisen diivan Ritva Kajonkosken (Ria Kataja) avustajana. Mukana on … Jatka artikkeliin Das Ria monena
SEE | OBEY
Susanna Leinonen companyn uusin teos SEE | OBEY on kiehtova yhdistelmä elokuvaa, tekstiä, ääntä ja tanssia. Teoksen alaotsikosta ”tanssia elämän absurdismista” en oikein taida saada kiinni, mutta enpä ole alaotsikoista ennekään piitannut: niillä yritetään ohjata vastaanottoa ja tulkintaa, mille en ole altis: kun teos on annettu katsojille, se elää näiden mielissä omaa elämäänsä, kuin kotoa … Jatka artikkeliin SEE | OBEY
Kansallisoopperan kummitus
Andrew Lloyd Webberin säveltämä Oopperan kummitus (1986) perustuu ranskalaisen Gaston Leroux’n kauhuromaaniin Le Fantôme de l’Opéra (1910). Musikaalin ensi-ilta oli 9.10.1986 Lontoossa, jossa se edelleen menee, nyt jo siis 30. vuottaan. Myös Kansallisoopperan tuotanto - todellakin oma tuotanto, vaikkakin ilmeisesti Lontoon valvovan silmän alla - on huikean suosittu: jo ennen ensi-iltaa kaikki 70 000 lippua … Jatka artikkeliin Kansallisoopperan kummitus
Töölönranta lyhyesti
Ravintola Töölönrannasta en olekaan ennen kirjoittanut, mikä on yllättävää: ruoka on aina ollut vähintään hyvää, usein erinomaistakin ja palvelu ystävällistä ja osaavaa. Useimmiten on kuitenkin tullut syötyä buffetteja (joista en yleensä kirjoita): brunsseja, joulupöytiä, vappulounaita tms. Ja aina tyytyväisenä. Nyt oli kerrankin vuorossa kolme ruokaljia à la carte -listalta, joten on aika kirjoittaa. Ravintola on hienolla paikalla, … Jatka artikkeliin Töölönranta lyhyesti