Wusheng Company, Antti Silvennoinen (kuva: Mitro Härkönen)

Wusheng Company: Peking-oopperaa taidokkaasti suomalaisittain

Kaukoidän näyttämötaiteeseen en ole suuremmin perehtynyt (vastahan olen länsi- ja kotimaisenkin osalta vielä ihan noviisi), joten satunnaiset kohtaamiset voivat olla mielenkiintoisia, kuten Wusheng Companyn Viimeinen taistelija. Tämä 1100-luvullle sijoittuva tastelunäytelmä on ilmeisesti hyvin tunnettu klassikkoteos Kiinassa. Sen tarinan keskiössä on kenraali Gao Chong (Antti Silvennoinen), joka on keisarillista sukua, mutta armeijan hierarkiassa ylipäälliikö Yue Fein … Jatka artikkeliin Wusheng Company: Peking-oopperaa taidokkaasti suomalaisittain

Pysähdyttävä War Requiem

Helsingin juhlaviikkojen klassinen ohjelma käynnistyi mahdollisimman komeasti Benjamin Brittenin War Requiemilla. Britten (1913-1976) oli brittisäveltäjä, pasifisti ja toisessa maailmansodassa aseistakieltäytyjä. War Requiem (1962) oli tilaustyö sodassa tuhotun ja uudelleen rakennetun Coventryn katedraalin vihkiäisiin. Sielunmessuksi usein käännetty requiem on katolinen messu kuolleiden puolesta, sen (kutsuma)nimi tulee ensimmäisen osan, alkurukouksen, ensimmäisistä sanoista: ”requiem aeternam dona eis, Domine” … Jatka artikkeliin Pysähdyttävä War Requiem

C:n nautinnot

Ravintola C:ssä olikin tällä kertaa helppo valita, kun tarjolla oli valmiita menuja vain yksi eikä erikseen keittiömestarin ja viinimestarin menuja kuten aiemmin. Hyvältä vaikutti paperilla, joten ei valittamista vaihtoehdon puutteesta. Taittingerin samppanjalla lähti nautiskelu mukavasti käyntiin. Ennen kuuden ruokalajin menun ensimmäistä varsinaista annosta pöytään kannettiin yksi kerrallaan hauskoja amuseja: possunnahkaa ”puffattuna” rapeaksi (mikähän tälle tekniikalle olisi suomenkielinen termi... pöyhöttää?) … Jatka artikkeliin C:n nautinnot

Berthan pidempi menu

Ravinteli Berthan menusysteemi oli hiukan muuttunut sitten viime kerran: olikohan nyt niin, että oli 2+2 alkuruokaa, 2 pääruokaa ja 2 jälkiruokaa, ja niistä saattoi koota 4 (1+1 alku, 1 pää, 1 jälki) tai 6 ruokalajin (2+2 alku, 1 pää, 1 jälki) menun, ja vielä säätää ottamalla alkuun lihalaudan ja väliin juuston. Jos matikkapääni pysyi mukana, … Jatka artikkeliin Berthan pidempi menu

Vallankumous täräytti

KOM-teatterin Vallankumous on niitä esityksiä, jotka missasin viime talvena; Teatterikesä suo onneksi toisen mahdollisuuden. En ole ihan varma, mitä odotin, mutta yli ja varsinkin ohi odotusten mentiin joka tapauksessa kirkkaasti! Tarina perustuu tositapahtumiin, lyhyeen Nikolainkirkon (sittemmin Suurkirkon, nyk. Helsingin tuomiokirkon) valtaamiseen, johta johtivat juristi Jean Boldt (Pekka Valkeejärvi) ja saarnaaja, muotiliikkeen omistaja Josefiina ”Sisar” Huttunen … Jatka artikkeliin Vallankumous täräytti

Sister – siskot paljaana

TTT-klubilla en ollut aiemmin käynytkään, enkä ollut tiennyt, että näinkin fiksu tila on kyseessä: pieni lava, jonka ympärillä nousevana puolikaarena muutama kerros erilaisia pöytä/tuoli-järjestelyjä. Ja baari. Lavalla oli lavastuksena vain tankotanssitanko. Vaikuttaa syntiseltä. Siispä baarista janojuomaa ja istumaan. Brittisiskosten Amy ja Rosana Cade kirjoittama, ohjaama ja esittämä Sister-teos tarjoaa paljasta pintaa ja pornahtavaa kuvastoa: alussa molemmat ovat … Jatka artikkeliin Sister – siskot paljaana

Huberin heppahamppari

Huberista on tullut kirjoitettua kerran jos toisenkin, ja kun siellä näytti olevan tarjolla hampurilaisia, niin päätinpä lisätä sen kesäiseen hampparit-sarjaani. Olin syönyt pitkän lounaan Näsinneulassa, mutta arvelin, että eiköhän nyt yksi hamppari mene iltamyöhäpalaksi, lounaasta oli kuitenkin jo 6 h aikaa ja välissä pari teatteriesitystä ja tarpomista pitkin Tamperetta. Listan mukaan "purilaista" oli saatavissa rajoitetusti, mutta … Jatka artikkeliin Huberin heppahamppari