Ludvig Minkusin säveltämä ja alun perin Marius Petipan koreografioima Don Quijote on klassisen baletin prototyyppinen edustaja - ja Kansallisbaletissakin sitä on tanssittu jo ennen sotia. Ohjelmistossa nyt oleva versio on Patrice Bartin ("Petipan mukaan") - senkin ensi-ilta oli jo lähes 20 vuotta sitten, ja esityksiä on ehtinyt kertyä lähes 100. Näistä olen osunut näkemään vasta … Jatka artikkeliin Don Quijote, ja uudelleen
Jotkut jutut potkivat vastaan, kun niitä yrittää naputella ulos, tämä on vähän sellainen; saa nähdä, mitä tästä tulee. Kyse on siis Kansallisteatterin Omapohjassa pyörivästä näytelmästä Red joka jätti mukavan levottoman vaivauksen pyörimään mielen liepeille. Näytelmän kirjoittanut John Loganin on tehnyt myös elokuvakäsikirjoituksia, hyvin tunnettujakin ja myös itselleni monia mieleenjääneitä populaarikulttuuriteoksia: Gladiator, The Time Machine, Star Trek: Nemesis, The Last … Jatka artikkeliin Red jätti suloisen vaivauksen
Savoyssa tuli viimeksi käytyä ihan kunnon illallisella aika tarkkaan neljä vuotta sitten; silloin puolisolle jäi jotain hampaankoloon, eikä ilman hammastikkua selvitty tälläkään kertaa - itse kyllä nautin niin silloin kuin nytkin. Kun kylän fine dining -paikkoja on viime aikoina laonnut kuin kuusipuita syysmyrskyssä (Chez Dominique, Luomo, Postres, Sundmans, ...), Savoy alkaa olla genren viimeisiä lipunkantajia. Kehitys … Jatka artikkeliin Vanha kunnon Savoy?
Vaikka ravaan Oopperatalolla kuulemma alvariinsa, tulee enemmänkin katsottua tanssia, kun taas oopperoita paljon valikoidemmin - niinpä Immo Karamanin Kansallisoopperaan ohjaama Ovela kettu ei välttämättä olisi ollut prioriteettilistallani ellei Iittalan Taika-sarjaan ihastunut sisareni olisi halunnut sitä synttäriohjelmakseen. Hyvä kun halusi, esitys oli elämys, jopa siinä määrin että täytti blogini "kriteerit" 🙂 Klassisen musiikin makuni on kohtalaisen kypsymätön, … Jatka artikkeliin Ovela kettu hivelee silmää ja (kieli)korvaa
Porvoossa hyvässä huudossa oleva Sinne avasi ravintolan Helsinkiin nelisen kuukautta sitten, Eerikinkadun alkuun ihan Forumin taakse. Koska olen nähtävästi vanhanaikainen fine dining -dinosaurus, bistrot eivät välttämättä ensimmäisenä ponkaise "must try" -listani kärkeen, mutta tämä sinne kuitenkin punki saatuaan hyvää huutoa täälläkin. Synttärihengessä kolmen hengen porukalla menimme sinne siis lauantai-iltapäivällä. Ovesta sisääntullessa on ensin deli-puoli puoteineen, taaempana … Jatka artikkeliin Sinne!
A21 Dining on ainakin kahdella tapaa hauskan omalaatuinen ravintola: se tarjoilee vain pitkähköjä (5 tai 7 ruokalajia) teemamenuja, ja viinipaketin ohella menulle on saatavana tarkkaan paritettu cocktail-paketti. Drinksut ruokajuomina kuulostaa ehkä aluksi oudolta, mutta ne toimivat mainiosti; cocktailien etu viiniin verrattuna on mahdollisuus tarkasti räätälöidä juuri sopiva maku ruoan pariksi - viiniä ei voi (tai ei ainakaan … Jatka artikkeliin A21: Talvivaellus cocktailien kera
Taas on blinikausi! Ensimmäiset blinini joskus vuosia sitten söin Lasipalatsissa, jonka blineistä onkin muodostunut mielessäni prototyyppi, johon muita blinejä vertaan - useinkin niiden muiden vahingoksi. Lasipalatsin tavoista tarjota blinejä suosikkini on "syö blinejä niin paljon kuin haluat ja X lisuketta" eli hinnoittelu perustuu lisukkeiden määrään ja blineja voi syödä niin paljon kuin napa vetää. Blinit ovat isoja ja … Jatka artikkeliin Blinejä lounaaksi Lasipalatsissa
Yritän välttää esityksiin liittyviä valtaisia ennakko-odotuksia. Poikkeus vahvistaa tämänkin säännön: Tero Saarisen Kullervoa olen odotellut jo 10 kk ajan. Tänä aikana olen toki pitänyt muitakin Kullervoja: Savonlinnassa kesällä Aulis Sallisen Kullervo-ooppera, jonka taustaksi piti lukea Vanhan Kalevalan Kullervo-runot ja Uuden Kalevalan Lönnrotin Kullervo-runoelma sekä vielä Aleksis Kiven Kullervo-näytelmä - josta pahaksi onneksi SKS julkaisi vielä syksyllä … Jatka artikkeliin Kullervo, Teron poika
Pori Dance Company vieraili Aleksanterin teatterissa kolmen teoksen illan verran. Pori on suomalaisen tanssitaiteen kannalta tärkeä paikakkunta - ovathan sieltä lähtöisin mm. Jorma Uotinen ja Tero Saarinen, parhaiten kansainvälisesti tunnettuja tanssitaiteilijoitamme. Pori Dance Companyn taustalla on Liisa Nojonen, joka on kouluttanut Porissa tanssijoita jo yli 30 vuoden ajan. Esityksen jälkeistä yleisökeskustelua vetänyt Uotinen hahmotteli illassa jonkinlaista … Jatka artikkeliin PDC kolmen miehen voimin
Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ammattiopiskelijat toimivat koreografeina ja tanssijoina illassa, jossa nähtiin peräti 12 lyhyttä teosta. Nykytanssi selvästi dominoi, mutta klassisempaa edusti etenkin Katerina Torpin Light niin liikekieleltään, sukupuolirooleiltaan kuin eteeriseltä olemukseltaankin. Osin klassisia viitteitä oli myös illan avanneessa Emmi Salosen Busyness-teoksessa, jossa kolme neitoa veti sujuvasti monenlaista liikettä kärkitossuissa: klassisesta nykytanssin kautta rytmiseen "sauvakävelyyn". Teoksista periäti … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2015)
Pitkän päivän ja alkuillan tilaisuuden jälkeen nälkä hiukan vielä juili vatsan (tai ainakin suun) seutuvilla, joten päätimme suunnata Gaijiniin, jossa en ollut aiemmin käynytkään, kokemukset kun sisarravintoloistaan olivat vaihtelevia, ja aasialainen keittiö kun ei ole rakkaimpia intohimojani. Kevyet ennakkoluuloni kuitenkin särähtivät kerralla pirstaleiksi. Illan hetki oli jo edistynyt, joten pitkään menuun emme sortuneet vaan otimme jokusia pieniä paloja alkuun ja päänumeroksi … Jatka artikkeliin Gaijin ad hoc yllätti
Tapiola sinfoniettan iltapäiväkonsertin ohjelmassa oli Sibeliuksen näyttämömusiikkia: ainoa ooppera Neito tornissa ja ainoa balettipantomiimi Scaramouche (op. 71); molemmista versiot, jotka kapellimestari Tuomas Hannikainen oli muokannut osana tohtorinopintojaan. Neitsyt tornissa Neito/neitsyt tornissa -oopperaa Hannikainen käsiohjelmassa kertoi muokanneensa sinfonisemmaksi ja poistaneensa äänimaisemajaksoja, ja toki lauluäänet oli korvattu soittimilla. Alkuperäistä versiota en muista kuulleeni, mutta arvatenkin muokkaus on … Jatka artikkeliin Scaramouche – ei fandangoa mutta huikea visualisointi
Taas eka kerta! Ensimmäinen esitys tänä vuonna ylipäätään, ja tämä Kansallisoopperan produktio oli ensimmäinen La Bohème, jonka näin kokonaan livenä - aiemmin olen nähnyt vain ”etä-livenä” leffateattereissa lähetykset Govent Gardenin ja Metropolitanin versioista ja tokihan Puccinin musiikki oli monin osin tuttua, ja Rent-musikaail tietysti nähty 🙂 Oopperan libretto perustuu Henri Murgerin Scènes de la vie de bohème -tarinoihin ja … Jatka artikkeliin La Bohème Kansallisoopperassa
Vuodenvaihteessa on tapana kelailla kaikenlaista menneestä vuodesta, joten liitynpä tähän kelaajien hilpeään joukkoon ja katsastan hiukan viime vuoden esityskuluttamistani ja -bloggaustani. Statistiikkaa Ensin lyhyt tilastokatsaus: vuoteen mahtui 84 esitystä, joista 19 oli "etäesityksiä" (leffateattereissa katsottuja lähetyksiä New Yorkista tai Lontoosta), kuitenkin siis 68 "lähi-live"-esitystä. Pyrkimys, että joka viikolle osuisi joku esitys, ei ihan toteutunut: peräti 12 kuivaa … Jatka artikkeliin Vuoden 2014 esitykset – mitä jäi mieleen
Pitkästä aikaa Helsingin Musiikkitalossa! Sinne houkutteli Sibeliuksen Kullervo - kesällä koin Savonlinnassa Sallisen Kullervon, ja helmikuussa 2015 on Kansallisbaletissa luvassa odotettu Tero Saarisen Kullervo (Sibeliuksen musiikkiin). Oli siis korkea aika kuulla ensi kertaa Sibeliuksen Kullervo ihan livenä - ja vieläpä Leif Segerstamin johtamana, johdettavanaan Turun filharmonisen orkesterin lisäksi kolmesta mieskuorosta (Laulu-miehet, Laulun ystävät ja Naskalit) … Jatka artikkeliin Sibelius: Kullervo
Erinomaisuutta 