Taasko Muru-postaus, vaikka vastikään oli? Juu. Taas. Ja ihan syystä, kun oltiin taaskin niin kovin kaukana keskinkertaisuudesta kaikin tavoin. Tällä kertaa käyntiin oli myös erityinen syy (muutoin olisikin ehkä jo ollut kesätauon paikka muruilussamme): haluttiin nauttia vielä aimo annos Maukan (sommelier Markku Niemi) salitaituruutta ennen kuin on myöhäistä. Alkusamppanja oli vaihtunut sitten viime kerran: kesäsamppanjaksi … Jatka artikkeliin Sen seitsemää sorttia Murussa
Blogin hampparit-sarjan epäortodoksinen aloittaja on B-Smokeryn Pulled pork burger, normaalia burgeria ei ollut tarjolla. Mutta normaaliushan onkin perin ahdistavaa, kukapa nyt sitä haluaisikaan. B-Smokery sijaitsee Teurastamolla ja on julistuksensa mukaan "pieni bbq-ravintola, joka savustaa lähes kaiken". On pieni sisätila ja puoliavoin ulkotila, jossa kauniilla ilmalla oli mukava istuskella ja odotella: ruoka tilattiin sisältä tiskiltä, ja se tuotiin pöytään … Jatka artikkeliin Hamppari: B-smokery – Pulled pork burger
Kuopio tanssii ja soin viimeisenä iltana nähtiin nyky-flamencoa, Compañía Marco Floresin Laberíntica, herkkää ja väkevää ilmaisua, joka, kuten hyvä flamenco yleensä, puhutteli emotionaalisesti - ja ilmeisesti ei vain minua, vaan koko Musiikkikeskuksen konserttisali osoitti lopuksi suosiotaan seisten. Tätä juttua kirjoittaessani istun seuraavana päivänä junassa (juuri meni Pieksämäki) ja käyn jaakopinpainia, sorrunko pohtimaan teoksen mahdollista sisältöä … Jatka artikkeliin Marco Flores mielen labyrintissa
Kuopio tanssii ja soin kotimaisessa double bill -illassa oli Marita Liulian ja kumppaneiden Swan Song ja Susanna Leinonen Companyn Touch of Gravity. Molemmat olin nähnyt aiemmin, toisesta pulauttanut login ja toisesta en, joten sikälikin oli kiinnostavaa palata niihin uudelleen. Swan Song Illan avasi Swan Song, jonka olin nähnyt viime lokakuussa Aleksanterin teatterissa. Silloin se jätti … Jatka artikkeliin Vahvat kotimaiset: Swan Song & Touch of Gravity
Vihdoin takaisin kaikilta osin aidosti korkeatasoisessa ravintolassa - johan tässä on slummailtukin 😉 Kun OS meni kesäksi yllättäen umpeen ja jäi tältä kesältä kokemtta, kantaa Musta Lammas käsittääkseni nyt yksinään Kuopion kovatasoisen fine diningin lippua, ja korkealla kantaakin. Jo aperitiivista käytiin ihan lupaavaa keskustelua tarjoilijan kanssa: ehdolla oli pienpanimo-oluita, GT:tä pientislaamon ginistä... makean ystävänä päädyin kuitenkin … Jatka artikkeliin Musta lammas yrttimetsässä
Kuopiolainen Anssi Kantelinen voitti Top Chef: Kansintaistelu -kokkikisan keväällä, mikä auttoi muistamaan, että on taas aika käydä hänen lounasravintola Urbanissa, viime kerrasta kun oli jo pari vuotta aikaa. En tiedä, johtuiko kellonajasta, kisavoitosta vai Kuopion huonontuneesta erinomaisen tason lounasravintolatarjonnasta (OS ei enää tarjonne lounasta (eikä juuri nyt valitettavasti mitään)), mutta paikka oli ns. kuin nuijalla lyöty: … Jatka artikkeliin Urban: pikalounas
Jotkut teokset puhuttelevat minua älyllisesti, toiset iskevät suoraan tunne-elimiin, jotkut sekä että ja eräät eivät hetkauta mitenkään. Dansk Danseteaterin esittämä taiteellisen johtajansa Tim Rushtonin Black Diamond ei oikein ota asettuakseen tälle nelikentälle: luissa ja ytimissä on olo, että teoksessa oli jotain erityistä, joka olisi pitänyt bongata, mutta se kirpoaa mielen otteesta, kun sitä yrittää tavoittaa. Enkä … Jatka artikkeliin Etäinen Black Diamond
Upeata nyky-flamencoa on nähty Kuopiossa useampaan kertaan aiempina kesinä, nyt oli tarjolla portugalilaista kansanmusiikkia fadoa yhdistettynä nykytanssiin. Fadoa käsitykseni ja kokemukseni mukaan laulaa yleensä yksi nainen tai mies kitaran (tai jonkin kitarankaltaisen instrumentin) säestyksellä. Nyt lavalla oli laulaja (Joana Melo) ja kolmen miehen bändi kitaroineen (tms.) Fadon sävy on useinkin surumielinen ja tarinat kertovat petetyistä tai … Jatka artikkeliin Correr o Fado – herkkyyttä ja kiihkoa
Viime vuosien kokemuksista rohkaistuneena ja kun lista netissä näytti edelleen ihan kiinnostavalta suuntasin Puijon torniravintolaan sunnuntaina. Viime vuonna vastaavaan aikaan tilaa oli runsaasti, joten mietin, etten taida viitsiä varausta edes tehdä, mutta soitinpa kuitenkin puolta tuntia ennen kuin menin. Ja hyvä niin - sinä aikana, kun söin, talo tuli jo kokonaan täyteen! Oli vähän koleahko kesäsää, mutta pilvisenäkin … Jatka artikkeliin Puijon torniravintolassa mainiot ruoat
Mukavana kontrastina eiliselle Lappeenrannan gaalalle Kuopion gaalassa ei ollut lainkaan ihan klassista balettikoreografiaa - klassisesti koulutettuja tanssijoita kyllä mutta liike vahvasti kiinni nykypäivässä. Gaalan avasi Dennis "Ätä" Nylund, breakdancesta (tai b-boyingista) lähtöisin oleva tanssija, josta on kehittynyt täysiverinen entertainer. Avausnumerossa Eine Kleine WHATmusik hän "johti" Mozartin hittibiisiä tyylillä, joka eskaloituu hienovaraisesta hulluteen. Ei kuitenkaan tyhjää kohkaamista vaan hyvin hallittu … Jatka artikkeliin Gaala – Kuopio tanssii ja soi 2015
Lappeenrannan balettigaala osui tänä vuonna Kuopio tanssii ja soin kanssa päällekkäin johtuen kaupunginteatterin tila-asioista: gaalanäytösten jälkeen vanha teatteritalo sulkee ovensa. Kuopion redundantin näytösrakenteen vuoksi päivän syrjähyppy kuitenkin onnistui: torstaina Kuopioon, perjantaina Lappeerantaan ja lauantaina takaisin Kuopioon. Junassa voi kätevästi vaikka kirjoitella blogia. (Kuivakalla ja fiksulla huumorilla gaalan juontanut Timo Sokura on muuten vastikään valittu Lappeenrannan … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa tuoretta ja hyvin säilynyttä
Lappeenrantalainen Wanha Makasiini Bistro on keväällä Imatralaisessa valittu Etelä-Karjalan parhaaksi ravintolaksi; kakkoseksi oli jäänyt Wolkoff, johon ihastuin viimeksi käydessäni. Odotukset siis korkealla, varsinkin kun ravintola verkkosivuillaan kutsuu "nauttimaan kaupungin parhaasta ruoasta" (mainittakoon, että "paras" on ns. kaupallista kehumista eikä eikä siksi vaadi tutkimustuloksia tuekseen kuten varsinainen vertaileva markkinointi tosiasiaväittein - mutta toki se on rohkea … Jatka artikkeliin Wanha Makasiini
Tänä vuonna jo 46. kertaa järjestetyn Kuopio tanssii ja soi -festivaalin eka ulkomainen vierailuesitys oli ranskalainen Compagnie Käfig johtajansa Mourad Merzoukin teoksella Boxe Boxe. Teos alkaa jousikvartetin soitolla, ja pian keskellä olevasta minikokoisesta nytkkeilykehästä nousee lauma kirkkaan punaisia nyrkkeilyhanskoja liikkuen musiikin tahdissa kuin käsinuket. Nyrkkeily onkin keskeisiä innoituksen lähteitä Merzoukille: hän haluaa tarjota uutta näkökulmaa … Jatka artikkeliin Boxe Boxe – virtuoosista nyrkkeilytanssia
Ravintola Bröd avasi muutama kuukausi sitten ovensa, jotka sijaitsevat Bulevardilla. Ennettäin tuossa osoitteessa muistan olleen Teboilin (pää?)konttorin, joka oli ainakin ulkoapäin ihan mahdottoman ruma - nyt rohjo on peruskorjattu hotelliksi. Hotelli lienee mielestään design-henkinen, vaikkei visuaalisemmin suuntautunut seurani ollutkaan ravintolan sisustuksesta erityisen vaikuttunut - omaa epäherkkää design-aistiani sisukset eivät häirinneet. Mutta syömäänhän tänne oltiin tultu eikä seiniä … Jatka artikkeliin Bröd
Viikko 22 uhkasi jäädä vuoden ensimmäiseksi, jolloin ei olisi mitään esitystä, joten tomerasti etsiskelin, mitä olisi vielä tarjolla, kun enimmät teatterit, ooppera & baletti, jne. olivat jo pääosin kirmanneet kesälaitumille. Bongasin tenori Juan Diego Flórezin konsertin perjantai-iltana - olin sen kyllä jo aiemminkin noteerannut, mutta ohittanut, koska ooppera konserttimuodossa ei useinkaan saa minua isommin syttymään. Perulainen Flórez … Jatka artikkeliin Juan Diego Flórez
Erinomaisuutta 