Race Horse Company: supersunnuntai

Jätä kommentti

Nykysirkusta olen nähnyt kovin satunnaisesti, mutta yleensä pitänyt - siinäkin on usein lähes yli-inhimillistä fyysistä taituruutta, joka saa haukkomaan henkeä, samaan tapaan kuin erinomaisessa tanssissakin. Race Horse Companyn uusi teos Super Sunday todellakin täytti nämä odotukset ylivertaisesti! Alkukohtaus, vakavanaamainen leikkihevosilla muodostelmassa klopsottelu pitkin näyttämöä, antoi ymmärtää, ettei tässä ihan ryppyotsaista esitystä olla tekemässä eikä näkemässä. … Jatka artikkeliin Race Horse Company: supersunnuntai

Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua

Jätä kommentti

Lappeenrannan balettigaala järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa, mutta minulle kerta oli nyt ensimmäinen - erittäin hyvä kokemus, joten tuskin jää viimeiseksi kerraksi, jos vain gaala jatkossakin järjestetään. Taiteellisen johtajan Juhani Teräsvuoren kokoamassa ja Timo Sokuran sujuvan lelppoisaan tapaansa juontamassa gaalassa nähtiin 11 teosta tai teoksen osaa, klassisesta baletista nykytanssiin, ja olipa mukana yksi kantaesityskin. Perinteisintä … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua

Wolkoff – erinomaista ruokaa Lappeenrannassa

Jätä kommentti

Lappeenranta on kulinaristisesti ja muutenkin minulle kovasti tuntematon - niinpä illallispaikan valinta perustui nettiin ja parin Lappeenrannan TKK:lta valmistuneen kaverin vuosien takaisiin muisteloihin. Valinta osui Wolkoffiin, ja hyvä niin! Aikaa oli rajallisesti (ravintola aukesi klo 17 ja balettigaala alkoi klo 19), joten ihan minimiperussetillä piti mennä: alku-, pää- ja jälkiruoka. Brutaalia, mutta pitää sopeutua joskus … Jatka artikkeliin Wolkoff – erinomaista ruokaa Lappeenrannassa

Susanna Leinosen vetovoimaista liikettä

Jätä kommentti

Susanna Leinonen Companyn uusi teos Touch of Gravity kantaesitettiin Helsingin juhlaviikoilla, Oopperan Alminsalissa. Korografia oli luonnollisesti Leinosen itsensä, musiikista vastasi Kasperi Laine, puvuista Eerika Turunen, valoista Joonas Tikkanen, ja lavastuksen keskeisin osa eli videot olivat Jouka Valkaman luomuksia. Teos on kuudelle naistanssijalle (Sanni Giordani, Tiia Huuskonen, Sara Kovamäki, Aksinja Lommi, Liisa Pietikäinen, Elisa Tuovila), jotka … Jatka artikkeliin Susanna Leinosen vetovoimaista liikettä

Story: aamiainen herkutellen

Jätä kommentti

Vanhan kauppahallin keskelle avautui alkukesästä Story-niminen kahvila/ravintola, jonka taustalla on runsaasti kokemusta ja jonka ruoasta vastaa Michelin-tähditetty Teemu Aura. Odotukset siis korkealla. Story ei tarjoa illallista muuta kuin viikonloppuna, joten sitä en ole vielä päässyt kokeilemaan. Kesän aikana kävin kuitenkin muutamankin kerran aamiaisella, joskus vaivauduin hallille asti jopa ihan vain tämän aamiaisen vuoksi. Aamiaislista ei … Jatka artikkeliin Story: aamiainen herkutellen

Saarinen & Salonen Morphed into one

Jätä kommentti

Juhlaviikoilla Oopperatalossa koettiin harvinainen - ja harvinaisen hieno - tapaus, kun Tero Saarisen uusi teos Morphed kahdeksalle miestanssijalle sai maailman ensi-iltansa siten, että teoksessa käytetyn musiikin säveltäjä Esa-Pekka Salonen itse livenä johti Kansallisoopperan orkesteria. Esityksen jälkeen nämä viisikymppiset nuoret miehet saatiin vielä saman pöydän ääreen yleisökeskusteluun. Esitys alkoi Salosen biisillä Concert Étude for solo horn … Jatka artikkeliin Saarinen & Salonen Morphed into one

Juoksuhaudantie klovnerian keinoin

Jätä kommentti

Rednoseclubin ja Teatteri Quo Vadiksen versio Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie-romaanista oli paitsi hersyvän hauska myös monin tavoin sivistävä kokemus: tutustuin Hotakaisen kirjan (jota en ollut lukenut) tarinaan ja avarsin käsitystäni klovneriasta. Ensin piti päivittää ymmärrys siitä, mitä klovnit ja klovneria on: se ei ole pelkkää sirkusklovneriaa, hullunkurisiksi pelleiksi pukeutuneiden isokenkäisten setien hassuttelua, vaan teatteriklovneria on komedian … Jatka artikkeliin Juoksuhaudantie klovnerian keinoin

Jumalan rakastaja 2013

Jätä kommentti

Kokkolan kaupunginteatteri on pelotta tarttunut 30 vuotta nuoreen Jussi Parviaisen "kohunäytelmään" Jumalan rakastaja. Päätekijät, ohjaaja Sakari Hokkanen ja dramaturgi Jussi Moila lienevät kolmikymppisiä kuten Parviainenkin oli Ryhmäteatteriin alkuperäisversiota tehdessään - he eivät siis ole voineet nähdä sitä (ainakaan livenä). Sikälikin oli kiinnostavaa nähdä, miten tämän ajan nuoret miehet tekevät tekevät Jumalan rakastajan verrattuna noiden aikojen … Jatka artikkeliin Jumalan rakastaja 2013

Kunigas kuolee 1 h 32 min kuluttua

Jätä kommentti

Yksi Tampereen Teatterikesän monista hyvistä puolista on, että siellä voi nähdä myös esityksiä, joita olisi pitänyt käydä katsomassa lähempänä kotia, mutta syystä tai toisesta (tai tyystin syyttä) ei ole tullut käytyä. Kansallisteatterin tulkinta Eugène Ionescon näytelmästä Kuningas kuolee oli juuri tällainen esitys. Näytelmän perusasetelma on selkeä: kuningas Bérenger I (Jukka Puotila), tämän kaksi vaimoa, nykyinen … Jatka artikkeliin Kunigas kuolee 1 h 32 min kuluttua

Kattila täynnä luomua

Jätä kommentti

Kyä ny tamperelaisia herkkusuita hellitään, kun entisestäänkin hämmentävn korkeatasoinen ravintolatarjonta on kasvanut vastikään kesällä avatulla Pikkubistro Kattilalla, joka ainakin ensikokemuksen perusteella ampaisee suoraan erinomaisten ruokapaikkojen pieneen mutta armoitettuun joukkoon. Ruoasta vastaa pitkän kansainvälisen uran tehnyt argentiinalais-italialainen Silvia del Carmen Castaño, jonka henkilökohtainen lämmin ote tuntui myös salissa, jossa hän kävi juttelemassa ihmisten kanssa ruoasta ja muusta. … Jatka artikkeliin Kattila täynnä luomua

Mutantants – 1000 tanssia vai mitä hiipimistä?

Jätä kommentti

Teatterikesän "Case Viro" -kokonaisuudessa oli mukana Cabaret Rhizomen esitys Mutantants – ehk Tuhat tantsu, mida tantsida enne kui sured (tuhat tanssia, joita tanssia ennen kuin kuolet). Koreografina oli Päär Pärenson, ohjaajana Johannes Veski ja tanssijoina/esiintyjinä Anatoli Tafitšuk, Joonas Parve, Päär Pärenson ja Ajjar Ausma. Esitys oli monin paikoin hauska - neljä miestä esitti pätkiä erilaisista … Jatka artikkeliin Mutantants – 1000 tanssia vai mitä hiipimistä?

Hella & huone – kesämenu

Jätä kommentti

Hella ja huone on pitkäaikaisia suosikkiravintoloitani, jossa sekä ruoan laatu että kiinnostavuus ja haastavuus on aina ollut kärkitasoa. Harmillisesti kesällä se tarjoaa vain yllätysmenua (4 tai 6 ruokalajia), ja tällä kertaa, vaikka laatu edelleen oli kohdallaan, oli luovuus kesämenussa ehkä vähän kesäterässä eli ruoan kiinnostavuuden suhteen mentiin ehkä jonkinkin verran totuttua alemmalla ambitiotasolla. Aloitin samppanjalla, … Jatka artikkeliin Hella & huone – kesämenu

Zoo – katso, ne katsoo

Jätä kommentti

Keväällä Zodiakissa kantaesitetty Katariina Nummisen teos Zoo on hauskalla tavalla eräänlaista dokumentaarista teatteria (ja/tai/vai tanssia?), jonka lähtökohtana on Korkeasaaren eläintarhassa salaa äänitetyt ihmisten puheet, kun he katselevat eläimiä ja kommentoivat toisilleen. Samoin kuin joskus eläintarhassa, myöskään tässä esityksessä ei voi olla aina ihan varma, kuka katsoo ja kuka on katsottavana - ajoittain esiintyjien katsekontakteja yleisöön … Jatka artikkeliin Zoo – katso, ne katsoo

Outo homo oivaltaa

1 kommentti

Tampereen teatterikesässä oli tänä vuonna monta mielenkiintoista esitystä - yksi niistä oli Off-ohjelmiston Outo homo, Juuso Kekkosen monologiesitys. Ennakkoon vähän hirvitti, että miten jaksaa kolmetuntisen monologin istua läpi, mutta hyvin jaksoin 🙂 Kekkonen puhuu minä-muodossa ja tiettävästi puhuukin omista kokemuksistaan ja tunnoistaan, vaikkei sinänsä olekaan tärkeää teoksen kannalta, onko kyse faktasta vai fiktiosta. Joka tapauksessa … Jatka artikkeliin Outo homo oivaltaa

Bertha – huippumesta

Jätä kommentti

Ravinteli Bertha on yksi kestosuosikkejani Tampereella, siellä eivät maut eikä palvelu ole koskaan pettäneet. Tällä kertaa oli hiukan tiukka aikataulu, vajaat pari tuntia vain aikaa, joten piti tinkiä menun pituudesta - mutta ei se määrä vaan se laatu, kuten tiedetään. Niin kiire ei toki saa olla, ettei lasillinen jaloa juomaa maistuisi aluksi - vakiosamppanjan ohella … Jatka artikkeliin Bertha – huippumesta