Muru White Christmas Galerie Forsblomilla

Muru jatkoi pop-up-henkisten ravintoloiden perinnettään: taannoin pari vuotta sitten mentiin maan alle hämärään, tällä kertaa kirkkaaseen taidegalleriaan teemalla White Christmas - hyvä ajatus, koska Helsinkiin saatiin tänä talvena lumi vasta tapaninpäivänä. Galleria Forsblomilla oli Peter Frien, Carolus Enckellin ja Linn Fernströmin näyttelyt - viimeksimainitusta oli saman päivän Hesarissakin illallisemme kunniaksi  juttu ja arvio. Näiden visuaalisesti upeiden mutta temaattisesti vähintäänkin hämmentävien kuvien katveessa … Jatka artikkeliin Muru White Christmas Galerie Forsblomilla

Kuvassa Minna Haapkylä. Kuva: Timo Teräväinen.

Narsismista oivaltavasti

Heini Junkkaalan kirjoittama ja Milja Sarkolan ohjaama Olipa kerran minä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä on esitys, josta olisi pitänyt kirjoittaa heti saman tien, mutta käytännön syiden (=työkiireiden) vuoksi tämä tulee näppikseltä ulos vasta nyt parin viikon viiveellä, vähän ehkä jo väljähtyneenäkin, valitettavasti. Esitys nimittäin puhutteli monella tapaa: toki aihekin oli kiinnostava ja tärkeä, mutta erityisesti vaikuttivat teksti, ohjaus … Jatka artikkeliin Narsismista oivaltavasti

Hoshito – 8 ruokalajin menu

Kaukoidän ruokakulttuuri ei ole itselleni ihan ominta, mielikuvaani siitä liittyy usein vahva mausteisuus ja tulisuus, jotka eivät välttämättä osu makuuni. Toisaalta taas esim. sushien makumaailmassa on hyvinkin hentoja ja herkkävireisiä sävyjä. Japanilainen ravintola Hoshito oli alun perin Mäkelänkadulla, siellä muutama vuosi sitten käytiinkin. Tila oli hyvin pieni ja sen yhdessä nurkassa oli "keittiö", johon kokki nipin napin mahtui kattiloineen … Jatka artikkeliin Hoshito – 8 ruokalajin menu

Copas y Tapas

Nimeltään, viineiltään ja osin ruoaltaankin espanjalaishenkinen Copas y Tapas Kluuvin kulmilla on aina välillä unohtuva raaka timantti: siellä on tullut käytyä muutamiakin kertoja, mutta blogiin se ei ole aiemmin "päässyt" - ei laadun puutteen vuoksi vaan siksi, että olen nauttinut siellä vain paria ruokalajia, kun täyteen blogi-juttuun pitäisi olla ainakin kolme. No, nyt tulee sekin puute korjattua. … Jatka artikkeliin Copas y Tapas

Das Ria monena

Minna Koskelan käsikirjoittama ja ohjaama Das Ria - diivan kuolema Teatteri Jurkassa on mielenkiintoinen ja vähän hämmentäväkin näytelmä - ja hämmentävyyshän on aina hyvä juttu! Tarina sijoittuu Androgyne Films -elokuvayhtiön kuvauksiin. Sen keskushenkilönä on Alli (Ria Kataja), parikymppinen muonitusta hoitava harjoittelija, joka yllättäen saa pestin elokuvan tähden, seitsemänkymppisen diivan Ritva Kajonkosken (Ria Kataja) avustajana. Mukana on … Jatka artikkeliin Das Ria monena

SEE | OBEY

Susanna Leinonen companyn uusin teos SEE | OBEY on kiehtova yhdistelmä elokuvaa, tekstiä, ääntä ja tanssia. Teoksen alaotsikosta ”tanssia elämän absurdismista” en oikein taida saada kiinni, mutta enpä ole alaotsikoista ennekään piitannut: niillä yritetään ohjata vastaanottoa ja tulkintaa, mille en ole altis: kun teos on annettu katsojille, se elää näiden mielissä omaa elämäänsä, kuin kotoa … Jatka artikkeliin SEE | OBEY

Ville Rusanen. Suomen kansallisooppera: Ooopperan kummitus. Kuvaaja: Stefan Bremer.

Kansallisoopperan kummitus

Andrew Lloyd Webberin säveltämä Oopperan kummitus (1986) perustuu ranskalaisen Gaston Leroux’n kauhuromaaniin Le Fantôme de l’Opéra (1910). Musikaalin ensi-ilta oli 9.10.1986 Lontoossa, jossa se edelleen menee, nyt jo siis 30. vuottaan. Myös Kansallisoopperan tuotanto - todellakin oma tuotanto, vaikkakin ilmeisesti Lontoon valvovan silmän alla - on huikean suosittu: jo ennen ensi-iltaa kaikki 70 000 lippua … Jatka artikkeliin Kansallisoopperan kummitus