Useimmiten kirjoittelen näitä juttuja muutaman päivän, joskus parinkin viikon, viiveellä esityksen jälkeen, mutta tämä teksti pyrki ulos vielä samana iltana - tuntui, ettei esitys muutoin päästä otteestaan eikä anna sielulleni rauhaa. Marilena Fontouran nykytanssikoreografia R & J Prokofjevin musiikkiin sai kantaesityksensä vuonna 2000 eikä sitä ilmeisesti ole esitetty noin kymmeneen vuoteen. On ihmeteltävä, miksi ei: … Jatka artikkeliin R & J – Romeo ja Julia lihallisena
Onegin ja tahdistumaton rakkaus
Kansallisbaletin Onegin on John Crankon baletti Pjotr Tšaikovskin musiikkiin, tarinana Aleksandr Puškinin runoteos Jevgeni Onegin. Musiikkina ei kuitenkaan ole Tšaikovskin samanniminen ooppera vaan kooste hänen muista teoksistaan. Tarinan keskiössä on Tatjanan ja Onegnin epätahtinen rakkaus: Tatjana ihastuu komeaan mutta kopeaan kaupunkilaisaristokraattiin Oneginiin, joka tylysti torjuu hänet. Hurvitteluun taipuvainen Onegin sen sijaan alkaa hakkailla ystävänsä, runoilija … Jatka artikkeliin Onegin ja tahdistumaton rakkaus
Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins
Kansallisbaletin syksyn triple bill Horečná-Godani-Robbins alaotsikolla "Tanssin urbaanit utopiat" toi lavalle kolme aiemmin Suomessa näkemätöntä nykytanssiteosta kätevissä puolen tunnin annospaloissa, vanhin kolmenkymmenen vuoden takaa ja tuorein vasta muutama päivä sitten kantaesitetty. Ehkä juuri aika olikin jollain lailla näitä yhdistävä punainen tai ainakin kevyesti punertava lanka? Illan avasi Jerome Robbinsin teos Glass Pieces ajan takaa vuodelta … Jatka artikkeliin Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins
Bajadeer
Taas eka kerta! Nimittäin eka kerta, kun näin Bajadeerin (La Bayadère) kokonaisena livenä. En tiedä, miten olin onnistunut sitä näin pitkään välttämään, vain pätkiä livenä ja tallenteena kokonaisena, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eesti Rahvusballettin eli Viron kansallisbaletin versio perustui Petipan klassikkoon ja tietenkin Minkusin musiikkiin, mutta baletin taiteellisen johtajan Toomas Edurin hiukan modernisoimana … Jatka artikkeliin Bajadeer
Rinaldo in Estonia
Osuin näkemään Rahvusooper Estonian Rinaldon toisena iltaa - ensi-ilta oli ollut vain pari päivää aiemmin. Tämä oli myös eka kerta, kun ylipäätään näin Rinaldon kokonaan livenä näyttämöllä - jotkut pätkät, mm. hittibiisi "Lascia ch’io pianga", olivat toki oli tuttuja ennestäänkin, ja tarina jossain määrin myös. Händelin 1700-luvun alussa sävältämän oopperan Giacomo Rossin kirjoittaman libreton tarina … Jatka artikkeliin Rinaldo in Estonia
Cru
Cru on Tallinnan vanhassa kaupungissa samannimisen hotellin yhteydessä toimiva viehättävä ravintola, joka nettisivuillaan mainitseen mm. luonnonmukaisuuden sekä klassisen ja uuden keittiön ja jonka head chef Dmitri Haljukov edustaa Viroa Bocuse d'Or -kilpailussa ensi vuonna. Odotukset siis korkealla! Alkumaljaksi maistui alkusyksyn viimeisinä lämpiminä päivinä samppanja, Tribaut-Schloesser Premier Cru Brut, mukavan hedelmäinen kuohujuoma. Leivät tuotiin hauskassa ilmeisesti … Jatka artikkeliin Cru
Manon Rahvusballettissa
MacMillanin Manon-baletti oli eka vaan ei vika esitys, jonka näin Eesti Rahvusballettissa/Rahvusooperassa: erittäin viehättävä vaikkakin vanhahtava talo, ja taidokasta tanssia ja soitantaa! Manonin (L'histoire de Manon) tarina perustuu Abbé Prévostin novelliin L'Histoire du chevalier des Grieux et de Manon Lescaut 1700-luvulta, kuten myös Massenet'n ooppera Manon Lescaut. Baletin musiikkina ei kuitenkaan ole Massenet'n ooppera vaan … Jatka artikkeliin Manon Rahvusballettissa
Horisont
Tallinan ravintola-sceneen en ole oikeastaan lainkaan perehtynyt, mikä on hassua, se kun on kätevästi vain parin tunnin paattimatkan päässä. Tälläkään kertaa ei ollut matkan tarkoitus syöpötellä vaan tutustua Rahvusooperan tarjontaan, mutta pitäähän sitä ihmisen jotakin syödäkin henkensä pitimiksi. Hotellin 30. kerroksessa oli hyväksi mainittu ravintola Horisont, sinne siis ekana iltana (muut illat kun olikin varattu … Jatka artikkeliin Horisont
Postres pitkästä aikaa
Postresissa kävin viimeksi viitisen vuotta sitten - en tiedä, miksi näin pitkä väli, koska mainio ravintolahan tämä on. Mutta nytpä tuli asia korjattua. Alkumaljaksi valikoitui Recaredon punainen cava - mielenkiintoinen ja aperitiiviksi varsin pätevä kuiva kuohujuoma. Listalta otin viiden ruokalajin menun ja sille juomat. Amuse oli - perunaa! Tryffelillä maustettua perunakeittoa ja sitruunainen perunakroketti. Molemmat … Jatka artikkeliin Postres pitkästä aikaa
Race Horse Company: supersunnuntai
Nykysirkusta olen nähnyt kovin satunnaisesti, mutta yleensä pitänyt - siinäkin on usein lähes yli-inhimillistä fyysistä taituruutta, joka saa haukkomaan henkeä, samaan tapaan kuin erinomaisessa tanssissakin. Race Horse Companyn uusi teos Super Sunday todellakin täytti nämä odotukset ylivertaisesti! Alkukohtaus, vakavanaamainen leikkihevosilla muodostelmassa klopsottelu pitkin näyttämöä, antoi ymmärtää, ettei tässä ihan ryppyotsaista esitystä olla tekemässä eikä näkemässä. … Jatka artikkeliin Race Horse Company: supersunnuntai
Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua
Lappeenrannan balettigaala järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa, mutta minulle kerta oli nyt ensimmäinen - erittäin hyvä kokemus, joten tuskin jää viimeiseksi kerraksi, jos vain gaala jatkossakin järjestetään. Taiteellisen johtajan Juhani Teräsvuoren kokoamassa ja Timo Sokuran sujuvan lelppoisaan tapaansa juontamassa gaalassa nähtiin 11 teosta tai teoksen osaa, klassisesta baletista nykytanssiin, ja olipa mukana yksi kantaesityskin. Perinteisintä … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua
Wolkoff – erinomaista ruokaa Lappeenrannassa
Lappeenranta on kulinaristisesti ja muutenkin minulle kovasti tuntematon - niinpä illallispaikan valinta perustui nettiin ja parin Lappeenrannan TKK:lta valmistuneen kaverin vuosien takaisiin muisteloihin. Valinta osui Wolkoffiin, ja hyvä niin! Aikaa oli rajallisesti (ravintola aukesi klo 17 ja balettigaala alkoi klo 19), joten ihan minimiperussetillä piti mennä: alku-, pää- ja jälkiruoka. Brutaalia, mutta pitää sopeutua joskus … Jatka artikkeliin Wolkoff – erinomaista ruokaa Lappeenrannassa
Susanna Leinosen vetovoimaista liikettä
Susanna Leinonen Companyn uusi teos Touch of Gravity kantaesitettiin Helsingin juhlaviikoilla, Oopperan Alminsalissa. Korografia oli luonnollisesti Leinosen itsensä, musiikista vastasi Kasperi Laine, puvuista Eerika Turunen, valoista Joonas Tikkanen, ja lavastuksen keskeisin osa eli videot olivat Jouka Valkaman luomuksia. Teos on kuudelle naistanssijalle (Sanni Giordani, Tiia Huuskonen, Sara Kovamäki, Aksinja Lommi, Liisa Pietikäinen, Elisa Tuovila), jotka … Jatka artikkeliin Susanna Leinosen vetovoimaista liikettä
Story: aamiainen herkutellen
Vanhan kauppahallin keskelle avautui alkukesästä Story-niminen kahvila/ravintola, jonka taustalla on runsaasti kokemusta ja jonka ruoasta vastaa Michelin-tähditetty Teemu Aura. Odotukset siis korkealla. Story ei tarjoa illallista muuta kuin viikonloppuna, joten sitä en ole vielä päässyt kokeilemaan. Kesän aikana kävin kuitenkin muutamankin kerran aamiaisella, joskus vaivauduin hallille asti jopa ihan vain tämän aamiaisen vuoksi. Aamiaislista ei … Jatka artikkeliin Story: aamiainen herkutellen
Saarinen & Salonen Morphed into one
Juhlaviikoilla Oopperatalossa koettiin harvinainen - ja harvinaisen hieno - tapaus, kun Tero Saarisen uusi teos Morphed kahdeksalle miestanssijalle sai maailman ensi-iltansa siten, että teoksessa käytetyn musiikin säveltäjä Esa-Pekka Salonen itse livenä johti Kansallisoopperan orkesteria. Esityksen jälkeen nämä viisikymppiset nuoret miehet saatiin vielä saman pöydän ääreen yleisökeskusteluun. Esitys alkoi Salosen biisillä Concert Étude for solo horn … Jatka artikkeliin Saarinen & Salonen Morphed into one
Erinomaisuutta 