Tähän asti vaikuttavimman Kullervon koin ehkä yllättäen Sibelius-festivaalilla, esittäjinä Sakari Oramon johtama BBC:n sinfoniaorkesteri, Johanna Rusanen, Waltteri Torikka ja Polyteknikkojen kuoro. "Yllättäen" siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että tämä oli puhdas konserttiesitys ilman mitään visualisointia. Tai no, toiseksi vaikuttavimman - vaikuttavin on edelleen Lönnrotin Kalevalan (1849) versio - ehkä siksi, että se on tarinana … Jatka artikkeliin Vielä kerran Kullervo, ja komeasti
Juhlaviikot eivät suinkaan häivähtänyt hissuksiin unholaan vaan ohjelmiston loppupuolellakin oli vielä suuria juttuja kuten Wozzeck, Alban Bergin ooppera konserttiversiona, Hannu Lintu johtamassa RSO:ta, nimekkäitä solisteja ja vielä kahta kuoroakin: Dominantea ja Die Singknöpfeä. Tämänsorttisenkin musiikin (Alban Berg, Arnold Schönberg, …) osalta olen kovin noviisi; lukion musiikin tunneilta oli jäänyt fiilis, että aika vaikeata on. Ehkä … Jatka artikkeliin Synkeänvaikuttava Wozzeck
Parin kuukauden kesätauon jälkeen taas päästiin Muruun! Lupaan taas, kuten ennenkin, etten kirjoita joka ikisestä käynnistä, mutta tällä kertaa oli pakko, kun oli tavallistakin herkumpia makuja, taas. Vähän ennakkoon jännitti, että päästäänkö testaamaan uutta sommelieria, mutta ei vielä päästy, Samuilin ja tiimin hyvässä hoidossa oltiin. Syssyn samppanjaksi oli vaihtunut Pascal Doquet Horizon, tuttu viime syksyltäkin, mutta … Jatka artikkeliin Muru-syksyn aloitus
Vuoden 2015 Helsingin juhlaviikkojen Kiina-teemasta valitsemistani kolmesta esityksestä viimeisenä oli vuorossa Shanghai Acrobatic Troupen Zodiac Legend Jäähallissa. Esityksessä oli runsaasti tuttuja perinteisiä sirkusnumeroita mutta myös nykysirkushenkisempää ainesta, kaikki nivottuna löyhästi yhteen kiinalaisten horoskooppimerkkien ympärille. Nythän, 2015, on taas menossa vuohen vuosi, kuten silloinkin, kun itse synnyin (kuten lienet, hyvä oletettu lukijani, voinut havaitakin, meitä vuohen … Jatka artikkeliin Taiturillinen Shanghai Acrobatic Troupe
Jos toissaillan esitys oli liike-estetiikaltaan perinteisen kiinalaista, oli TAO Dance Theaterin kahden teoksen, 4 ja 5, liikekieli jo paljon tutumpaa näin länsimaiselle tanssitaiteen katsojalle. Teoksen nimet kertovat yksinkertaisesti tanssijoiden määrän; Muutenkin nämä koreografi Tao Yen puolituntiset teokset oLIvat hyvin minimalistisen pelkistettyjä: enimmäkseen täysissä valoissa tummalla taustalla mukana vain keho ja liike, mitä nyt taustalla vähän jotain … Jatka artikkeliin TAO: vaikuttavaa kollektiivista tanssia
Kaukoidän näyttämötaiteeseen en ole suuremmin perehtynyt (vastahan olen länsi- ja kotimaisenkin osalta vielä ihan noviisi), joten satunnaiset kohtaamiset voivat olla mielenkiintoisia, kuten Wusheng Companyn Viimeinen taistelija. Tämä 1100-luvullle sijoittuva tastelunäytelmä on ilmeisesti hyvin tunnettu klassikkoteos Kiinassa. Sen tarinan keskiössä on kenraali Gao Chong (Antti Silvennoinen), joka on keisarillista sukua, mutta armeijan hierarkiassa ylipäälliikö Yue Fein … Jatka artikkeliin Wusheng Company: Peking-oopperaa taidokkaasti suomalaisittain
Helsingin juhlaviikkojen klassinen ohjelma käynnistyi mahdollisimman komeasti Benjamin Brittenin War Requiemilla. Britten (1913-1976) oli brittisäveltäjä, pasifisti ja toisessa maailmansodassa aseistakieltäytyjä. War Requiem (1962) oli tilaustyö sodassa tuhotun ja uudelleen rakennetun Coventryn katedraalin vihkiäisiin. Sielunmessuksi usein käännetty requiem on katolinen messu kuolleiden puolesta, sen (kutsuma)nimi tulee ensimmäisen osan, alkurukouksen, ensimmäisistä sanoista: ”requiem aeternam dona eis, Domine” … Jatka artikkeliin Pysähdyttävä War Requiem
Ravintola C:ssä olikin tällä kertaa helppo valita, kun tarjolla oli valmiita menuja vain yksi eikä erikseen keittiömestarin ja viinimestarin menuja kuten aiemmin. Hyvältä vaikutti paperilla, joten ei valittamista vaihtoehdon puutteesta. Taittingerin samppanjalla lähti nautiskelu mukavasti käyntiin. Ennen kuuden ruokalajin menun ensimmäistä varsinaista annosta pöytään kannettiin yksi kerrallaan hauskoja amuseja: possunnahkaa ”puffattuna” rapeaksi (mikähän tälle tekniikalle olisi suomenkielinen termi... pöyhöttää?) … Jatka artikkeliin C:n nautinnot
Ravinteli Berthan menusysteemi oli hiukan muuttunut sitten viime kerran: olikohan nyt niin, että oli 2+2 alkuruokaa, 2 pääruokaa ja 2 jälkiruokaa, ja niistä saattoi koota 4 (1+1 alku, 1 pää, 1 jälki) tai 6 ruokalajin (2+2 alku, 1 pää, 1 jälki) menun, ja vielä säätää ottamalla alkuun lihalaudan ja väliin juuston. Jos matikkapääni pysyi mukana, … Jatka artikkeliin Berthan pidempi menu
KOM-teatterin Vallankumous on niitä esityksiä, jotka missasin viime talvena; Teatterikesä suo onneksi toisen mahdollisuuden. En ole ihan varma, mitä odotin, mutta yli ja varsinkin ohi odotusten mentiin joka tapauksessa kirkkaasti! Tarina perustuu tositapahtumiin, lyhyeen Nikolainkirkon (sittemmin Suurkirkon, nyk. Helsingin tuomiokirkon) valtaamiseen, johta johtivat juristi Jean Boldt (Pekka Valkeejärvi) ja saarnaaja, muotiliikkeen omistaja Josefiina ”Sisar” Huttunen … Jatka artikkeliin Vallankumous täräytti
TTT-klubilla en ollut aiemmin käynytkään, enkä ollut tiennyt, että näinkin fiksu tila on kyseessä: pieni lava, jonka ympärillä nousevana puolikaarena muutama kerros erilaisia pöytä/tuoli-järjestelyjä. Ja baari. Lavalla oli lavastuksena vain tankotanssitanko. Vaikuttaa syntiseltä. Siispä baarista janojuomaa ja istumaan. Brittisiskosten Amy ja Rosana Cade kirjoittama, ohjaama ja esittämä Sister-teos tarjoaa paljasta pintaa ja pornahtavaa kuvastoa: alussa molemmat ovat … Jatka artikkeliin Sister – siskot paljaana
Huberista on tullut kirjoitettua kerran jos toisenkin, ja kun siellä näytti olevan tarjolla hampurilaisia, niin päätinpä lisätä sen kesäiseen hampparit-sarjaani. Olin syönyt pitkän lounaan Näsinneulassa, mutta arvelin, että eiköhän nyt yksi hamppari mene iltamyöhäpalaksi, lounaasta oli kuitenkin jo 6 h aikaa ja välissä pari teatteriesitystä ja tarpomista pitkin Tamperetta. Listan mukaan "purilaista" oli saatavissa rajoitetusti, mutta … Jatka artikkeliin Huberin heppahamppari
Lämpimän kosteana elokuun alun päivänä käpöttelin keskustasta kauas Näsinneulaan pitkälle lounaalle - perillä selkä märkänä, mutta onneksi oli juomia tarjolla: Kir Royal -henkinen alkudrinkki tyrnilikööristä ja cavasta ja Veen maistui myös. Jos ei ole ollut aikataulupaineita, olen syönyt useimmiten 9 ruokalajin OJ's-maistelumenun viineineen ja niin nytkin. Ruokia alkoi tulla reippaalla vauhdilla, joten pidemmittä jorinoitta niiden kimppuun. … Jatka artikkeliin OJ’s Näsinneulassa
Lompsin keskiviikkoiltana Hellaan & huoneeseen ristiriitaisin odotuksin: toisaalta odotin pakahduttavan pökerryttäviä wow-elämyksiä, joita sieltä olen monta kertaa saanut, toisaalta pelkäsin, elokuu kun oli, että viime kesän onneton kesämenuperinne jatkuu. No, sehän jatkui, joten La Crussetin cavaa siemaillessani säätelin päätäni ja odotustasoani: ei tällä kertaa innovatiivista ja konventioita haastavaa keittiötaidetta vaan "vain" erinomaista, hyvin tehtyä ruokaa hyvistä raaka-aineista. Kyllä silläkin jo … Jatka artikkeliin Hella & huone: riisuttu kesämenu
Q-teatterin, Milja Sarkolan kirjoittama ja ohjaama Jotain toista oli niitä esityksiä, joita olisi pitänyt käydä katsomassa jo alun perin, kun se meni Q-teatterissa - onneksi Teatterikesä tuo joitakin näitä helmiä näin jälkikäteen mattimyöhäisten nähtäväksi Tampereella. Näytelmän keskushenkilö on Ohjaaja (Iida Kuningas), joka ohjaa näytelmässä työstettävää näytelmää ja jonka historian, roolien ja halujen näkökulmien kautta asiat … Jatka artikkeliin Jotain toista ihmisten edessä
Erinomaisuutta 