Yleensä jaarittelen blogissa ensisijassa vähintään kolmen ruokalajin illallisista, mutta tällä kertaa kyseessä on pikkeuksellisesti lounas, joka kuitenkin olisi kaikin puolin voinut olla blogiin kelpaava illallinenkin, jos se vain olisi nautittu muutamaa tuntia myöhemmin. Solna on pieni ravintola Munkkiniemessä, kerrostalon alakerrassa. Siitä poikkeuksellinen "lähiöravintola", että sen laatu on tasaisesti korkea - onhan se säilyttänyt bib gourmand … Jatka artikkeliin Solna lounaalla
Farang on keikkunut Suomen parhaiden ravintoloiden listan kärkikaartissa jo pitkään, mutta omiin suurimpiin suosikkeihini se ei ole lukeutunut; enimmäkseen varmaankin siksi, koska tulisuus ruoassa ei yleensä hivele makuaistiani, minkä toki myönnän henkilökohtaiseksi rajoittuneisuudekseni. Mutta toki siellä saa myös minun makuuni erittäin hyvää ruokaa, kuten taas saimme havaita. Yksi Farangin hyviä puolia on sen ylen houkutteleva … Jatka artikkeliin Farang – pikamaistelumenu
Ravinteli Huberista jäi hyvät makumuistot viime kerralta elokuulta, niinpä menimme sinne seuralaiseni kanssa kohtalaisen korkein odotuksin. Ruoan osalta pääosin odotukset täyttyivätkin. Otimme alkupalaksi ylikypsää häränhäntää ja punajuurta, mukana myös creme fraichea ja punajuuritapiokahelmiä. Suorakaiteeksi prässätty häränhäntä oli mitä mainointa, herkullista suussa sulavaa lihaa. Punajuuri, makea ja vahvanmakuinen, toimi häntälihan kaverina hienosti. Erinomainen annos, ja lähes … Jatka artikkeliin Huber – hyvää lihaa ja savunkäryä
Nyt taisi olla jo peräti kymmenes kerta Hellassa ja huoneessa viimeisten muutaman vuoden aikana. Niin se aika rientää, kun syö hyvin! Alkumaljaksi Humberto tarjosi lasillisen proseccoa, olikohan Col Vetorazia - varsin hyvää, hiukan makeuttakin, mikä sopii omaan makuuni oikein hyvin. Viime kerralla tarjolla oli vain lyhyitä kesämenuja, nyt käytössä taas vakiokaava eli 1-8 ruokalajia, joista … Jatka artikkeliin Hella & huone & erinomaisherkut
Taas (!) Murusssa perinteen mukaisesti. Tällä kertaa vakioseurueemme kolmas henkilö oli reilun puoli tuntia myöhässä, joten päätimme odotellessa ottaa lasilliset samppanjaa: Geoffroyn tuotantoa, Samuilin mukaan talvisamppanjaa, jossa piti maistuman talvi-ilta. En tiedä, mutta hyvää oli. Samuilin kysymykseen, maistuisiko samppanjan kanssa pieni ruoka, vastasimme tietenkin myöntävästi. Saimme annokset herkullista sinisorsa-rilletteä marinoitujen sienien, sienimössön ja viinihyytelön kera. … Jatka artikkeliin Muru
Hämeenlinna-näytelmä herätti ennakkoon erityisesti kiinnostusta tekijöidensä vuoksi: kirjoittajana briljantin Juha Itkosen käsikirjoitus yhdistyneenä näyttelijänä nerokkaan Jussi Nikkilän ohjaukseen ei voi ainakaan huono olla, vaikken Nikkilän ohjauksia ollut tainnut aiemmin nähdäkään. Myös aihe lupasi herkkuja: pienen kaupungin elämä ja olemus pääkaupunkilaisen toimittajan silmin. Erityisesti väliaikaa edeltänyt osa täytti ja ylittikin odotukset ja toiveet: älykästä ja oivaltavaa … Jatka artikkeliin Hämeenlinna – tavallisia ihmisiä?
Tapiola Sinfoniettan kausikonsertissa kuultiin Sibeliusta ja Merikantoa - ja nähtiin Pienen suomalaisen balettiseurueen nykytanssia. Hyvinkin mainio kahden hienon ryhmän yhteisesitys! Ennen väliaikaa Tapiola Sinfonietta soitti kapellimestari Dmitri Slobodenioukin johdolla Sibeliuksen sarjan 2 musiikista Shakespearen näytelmään Myrsky (op. 109 nro 3) sekä Merikannon 10 kappaletta orkesterille. En kovinkaan usein huomaa hakeutuvani kuuntelemaan ihan pelkkää konserttiesitystä, siksipä … Jatka artikkeliin 7. sinfonia 7 tanssijalle
Koin Richard Straussin oopperan Elektra kaksi viikkoa sitten Royal Opera Housessa. Se ei ollut suuri esteettinen nautinto, mutta jäi jotenkin kovasti vaivaamaan mieltä, samoin jäi vaivaamaan se, kypsyykö kokemus blogijutuksi vai ei eli oliko kokemuksessa sitä, mitä näihin juttuihin haen. Parin viikon vähävillaisen kypsyttelyn jälkeen ei auta kuin ryhtyä kirjoittamaan ja katsoa, tuleeko tästä mitään … Jatka artikkeliin Viha johtaa kärsimykseen
Park Plaza Westminster Bridge -hotellin yhteydessä oleva ranskalaistyyppinen Brasserie Joël osoittautui yllättävänkin kelvolliseksi ravintolaksi Josper-grilleineen. Parin lounaan lisäksi nautimme siinä perjantaina tässä kuvatun myöhäisen illallisen. Cocktail-tilaisuuden jälkeenkin maistui vielä kupliva, siispä aluksi lasilliset Sant Orsolan proseccoa. Pöytään tuotiin lounailta tuttu leipäkori (mm. mainioita sitruuna-timjamisämpylöitä) ja tapenade-henkistä oliivitahnaa öljyn ym. lisäksi. Aluksi otin ranskalaisen sipulikeiton, joka … Jatka artikkeliin Brasserie Joël – ruokaherkkuja
Wayne McGregorin ja Random Dancen uusin, juuri edellisenä iltana maailman kantaesityksensä saanut teos on nimeltään Atomos. Se on muinaista kreikkaa (ἄτομος) ja tarkoittaa jakamatonta, jotain jota ei voi pilkkoa enää pienemmiksi osiksi - kuten aiemmin atomin luultiin olevan. Teoksen käsiohjelmassa sosiaaliantropologi James Leach kysyykin, mitkä ovat ihmisyyden elementit, joita ei voi redusoida osikseen, jakamattomat osat, … Jatka artikkeliin Kehon sosiaalinen äly?
Billy Elliot on yksi Lontoon suosituimmista musikaaleista, sen kantaesitys oli vuonna 2005, alle viisi vuotta leffan ilmestymisen jälkeen. Musikaali on varsin uskollinen elokuvalle, eikä ihme, onhan molemmilla sama käsikirjoittaja (Lee Hall), ohjaaja (Stephen Daldry) ja koreografi (Peter Darling) - säveltäjä on kuitenkin vaihtunut (musikaali)mestari Elton Johniksi. Musikaali on vähintään yhtä hieno ja tunteita puhutteleva kuin … Jatka artikkeliin Billy Elliot – vapaa!
Alain Ducasse at The Dorchester on ensimmäinen kolmen Michelin-tähden ravintola, jossa olen käynyt. Pohjoismaissa meillä ei kai vieläkään ole kolmitähtisiä; UK:ssa niitä on neljä, joista kaksi kätevästi Lontoon keskusta-alueella. Toinen kuuluu Gordon Ramsayn valtakuntaan, toinen ranskalaistaustaisen Alain Ducassen imperiumiin. Jompaan kumpaan piti tällä Lontoon-reissulla päästä, kun olivat niin kätevästi tarjolla, ja muutaman kk varoitusajalla löytyi … Jatka artikkeliin Kolmen tähden lontoonranskis
Alminsalin Dance United -illassa näyttämön valtasivat kaksi itsenäistä suomalaista tanssiryhmää (osin Kansallisbaletin tanssijoilla höystettyinä): Pieni suomalainen balettiseurue ja Carl Knif Company, joista molemmista olin nauttinut ennenkin, joten odotukset olivat korkealla. Pienen suomalaisen balettiseurueen pätkät PSB esiintyi kolmella lyhyellä teoksella, ensimmäisenä ryhmän perustajan Sami Saikkosen teos Faunin iltapäivä. Musiikkina Claude Debussyn samanniminen teos, joka puolestaan on … Jatka artikkeliin Runoista tanssiksi
Tallinnasta oli kohtalaisen hankalaa löytää sunnuntaina auki olevaa (verkkosivujen perusteella) hyvää ravintolaa, jossa olisi kiinnitetty huomiota saavutettavuuteen - pikaiseksi ratkaisuksi valitsin Lusikaksen, jossa kerran ennenkin on käyty samalla porukalla, jossa yksi kulkee pyörätuolilla. Aluksi maistui hiukan tylsä mutta aina maukas kir royal. Leipiä tuotiin pöytään heti aluksi ja niiden kera öljyä, balsamicoa ja suolaa. Alkuruoaksi … Jatka artikkeliin Lusikas
Juha Jokela on "kirjoissani" nerokas erityisesti käsikirjoittajana ja kielen käyttäjänä eikä toki ohjaajanakaan sorru keskinkertaisuuteen. Jokelan uusin teos, Espoon kaupunginteatterissa 18.9.2013 kantaesityksensä saanut "Esitystalous 2 - Tehtävä Espoossa" ei oman makuni mukaan yllä hänen parhaimpiinsa, mutta että riittää toki täyttämään tämän blogin "kriteerit". Näkemäni esitys oli ennakkonäytös kantaesitystä edeltävä iltana, joten viilausta ja kypsymistä on … Jatka artikkeliin ”Ihan eri paskaa”?
Erinomaisuutta 