Olisiko tähän väliin taas paikallaan juttu Murusta? Niinkö? No, mikä ettei! Iltakattaus, kuten normaalisti, ja samppanjalla aloitettiin, kuten normaalisti, viime ajoilta jo hyvinkin tutuksi käynyttä Bérèche et Filsiä vielä riittää - ja hyvä niin, mitä mainioin kuplajuoma. Muutenkin vakiomeininki, eli Maukka tuo sopivaksi katsomiaan ruokia ja juomia ja me naustiskelemme sotkeutumatta isommin valintoihin. Ekaksi saatiin kyyttö-tartaria. En muista … Jatka artikkeliin Muru – tartar encore
En ole oikein koskaan ollut muumi-ihminen - lapsenakin äiti luki meille Grimmin satuja, Aku Ankkaa ja muuta, mutta muumikirjat eivät jostain syystä kuuluneet vaatimattoman kotikirjastomme antiin. Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjankin luin vasta pari päivää ennen kuin näin Anandah Konosen baletin. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Selvä aukko sivistyksessä ja kulttuurinen kuollut kulma tämä … Jatka artikkeliin Muumipeikko ja pyrstötähti tanssien
Tarjolla oli monenlaista liikettä, kun Kansallisbaletin tanssijat esittelivät kykyjään koreografeina seitsemän uuden teoken Dance ON -illassa - joukossa niin aiemminkin koreografeina kunnostautuneita tanssijoita kuin ainakin itselleni uusiakin tuttavuuksia. Illan aloitti Emmi Pennasen Squares and Circles, jossa neljän naistanssijan voimin tulkittiin niin kulmikkaan robottimaista kuin luontevamminkin soljuvaa liikettä. ”Elämiemme polut kulkevat ristiin rastiin”, kirjoittaa koreografi käsiohjelmassa, … Jatka artikkeliin Dance ON – tanssijat koreografeina
Kansallisbaletissas juuri ensi-iltansa saanut Jorma Elon palkittu nykybaletti Kesäyön unelma sai kantaesityksensä Wienin valtionoopperan baletissa vain viitisen vuotta sitten, varsin tuoretta tavaraa siis. Tarina tosin on vanha pohjautuen Shakespearen näytelmään Juhannusyön uni (kuten Matti Rossin vuoden 2005 suomennos alkuperäisnimestä A Midsummer Night's Dream kuuluu; Elo tosin tuntuu preferoivan Paavo Cajanderin suomennosta vuodelta 1891 suurpiirteisemmin käännetyllä otsikolla … Jatka artikkeliin Kutkuttava Kesäyön unelma
Tukholman-laivoilla olen usein syönyt erinomaisen hyvin, mutten ollut ajatellut, että se olisi mahdollista lyhyillä Tallinnan-paattimatkoillakin. Baltic Queen -laivan mielikuvituksellisesti nimetty à la carte -ravintola Gourmet Baltic Queen osoitti minun olleen väärässä. Perin miellyttävä tapa matkata Tallinnasta Helsinkiin: istua mukavassa ympäristössä alati vaihtuvin merinäköaloin, ja joku tuo ylen aikaa hyvää ruokaa eteen 🙂 Alkumaljaksi luonnollisesti laivan samppanja, … Jatka artikkeliin Gourmet Baltic Queen ylitti odotukset
Prinsessa Ruusunen on järjestyksessä keskimmäinen Tšaikovskin kolmesta baletista (Joutsenlammen ja Pähkinänsärkijän ohella); se on pirun pitkä, ilman väliaikoja kolmisen tuntia, ja niinpä yleensä esitetäänkin Marius Petipan alkuperäisen koreografian pohjalta (tai osittain sen pohjalta) lyhyemmäksi muokattuja tulkintoja. Eesti Rahvusballettissa viime syksynä ensi-iltansa saaneen version oli muokannut kansallisbaletin taiteellinen johtaja Toomas Edur. Klassinen tarina ja baletti ovat tuttuja, niiden taustoja … Jatka artikkeliin Uinuv Kaunitar
Cru-ravintolasta jäi edellisellä kerralla erityisen hyvät muistot, joten tähän hotellin alekerran ravintolaan piti ehtiä tälläkin Tallinan-reissulla, vaikka aikataulu olikin haasteellinen; muutaman ruokalajin myöhäinen lounas sentään onnistui. Lomalla kun olin, (ikään kuin jonkin syyn tarvitsisi..) samppanjalla aloitin: Tribaut-Schloesser Premier Cru Brut oli mukavaa maisteltavaa ruokaa odotellessa. Ylen aikaa ei tarvinnut odotella, kun amuse jo tuotiin nenän eteen: peura-tartar, sinapinsiemeniä ja tillimajoneesia … Jatka artikkeliin Cru meni metsään
Tšaikovskin 175-vuotisfestivaalin ohjelman ainoa kokonainen ooppera oli Patarouva (Padaemand viroksi), jonka tapahtumat Pushkinin tekstiin perustuva libretto sijoittaa 1700-luvun loppuun. Olin viimeksi nähnyt sen peräti 10 vuotta sitten Suomen Kansallisoopperan modernina nykyaikaan siirrettynä produktiona. Nyt nähty Rahvusooper Estonian produktio (tasan 11 vuoden takaa, ensi-ilta 16.4.2004) oli perinteisempi: tapahtumat sijoittuivat 1800-luvulle (paitsi 2. näytöksen 1700-lukuteemainen naamiaisjuhla). Tarinan keskiössä on nuori köyhä upseeri … Jatka artikkeliin Padaemand
Tällä Tallinnan reissulla kaikki illat oli varattu esityksille, joten pitkille illallisille hyvissä ravintoloissa ei ollut mahdollisuutta. Syödä kuitenkin pitää, ja kahtena päivänä oli kalenterissa kolonen edes muutaman ruokalajin myöhäiselle lounaalle, joten piti valita paikat tarkasti. Toiseksi valikoitui Kohvik Moon, sataman liepeillä oleva omaperäinen mutkaton paikka, joka on viime vuoden 50 parhaan ravintolan listalla peräti sijalla numero 8. Moon tarkoittaa … Jatka artikkeliin Kohvik Moon
Talvilomalla huhtikuun puolivälissä suuntasin Tallinnaan, jossa Rahvusooperassa järjestettiin festivaali Tšaikovskin 175-päivän kunniaksi. Festivaali tosin alkoi omalta osaltani vähän hassusti. Ostan sen verran paljon lippuja esityksiin, että kai näin oli joskus määrä käydä, ja nyt sitten kävi: olin ostanut lipun väärälle päivälle. Osuvasti kyse oli juuri Oneginista, jonka tarinassa vääräaikaisuus on keskeinen juttu 🙂 Festivaalin ensimmmäisenä esityksenä oli John Crankon … Jatka artikkeliin Tšaikovski 175 v & One(third)gin
Tuli vihdoin käytyä Skifferissä Erottajalla - sitä on kehuttu, mutta ei ollut osunut omalle kohdalle aiemmin. Nyt osui ja hyvä niin! Skifferin päätuote on pizzat, joita nimittävät hauskasti liuskoiksi - liuskahan on Kielitoimiston sanakirjan mukaan "kapea(hko) nauhamainen kaista, kaistale, suikale" tai "kirjoitettu paperiarkki". Kaistaleen muotoinen, kyllä, mutta "kapea(hko)n" mielikuvallista määritelmää lätyn koko kyllä haastaa 🙂 "Pizzeriaksi" Skifferissä on … Jatka artikkeliin Skifferin mainiot liuskat
Pääsiäisenä piti tulla Tampereelle katsomaan erilaista Parsifalia, mutta ongelmaksi oli muodostua se, mistä saa ruokaa syödäkseen, pääsiäissunnuntaina kun enin osa laatusyöttölöistä oli kiinni. Näsinneulan ravintola oli poikkeus, joten sinne siis! Toki sinne olisi voinut mennä muutenkin, keikkuuhan se Tampereen top-4-suosikkiravintoloiden listallani - ja männävuosinakin, kun sen taso ei ollut ihan nykyisellään, siellä tuli käytyä upeiden … Jatka artikkeliin Näsinneula: Finlandia-menu
Pääsiäisenä nähtiin Tampere-talossa nuorten tekijöiden versio Parsifalista, keskiaikaisesta ritaritarusta, jossa vilisee kristillisen mytologian artefakteja kuten pääsiäisteemaiset Graalin malja ja Longinuksen keihäs. Ihmisen sisällä käytävää hyvän ja pahan taistelua oli vielä konkretisoitu tuomalla henkilögalleriaan intiaanitarusta hyvä ja paha susi. (Kumpi voittaa? Se jota ruokit!) Myös ekologisuus oli esillä, mikä sekin tällaista puolikaappiviherhippiä lämmittää. ”Tarinalliseksi spektaakkeliksi” tekijöidensä … Jatka artikkeliin Trikkaava Parsifal
Nyt voisi olla taas hyvä hetki blogata Murusta, viime bloggauksesta kun onkin jo monta kuukautta (kun ei ihan joka kerrasta kehtaa, vaikka aihetta aina onkin). Tässä välissähän Muru ehti olla tammikuun kiinnikin, jolloin uusivat ilmastointia, laajensivat viinikaappia - ja rakensivat makkarakaapin! Sen antimia innokkaasti odotellessa nautimme nyt perinteistä Muru-iltaa vakioporukassa, taas iltavuorossa eli klo 20 kattauksessa. Alkumaljana … Jatka artikkeliin Muru ~28
Kaija Saariahon musiikkiin en ole juurikaan aiemmin tutustunut, ja ennakkokäsitykseni oli, että se olisi ”vaikeaa" - ja kun olen (taide)musiikin suhteen ylipäätään noviisi (ja nykymusiikin suhteen tuskin edes postulantti), ajattelin, etten tohdi ihan kylmiltäni mennä kokemaan hänen melko tuoretta Émilie-oopperaansa. Niinpä kuuntelin musiikkia bussimatkoilla ym., jotta korva tottuisi enkä ihan säikähtäisi ensi-illassa; hyväksi onneksi myös Taideyliopiston … Jatka artikkeliin Émilie tiedon ja tunteen palossa
Erinomaisuutta 