Pikapikavisiittiin Tamperelle mahtui käynti ravintola C:ssä. Pohdittiin, montako ruokalajia vajaassa parissa tunnissa ehtii, mutta tarjoilija keittiötä konsultoituaan vakuutti, että 6 ruokalajin menun kyllä ehtisi kokonaan. Sillä siis mentiin. Itse otin viinipaketin, puoliso alkoholittoman juomapaketin - hyvä, päästiin sitäkin siis maistelemaan! C:n viehättävään tapaan ensin saatiin muutama amuse: Puffattu possunnahka punamangoldin lehden ja rosmariinimajoneesin kera oli hauskan rapsakka … Jatka artikkeliin Syksyn satoa C:ssä
Gourmet Baltic Queenin Nordic menu
Viime kerralla Baltic Queen -paatin à la carte -ravintola Gourmet Baltic Queen järkytti positiivisesti, joten tälläkin kertaa sommittelin matkasuunnitelman siten, että on mahdollisuus nautiskella ravintolan antimia. Talon/laivan viinit olivat vaihtuneet sitten viime kerran, joten alkusamppanjaksi tuli Pannier Sélection Brut, tuttu ja maukas kuplaliemi. Kovin pitkää valmista menua ei ollut tarjolla, ja kun aamiaisestakaan ei ollut … Jatka artikkeliin Gourmet Baltic Queenin Nordic menu
Cardillac
Paul Hindemithin Cardillac on kiinnostava ooppera jo siksi, että se ei juoneltaan ole tavallista kauniitjarohkeat-huttua (tyyliin "tenori yrittää kaataa sopraanon sänkyyn ja baritoni lyö kapuloita rattaisiin") vaan rikostarina. Cardillac (Rauno Elp) on armoitettu taiteilija, kultaseppä, jonka koruja arvostetaan ja halutaan. Hän kuitenkin suhtautuu teoksiinsa intohimoisesti, ja myy niitä vain kovin vastentahoisesti - ja katumapäälle tultuaan myöhemmin murhaa ja … Jatka artikkeliin Cardillac
Kratt
Tällä kertaa Tallinnan-reissun ajankohtaa ohjasi Kratt, viikko sitten Eesti Rahvusballettissa ensi-iltansa saanut uusi tuotanto vuonna 1943 kantaesitetystä Eduard Tubinin baletista, jota myös ensimmäiseksi virolaiseksi baletiksi mainitaan. Rahvusballettin ja Rahvusooperin syksyn ohjelmaa tutkiessa tuli tunne, että tämä pitäisi nähdä, niinpä etsin viikonlopun, jolloin samalla näkisi jotain muutakin mahdollisesti kiinnostavaa. Kratt on virolaisessa tarustossa maaginen otus, vähemmän … Jatka artikkeliin Kratt
Cru taas
Taas Tallinnassa Rahvusooperin ja Rahvusballettin esityksiä katsomassa. Tänne on helppoa tulla ja täällä olla, ja kanattaa tulla, sillä esitykset ovat hyviä - ainoa hankala puoli on, että monet kiinnostavat ravintolat ovat auki vain iltaisin, samaan aikaan esitysten kanssa. No, onneksi blogikriteerit kirkkaasti täyttävä hotellin oma ravintola Cru on auki myös päiväsaikaan. Sinne siis laskeuduin (40 porrasaskelmaa...) myöhäiselle lounaalle/aikaiselle illalliselle. Vähän yllättävästi menu … Jatka artikkeliin Cru taas
Meritorppa
Hotelli Kalastajatorpan yhteydessä Munkkiniemessä olevassa ravintola Meritorpassa on tullut käytyä aiemminkin, mutta bloggaamatta, joten ehkä nyt on aika korjata tuo puute. Meritorppa valikoitui tällä kertaa paristakin syystä: siellä on aina ollut hyvää ruokaa (vaikkei se mitään tajunnan räjäyttäviä kokemuksia ehkä olekaan tarjonnut) - lisäksi sinne on kätevää mennä, kun porukassa joku liikkuu pyörätuolilla. Tällä porukalla syödään yleensä lyhyehkösti eli … Jatka artikkeliin Meritorppa
Onnellisuuden tasavalta
Kansallisteatterissa vain muutamaa päivää aiemmin ensi-iltansa saanut Onnellisuuden tasavalta tuntui ennakkoon teokselta, johon on hyvä hiukan valmistautua eikä mennä ihan kylmiltään, niinpä luin näytelmän alkuperäistekstin pari kertaa ja palauttelin mieleen Danten Jumalaista näytelmää, johon teoksessa on alluusioita mm. rakenteen, teemojen ja tekstinkin tasolla. Dante vaeltaa näytelmässään runoilija Vergiliuksen opastamana ensin läpi helvetin ja sitten kiirastulen … Jatka artikkeliin Onnellisuuden tasavalta
Billy Elliot – suomeksi
Helsingin kaupunginteatteri (HKT) teki Billy Elliotin Suomeen. Alun perin ajattelin: "Voi ei” ja mietin, haluanko edes nähdä sitä: toisaalta muistelin erityisen koskettavia ja taidokkaita elokuvaa (2000) ja Lontoon musikaalituotantoa (2005); toisaalta ajattelin HKT:n pääasiassa myötähäpeää herättäviä farsseja - vaikka toki hyviä musikaaliejakin siellä on männävuosina pyörinyt. Pientä pelkoa tuntien siis menin katsomaan sitä yhtenä HKT:n remontinaikaisena väistönäyttämönä toimivaan … Jatka artikkeliin Billy Elliot – suomeksi
Roux – mainiota fine diningia Lahdessa!
Yllättäen Lahdesta (vai Lahesta?) löytyi pätevän bistron lisäksi erittäin tasokas fine dining -ravintolakin, Roux, joka lienee ranskaa ja tarkoittanee paitsi punaista myös kastikesuurusta rasvasta ja jauhosta. Käpyttelin parin kilometrin matkan Sibelius-talolta reipasta vauhtia (konsertti kesti 15 min ennakoitua pitempään), joten jano ehti tulla - veden lisäksi hätiin tuli lasillinen mainiota samppanjaa, Joseph Perrier Cuvée Royále Vintage Brut (2000). … Jatka artikkeliin Roux – mainiota fine diningia Lahdessa!
Lahden Taivaanranta
Sibelius-festivaalin aikainen muonahuolto vähän huoletti, Lahti kun ei mielessäni väikkynyt varsinaisena kulinarismin tyyssijana. Mutta löytyi sieltä sentään blogijutun arvoinen maukasta bistrohenkistä ruokaa tarjoava Taivaanranta, jossa piipahdin. Aikaa pianoresitaalin ja viulukonserton välissä oli vain rajallisesti, joten ultralyhyeen kolmen ruokalajin kaavaan piti tyytyä; listalta olisi kyllä löytynyt enemmänkin kiinnostavan kuuloista tarjontaa. Alkuruoaksi valikoitui savumuikku-toast, jonka kera oli kevätsipulismetanaa ja reilu … Jatka artikkeliin Lahden Taivaanranta
Sibeliuksen Viulukonsertto ekan kerran livenä
Sibeliuksen viulukonserttoa (d-molli, op. 47) olen jokusen kerran kuunnellut satunnaisena säilykemusiikkina, mutten ollut siihen sen enempää perehtynyt enkä koskaan livenä kuullut. Ensikokemus Lahdessa Sibelius-festivaalilla olikin sitä vaikuttavampi, kun Sergei Malov solistina soitti sähäkästi Okko Kamun johtaman BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa. Malovin instrumentteihin kuuluu muuten myös alttoviulu, kuten vissiin Sibeliuksenkin aikoinaan. Lahdessa kuultu versio oli Sibeliuksen lopullinen, … Jatka artikkeliin Sibeliuksen Viulukonsertto ekan kerran livenä
Vielä kerran Kullervo, ja komeasti
Tähän asti vaikuttavimman Kullervon koin ehkä yllättäen Sibelius-festivaalilla, esittäjinä Sakari Oramon johtama BBC:n sinfoniaorkesteri, Johanna Rusanen, Waltteri Torikka ja Polyteknikkojen kuoro. "Yllättäen" siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että tämä oli puhdas konserttiesitys ilman mitään visualisointia. Tai no, toiseksi vaikuttavimman - vaikuttavin on edelleen Lönnrotin Kalevalan (1849) versio - ehkä siksi, että se on tarinana … Jatka artikkeliin Vielä kerran Kullervo, ja komeasti
Synkeänvaikuttava Wozzeck
Juhlaviikot eivät suinkaan häivähtänyt hissuksiin unholaan vaan ohjelmiston loppupuolellakin oli vielä suuria juttuja kuten Wozzeck, Alban Bergin ooppera konserttiversiona, Hannu Lintu johtamassa RSO:ta, nimekkäitä solisteja ja vielä kahta kuoroakin: Dominantea ja Die Singknöpfeä. Tämänsorttisenkin musiikin (Alban Berg, Arnold Schönberg, …) osalta olen kovin noviisi; lukion musiikin tunneilta oli jäänyt fiilis, että aika vaikeata on. Ehkä … Jatka artikkeliin Synkeänvaikuttava Wozzeck
Muru-syksyn aloitus
Parin kuukauden kesätauon jälkeen taas päästiin Muruun! Lupaan taas, kuten ennenkin, etten kirjoita joka ikisestä käynnistä, mutta tällä kertaa oli pakko, kun oli tavallistakin herkumpia makuja, taas. Vähän ennakkoon jännitti, että päästäänkö testaamaan uutta sommelieria, mutta ei vielä päästy, Samuilin ja tiimin hyvässä hoidossa oltiin. Syssyn samppanjaksi oli vaihtunut Pascal Doquet Horizon, tuttu viime syksyltäkin, mutta … Jatka artikkeliin Muru-syksyn aloitus
Taiturillinen Shanghai Acrobatic Troupe
Vuoden 2015 Helsingin juhlaviikkojen Kiina-teemasta valitsemistani kolmesta esityksestä viimeisenä oli vuorossa Shanghai Acrobatic Troupen Zodiac Legend Jäähallissa. Esityksessä oli runsaasti tuttuja perinteisiä sirkusnumeroita mutta myös nykysirkushenkisempää ainesta, kaikki nivottuna löyhästi yhteen kiinalaisten horoskooppimerkkien ympärille. Nythän, 2015, on taas menossa vuohen vuosi, kuten silloinkin, kun itse synnyin (kuten lienet, hyvä oletettu lukijani, voinut havaitakin, meitä vuohen … Jatka artikkeliin Taiturillinen Shanghai Acrobatic Troupe