Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on pyörinyt suosittuna jo toistakymmentä vuotta - nyt näkemäni esitys, tämän talven ensinmmäinen, oli peräti jo numero 130. Edellisen kerran näin sen lähes 7 vuotta sitten (encore-palvelun perusteella arviolta esitys numero 83), joten oli jo korkea aika nähdä se uudelleen! Toki voi kysyä, miksi aikuinen ihminen menee katsomaan "koko perheen" (lue: lasten) balettia … Jatka artikkeliin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin
Viime kerta Farangissa aika tarkkaan vuosi sitten oli yhdistelmä erinomaista ja keskinkertaista, niinpä olikin erirtyisen kiinnostavaa mennä nyt uudelleen. Suosionsa on edelleen hyvä: sopivan ajan löytäminen vaati useamman sähköpostikierroksen edestakaisin (online-varaussysteemiä ei ole). Drinksuissa Farang on ania loistanut, sellaisella siis homma käyntiin: Sailor Tom, jossa limeä, minttua, ja inkivääriä - mainio makuyhdistelmä makeutta ja raikkautta. Kolmesta maistelumenusta valittiin … Jatka artikkeliin Farang – menu ”Panwa”
Kansallisooppera diversifioi tarjontaansa kevyempään suuntaan: nyt sai ensi-iltansa nuoremman Johann Straussin Lepakko ja ensi syksynä nähdään (tai hän näkee, ken ennättää ostaa suursuositut liput) musikaali Oopperan kummitus. Edellisen taiteellisen johtajan aikana moinen hupsutus ei kaiketi olisi tullut kyseeseen, mutta Lilli Paasikivellä riittää rohkeutta laajentaa kevyemmänkin ohjelmiston puolelle. Oopperan julkisen rahoituksen niukentuessa omaa rahoitusta pitänee kasvattaa, mihin kevyempi … Jatka artikkeliin Samppanjan siivittämä Lepakko
Jotkin blogijutut pakottautuvat purskahtaen ulos nopeasti (esim. R&J), useimmat kuitenkin ulostautuvat ihan kiltisti hyvässä järjestyksessä, kun vain alkaa kirjoittaa - eräät taas vaativat kypsyttelyä ja vaivaavat kutkuttavasti mieltä ylen pitkään ennen kuin vaivoin suostuvat ottamaan tekstin hahmon. Tämä juttu kuuluu näihin jälkimmäisiin. Espoon kaupunginteatterin Kojoottikuu perustuu José Riveran näytelmään References to Salvador Dalí Make Me Hot vuodelta … Jatka artikkeliin Kojoottikuu kiehtoo
Viimeksi tuli kirjoitettua Murusta yli kolmannesvuosi sitten, joten lienee jo taas aika. Perinteen mukaisesti oltiin liikkeellä torstai-iltana klo 20 kattauksessa ja etkoryypyt oli napattu Tornin American Barissa. Jatkoryypyksi saatiin heti alkuun Pascal Doquet Blanc de Blancsia (vissiin sitä Horizonia, jota taannoin kehuivat lavakaupalla hankkineensa). Hyvää oli, kuten viimeksikin. Menusta keskusteltiin Maukan kanssa lähinnä vain ruokalajien … Jatka artikkeliin Muru taas
Elokuussa Teatterikesän aikaan mouhotin, että Hellan ja huoneen kesämenussa ruoan kiinnostavuus oli laskenut ja luovuus säästöliekillä vaikkakin laatu edekkeen kohdallaan. Niinpä hiukan jännitti, että miten nyt, kun kesä jo säidenkin puolesta oli auttamatta ohi (juuri alkanut lumipyry tuotti yön aikana 10 cm lumikerroksen Tampereelle). Huoli oli turha: ruoan yllätyksellisyys, luovuus ja kiinnostavuus olivat vähintäänkin aiemmin … Jatka artikkeliin Hella ja huone taas tasollaan
Tälläkin kertaa Tampereen-reissulla yritin tunkea ohjelmaan sekä teatteria että ravintoloita, mikä on aina haasteellista, niiden molempien optimaalinen nautinta-aika kun osuu samoihin illan hetkiin. Iltoja oli rajallisesti ja mainioita ravintoloita Tampereella monia, joten piti priorisoida: Ravintola C:hen piti ainakin päästä, se kun on aina ollut varma valinta. Tein tälläkin kertaa ikävän tempun ja varasin pöydän teatterin … Jatka artikkeliin C:ssä tamperelaista ryhveliä ynnä muuta herkkua
Valtteri Raekallion edellinen teos, Mihin valo katoaa, oli mielenkiintoinen yhdistelmä tanssia, tilataidetta ja performanssia tai mitä lie. Pääosassa siinä oli Raekallion väkevän fyysillinen liike, ja muu höhä toki oli kiinnostavaa myös, joten joltisetkin odotukset oli tälle uudelle Edustaja-teokselle. Ennakkotietona oli lähinnä, että luvassa on Raekallion "fyysistä mielenteatteria Eino Santasen runoihin" ja että bussi lähtee Kiasman … Jatka artikkeliin Edustaja (itse itseänsä edustamassa)
TTT:n Kaikki on kohta hyvin alkaa man-bunilla varustetun beefcake-tyylisen nuoren miehen puoli-itkuisella lyhyellä monologilla. Ajattelin, että tässä asetetaan esityksen tunneilmaston pateettinen perustaso: itkusta lähdetään ja kuolemaan päädytään. Mutta ei tämä ihan niin yksioikoinen juttu ollutkaan. Jopa huumoriakin löytyi. Alussa huomio kiinnittyy myös näyttämökuvaan: sotkuinen yksiö, jonka sisustuksessa on runsaasti nuoruuden, elämän, voiman symboleita kuten Teräsmies sekä Michelangelon Daavid … Jatka artikkeliin Kaikki on kohta hyvin?
Kun luet tätä, on tuuli käynyt Postresin ylitse eikä sitä enää ole; se sulki ovensa lopullisesti eilen. Kävimme neljän hengen porukalla viimeisellä illallisella viimeistä edellisenä iltana. Alkumaljoiksi otimme pullon Recaredon punaista luomu-cavaa, vahvan väristä ja maukasta kuohujuomaa. Valmiita menukokonaisuuksia ei ollut, joten napsimme listalta alku-, pää- ja jälkiruoat kukin makumme mukaan. Alkuruoista löytyi hauskasti nimetty … Jatka artikkeliin Postres postuumisti
Useimmiten kirjoittelen näitä juttuja muutaman päivän, joskus parinkin viikon, viiveellä esityksen jälkeen, mutta tämä teksti pyrki ulos vielä samana iltana - tuntui, ettei esitys muutoin päästä otteestaan eikä anna sielulleni rauhaa. Marilena Fontouran nykytanssikoreografia R & J Prokofjevin musiikkiin sai kantaesityksensä vuonna 2000 eikä sitä ilmeisesti ole esitetty noin kymmeneen vuoteen. On ihmeteltävä, miksi ei: … Jatka artikkeliin R & J – Romeo ja Julia lihallisena
Kansallisbaletin Onegin on John Crankon baletti Pjotr Tšaikovskin musiikkiin, tarinana Aleksandr Puškinin runoteos Jevgeni Onegin. Musiikkina ei kuitenkaan ole Tšaikovskin samanniminen ooppera vaan kooste hänen muista teoksistaan. Tarinan keskiössä on Tatjanan ja Onegnin epätahtinen rakkaus: Tatjana ihastuu komeaan mutta kopeaan kaupunkilaisaristokraattiin Oneginiin, joka tylysti torjuu hänet. Hurvitteluun taipuvainen Onegin sen sijaan alkaa hakkailla ystävänsä, runoilija … Jatka artikkeliin Onegin ja tahdistumaton rakkaus
Kansallisbaletin syksyn triple bill Horečná-Godani-Robbins alaotsikolla "Tanssin urbaanit utopiat" toi lavalle kolme aiemmin Suomessa näkemätöntä nykytanssiteosta kätevissä puolen tunnin annospaloissa, vanhin kolmenkymmenen vuoden takaa ja tuorein vasta muutama päivä sitten kantaesitetty. Ehkä juuri aika olikin jollain lailla näitä yhdistävä punainen tai ainakin kevyesti punertava lanka? Illan avasi Jerome Robbinsin teos Glass Pieces ajan takaa vuodelta … Jatka artikkeliin Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins
Taas eka kerta! Nimittäin eka kerta, kun näin Bajadeerin (La Bayadère) kokonaisena livenä. En tiedä, miten olin onnistunut sitä näin pitkään välttämään, vain pätkiä livenä ja tallenteena kokonaisena, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eesti Rahvusballettin eli Viron kansallisbaletin versio perustui Petipan klassikkoon ja tietenkin Minkusin musiikkiin, mutta baletin taiteellisen johtajan Toomas Edurin hiukan modernisoimana … Jatka artikkeliin Bajadeer
Osuin näkemään Rahvusooper Estonian Rinaldon toisena iltaa - ensi-ilta oli ollut vain pari päivää aiemmin. Tämä oli myös eka kerta, kun ylipäätään näin Rinaldon kokonaan livenä näyttämöllä - jotkut pätkät, mm. hittibiisi "Lascia ch’io pianga", olivat toki oli tuttuja ennestäänkin, ja tarina jossain määrin myös. Händelin 1700-luvun alussa sävältämän oopperan Giacomo Rossin kirjoittaman libreton tarina … Jatka artikkeliin Rinaldo in Estonia
Erinomaisuutta 