Kansallisteatterissa vain muutamaa päivää aiemmin ensi-iltansa saanut Onnellisuuden tasavalta tuntui ennakkoon teokselta, johon on hyvä hiukan valmistautua eikä mennä ihan kylmiltään, niinpä luin näytelmän alkuperäistekstin pari kertaa ja palauttelin mieleen Danten Jumalaista näytelmää, johon teoksessa on alluusioita mm. rakenteen, teemojen ja tekstinkin tasolla. Dante vaeltaa näytelmässään runoilija Vergiliuksen opastamana ensin läpi helvetin ja sitten kiirastulen … Jatka artikkeliin Onnellisuuden tasavalta
Billy Elliot – suomeksi
Helsingin kaupunginteatteri (HKT) teki Billy Elliotin Suomeen. Alun perin ajattelin: "Voi ei” ja mietin, haluanko edes nähdä sitä: toisaalta muistelin erityisen koskettavia ja taidokkaita elokuvaa (2000) ja Lontoon musikaalituotantoa (2005); toisaalta ajattelin HKT:n pääasiassa myötähäpeää herättäviä farsseja - vaikka toki hyviä musikaaliejakin siellä on männävuosina pyörinyt. Pientä pelkoa tuntien siis menin katsomaan sitä yhtenä HKT:n remontinaikaisena väistönäyttämönä toimivaan … Jatka artikkeliin Billy Elliot – suomeksi
Roux – mainiota fine diningia Lahdessa!
Yllättäen Lahdesta (vai Lahesta?) löytyi pätevän bistron lisäksi erittäin tasokas fine dining -ravintolakin, Roux, joka lienee ranskaa ja tarkoittanee paitsi punaista myös kastikesuurusta rasvasta ja jauhosta. Käpyttelin parin kilometrin matkan Sibelius-talolta reipasta vauhtia (konsertti kesti 15 min ennakoitua pitempään), joten jano ehti tulla - veden lisäksi hätiin tuli lasillinen mainiota samppanjaa, Joseph Perrier Cuvée Royále Vintage Brut (2000). … Jatka artikkeliin Roux – mainiota fine diningia Lahdessa!
Lahden Taivaanranta
Sibelius-festivaalin aikainen muonahuolto vähän huoletti, Lahti kun ei mielessäni väikkynyt varsinaisena kulinarismin tyyssijana. Mutta löytyi sieltä sentään blogijutun arvoinen maukasta bistrohenkistä ruokaa tarjoava Taivaanranta, jossa piipahdin. Aikaa pianoresitaalin ja viulukonserton välissä oli vain rajallisesti, joten ultralyhyeen kolmen ruokalajin kaavaan piti tyytyä; listalta olisi kyllä löytynyt enemmänkin kiinnostavan kuuloista tarjontaa. Alkuruoaksi valikoitui savumuikku-toast, jonka kera oli kevätsipulismetanaa ja reilu … Jatka artikkeliin Lahden Taivaanranta
Sibeliuksen Viulukonsertto ekan kerran livenä
Sibeliuksen viulukonserttoa (d-molli, op. 47) olen jokusen kerran kuunnellut satunnaisena säilykemusiikkina, mutten ollut siihen sen enempää perehtynyt enkä koskaan livenä kuullut. Ensikokemus Lahdessa Sibelius-festivaalilla olikin sitä vaikuttavampi, kun Sergei Malov solistina soitti sähäkästi Okko Kamun johtaman BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa. Malovin instrumentteihin kuuluu muuten myös alttoviulu, kuten vissiin Sibeliuksenkin aikoinaan. Lahdessa kuultu versio oli Sibeliuksen lopullinen, … Jatka artikkeliin Sibeliuksen Viulukonsertto ekan kerran livenä
Vielä kerran Kullervo, ja komeasti
Tähän asti vaikuttavimman Kullervon koin ehkä yllättäen Sibelius-festivaalilla, esittäjinä Sakari Oramon johtama BBC:n sinfoniaorkesteri, Johanna Rusanen, Waltteri Torikka ja Polyteknikkojen kuoro. "Yllättäen" siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että tämä oli puhdas konserttiesitys ilman mitään visualisointia. Tai no, toiseksi vaikuttavimman - vaikuttavin on edelleen Lönnrotin Kalevalan (1849) versio - ehkä siksi, että se on tarinana … Jatka artikkeliin Vielä kerran Kullervo, ja komeasti
Synkeänvaikuttava Wozzeck
Juhlaviikot eivät suinkaan häivähtänyt hissuksiin unholaan vaan ohjelmiston loppupuolellakin oli vielä suuria juttuja kuten Wozzeck, Alban Bergin ooppera konserttiversiona, Hannu Lintu johtamassa RSO:ta, nimekkäitä solisteja ja vielä kahta kuoroakin: Dominantea ja Die Singknöpfeä. Tämänsorttisenkin musiikin (Alban Berg, Arnold Schönberg, …) osalta olen kovin noviisi; lukion musiikin tunneilta oli jäänyt fiilis, että aika vaikeata on. Ehkä … Jatka artikkeliin Synkeänvaikuttava Wozzeck
Muru-syksyn aloitus
Parin kuukauden kesätauon jälkeen taas päästiin Muruun! Lupaan taas, kuten ennenkin, etten kirjoita joka ikisestä käynnistä, mutta tällä kertaa oli pakko, kun oli tavallistakin herkumpia makuja, taas. Vähän ennakkoon jännitti, että päästäänkö testaamaan uutta sommelieria, mutta ei vielä päästy, Samuilin ja tiimin hyvässä hoidossa oltiin. Syssyn samppanjaksi oli vaihtunut Pascal Doquet Horizon, tuttu viime syksyltäkin, mutta … Jatka artikkeliin Muru-syksyn aloitus
Taiturillinen Shanghai Acrobatic Troupe
Vuoden 2015 Helsingin juhlaviikkojen Kiina-teemasta valitsemistani kolmesta esityksestä viimeisenä oli vuorossa Shanghai Acrobatic Troupen Zodiac Legend Jäähallissa. Esityksessä oli runsaasti tuttuja perinteisiä sirkusnumeroita mutta myös nykysirkushenkisempää ainesta, kaikki nivottuna löyhästi yhteen kiinalaisten horoskooppimerkkien ympärille. Nythän, 2015, on taas menossa vuohen vuosi, kuten silloinkin, kun itse synnyin (kuten lienet, hyvä oletettu lukijani, voinut havaitakin, meitä vuohen … Jatka artikkeliin Taiturillinen Shanghai Acrobatic Troupe
TAO: vaikuttavaa kollektiivista tanssia
Jos toissaillan esitys oli liike-estetiikaltaan perinteisen kiinalaista, oli TAO Dance Theaterin kahden teoksen, 4 ja 5, liikekieli jo paljon tutumpaa näin länsimaiselle tanssitaiteen katsojalle. Teoksen nimet kertovat yksinkertaisesti tanssijoiden määrän; Muutenkin nämä koreografi Tao Yen puolituntiset teokset oLIvat hyvin minimalistisen pelkistettyjä: enimmäkseen täysissä valoissa tummalla taustalla mukana vain keho ja liike, mitä nyt taustalla vähän jotain … Jatka artikkeliin TAO: vaikuttavaa kollektiivista tanssia
Wusheng Company: Peking-oopperaa taidokkaasti suomalaisittain
Kaukoidän näyttämötaiteeseen en ole suuremmin perehtynyt (vastahan olen länsi- ja kotimaisenkin osalta vielä ihan noviisi), joten satunnaiset kohtaamiset voivat olla mielenkiintoisia, kuten Wusheng Companyn Viimeinen taistelija. Tämä 1100-luvullle sijoittuva tastelunäytelmä on ilmeisesti hyvin tunnettu klassikkoteos Kiinassa. Sen tarinan keskiössä on kenraali Gao Chong (Antti Silvennoinen), joka on keisarillista sukua, mutta armeijan hierarkiassa ylipäälliikö Yue Fein … Jatka artikkeliin Wusheng Company: Peking-oopperaa taidokkaasti suomalaisittain
Pysähdyttävä War Requiem
Helsingin juhlaviikkojen klassinen ohjelma käynnistyi mahdollisimman komeasti Benjamin Brittenin War Requiemilla. Britten (1913-1976) oli brittisäveltäjä, pasifisti ja toisessa maailmansodassa aseistakieltäytyjä. War Requiem (1962) oli tilaustyö sodassa tuhotun ja uudelleen rakennetun Coventryn katedraalin vihkiäisiin. Sielunmessuksi usein käännetty requiem on katolinen messu kuolleiden puolesta, sen (kutsuma)nimi tulee ensimmäisen osan, alkurukouksen, ensimmäisistä sanoista: ”requiem aeternam dona eis, Domine” … Jatka artikkeliin Pysähdyttävä War Requiem
C:n nautinnot
Ravintola C:ssä olikin tällä kertaa helppo valita, kun tarjolla oli valmiita menuja vain yksi eikä erikseen keittiömestarin ja viinimestarin menuja kuten aiemmin. Hyvältä vaikutti paperilla, joten ei valittamista vaihtoehdon puutteesta. Taittingerin samppanjalla lähti nautiskelu mukavasti käyntiin. Ennen kuuden ruokalajin menun ensimmäistä varsinaista annosta pöytään kannettiin yksi kerrallaan hauskoja amuseja: possunnahkaa ”puffattuna” rapeaksi (mikähän tälle tekniikalle olisi suomenkielinen termi... pöyhöttää?) … Jatka artikkeliin C:n nautinnot
Berthan pidempi menu
Ravinteli Berthan menusysteemi oli hiukan muuttunut sitten viime kerran: olikohan nyt niin, että oli 2+2 alkuruokaa, 2 pääruokaa ja 2 jälkiruokaa, ja niistä saattoi koota 4 (1+1 alku, 1 pää, 1 jälki) tai 6 ruokalajin (2+2 alku, 1 pää, 1 jälki) menun, ja vielä säätää ottamalla alkuun lihalaudan ja väliin juuston. Jos matikkapääni pysyi mukana, … Jatka artikkeliin Berthan pidempi menu
Vallankumous täräytti
KOM-teatterin Vallankumous on niitä esityksiä, jotka missasin viime talvena; Teatterikesä suo onneksi toisen mahdollisuuden. En ole ihan varma, mitä odotin, mutta yli ja varsinkin ohi odotusten mentiin joka tapauksessa kirkkaasti! Tarina perustuu tositapahtumiin, lyhyeen Nikolainkirkon (sittemmin Suurkirkon, nyk. Helsingin tuomiokirkon) valtaamiseen, johta johtivat juristi Jean Boldt (Pekka Valkeejärvi) ja saarnaaja, muotiliikkeen omistaja Josefiina ”Sisar” Huttunen … Jatka artikkeliin Vallankumous täräytti
Erinomaisuutta 