Yleensä Tampereen viettelyksistä pääsen nauttimaan lähinnä kesällä Teatterikesän aikaan, mutta nytpä tuli tehtyä pikavisiitti illalliselle Hellaan & Huoneeseen. Tämä taisikin olla jo 10. kerta tässä mainiossa fine dining -ravintolassa. Aluksi saimme lasilliset cavaa, jolla olikin hyvä huuhtaista keväiset katupölyt pois kurkusta. Kuten ennenkin, tarjolla oli 8 ruokalajia, joista saattoi valita 1-8 kpl. Valitsimme 8 kpl. … Jatka artikkeliin Hella & huone – 10. kerta toden sanoo
Teekkarispeksi on laadukasta (pääosin) harrastajateatteria - ainakin viimeisten muutaman vuoden produktiot, joita olen nähnyt, hakkaavat mennen tullen suurimman osan kesäteattereista (joista monia tehdään ammattilaisvoiminkin). Teekkarispeksit eivät ole puskafarsseja vaan korkean ambitiotason teoksia, joissa yhdistyy upealla tavalla komediaa, tanssia, elävää musiikkia, improvisaatiota - näyttämötaiteen ja -viihteen parhaita piirteitä taidokkasti yhteennivoen. Tämän vuoden speksi sijoittuu väljästi 1700-luvun … Jatka artikkeliin Teekkarispeksi: Danse macabre
Murussa on tullut luuhattua paljonkin, mutta sen pikkuveljessä Pastiksessa käyvin vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Oltiin alkuillan kattauksessa liikkeellä duuniporukalla ja väki saapui omia aikojaan, niinpä odotellessa ehti maistua parikin lasia erityisen maukasta Charles Dufour Bulles de Comptoir -samppanjaa. Kohtalaisen monipuoliselta listalta päädyin lihaisaan valikoimaan, alkuun siis tartar-pihvin karitsasta. Se tarjoiltiin varsin perinteisesti … Jatka artikkeliin Pastis
Turkulainen Tanssiteatteri ERI vieraili Oopperan Alminsalissa Tiina Lindforsin teoksella Syntiooppera. Lindfros, ERI ja teoksen nimi nostivat odotukset korkealle - eikä suotta, esitys oli upea ja jätti mielen suloiseen vaivauksen tilaan pitkähköksi aikaa, mikä on aina onnistuneen taidekokemuksen varma tunnusmerkki. Vaikka narratiivi ei nykytaiteessa itseäni yleensä kauheasti jaksa hetkauttaa, tässä merkityssisällöt olivat sen verran vahvasti tarjolla, … Jatka artikkeliin Syntiooppera
Tunnetut sadut ovat viime aikoina herättäneet nykykoreografien kiinnostusta: The Royal Ballet'ssa Christopher Wheeldon loi pari vuotta sitten Covent Gardenin lavalle huikean baletin Liisa ihmemaassa, ja nyt omaan Kansallisbalettiimme Javier Torres on valmistanut uutukaisen teoksen Kaunotar ja hirviö, jonka kantaesitys oli vain muutama viikko sitten. Satujen voidaan nähdä ilmentävän ja toisintavan kollektiivisen tiedostamattoman sisältöjä, joten taiteenteon … Jatka artikkeliin Kaunotar ja hirviö – Torresin mestariteos
Spis on yksi näitä tuoreita, modernia pohjoismaista ruokaa tarjoavia ravintoloita, jotka kiinnittävät erityistä huomiota raaka-aineisiin. Pääosassa se kehuu pitävänsä kasviksia, mikä ei ihan turhaa puhetta olekaan. Tämä oli toka kerta Spisissä, tällä kertaa hankalan porukan kanssa, mukana allergikkoa, pesketaaria, ym. ruokavaivaisia väkeä. Spisillä on ainakin viikonloppuna kaksi kattausta per ilta, mikä on sikäli kätevää, että … Jatka artikkeliin Spis
Valtteri Raekallion teos "Mihin valo katoaa" asettaa odotukset jo johonkin muualle kuin normitanssiteokseen: esityspaikasta on kerrottu ennakolta vain, että "esitys alkaa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Elsan lämpiöstä, josta yleisö kuljetetaan esityspaikkaan". Parikymmentä meitä siinä lämpiössä hetken haahuili, kunnes meidät heitettiin ulos ja johdateltiin kulkueena läheiselle virastotalolle, jonka väestönsuojan uumeniin katosimme - liekö sinne valokin kadonnut, myöhä … Jatka artikkeliin Mihin valo katoaa?
Sipuli Katajanokalla on outo tapaus: en ole koskaan saanut siellä huonoa tai edes keskinkertaista ruokaa vaan aina vain hyvää tai parempaa - ja silti se ei nouse kovin korkealle "listoilla" kuten "Suomen 50 parasta ravintolaa", jolla se on vuonna 2007 ollut sijalla 44 mutta muutoin loistanut poissaolollaan. Omalla listallani se on top-10:ssä, ja tämän kokemuksen … Jatka artikkeliin Sipuli ei petä
Jos en ole ihan erehtynyt, niin nyt taisi tulla täyteen 20 kertaa Murussa. No, kukapa näitä laskee, mutta kuitenkin... Olen ajatellut että pidän Murun suhteen aika tiukkaa linjaa enkä joka kerrasta bloggaa, mutta tällä kerralla ei oikein voinut muuta kuin kirjoittaa, alkuruoka ja pääruoka kun olivat kerrassaan erinomaisia. Samppanja oli vaihtunut, nyt saatiin Bereche et … Jatka artikkeliin Muru – täysi tiu
Voinen heti tunnustaa, että olen vakavasti Kansallisbalettimme hurmaama, joten en edes osanne kuvitella esitystä, jossa ei olisi aimoannosta erinomaisuutta, siis juuri sitä, josta tässä blogissani juurikin on kyse. Ehkäpä sellainen esitys vielä tulee eteen, mutta tänään sen vuoro ei vielä ollut. Kansallisbaletin tanssijayhdistyksen järjestämä, Sara Saviolan ja Teemu Tainion juontama gaalanäytös lastensairaalan hyväksi keräsi Alminsalin … Jatka artikkeliin Balettigaala
Tällä kertaa menin katsomaan oopperaa "nimen" vuoksi, olihan harvinaisesti Karita Mattila esiintymässä livenä Kansallisoopperassa. Ja toki kannatti mennä ihan hänenkin vuokseen, mutta ooppera ja produktio osoittautuivat mainioksi kokemukseksi muutoinkin. Tšekkiläisen Leoš Janáčekin oopperaa Jenůfa voisi luonnehtia vaikkapa kasvutarinaksi, selviytymistarinaksi, tai vahvojen naisten tarinaksi. Tarinaan kuuluu menetyksiä, alkoholismia, väkivaltaa, lapsenmurha, juonittelua ja muutasentoista kauhiata - siitä … Jatka artikkeliin Jenůfa (vrt. mummo lumessa)
Toinen kerta Askissa - ekasta kerrasta ehti vierähtää lähes vuosi, vaikka kokemus silloin olikin erittäin hyvä. Askin linja edustaa modernia pohjoismaista keittiötä ja painotus on vahvasti luomussa. Edelliskerrasta jäi erityisesti mieleen erinomaiset kasvisannokset - asia, johon paatuneena lihansyöjänä ylen harvoin kiinnitän positiivista huomiota. Oltiin viettämässä synttäreitä, mikä oli hyvä tekosyy aloittaa samppanjalla: Tarlant Zero Brut … Jatka artikkeliin Ask – luomuherkkuja
Joona Halosen teoksessa Straight tanssi viisi taitavaa miestä: Arttu Palmio, Dayron Napoles Rubant, Sakari Saikkonen, Guillermo Sarduy ja Jukka Tarvainen. Käsiohjelman mukaan teos on ylistys miessukupuolelle. Miehuus olikin teoksen tematiikan keskiössä, koostuihan yksinkertaisen tyylikäs puvustuskin lähes pelkästä miesunivormusta, tummasta puvusta ja valkoisesta paidasta - paljasjalkaisuus sopivast tyyliä rikkoen. Puvustuksen ohella myös lavastus oli miehisen karua: … Jatka artikkeliin Miesten juttu
Alminsalissa nähtiin Tanssijoiden workshop, Kansallisoopperan balettioppilaitoksen pian valmistuvien opiskelijoiden koreografioita ja esityksiä. Reilussa tunnissa nähtiin peräti 12 lyhyttä teosta, muutamaa lukuunottamatta ihan uusia. Illassa oli paljon hienoja hetkiä - onkin hienoa nähdä, että balettioppilaitoksesta valmistuvissa on upeita tanssijoita, eikä hullumpia koreografinalkujakaan! Illan avasi Veera Vanhasen teos Me², jonka tanssivat Veera Halenius ja Oskari Nyyssölä - … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2014)
Blinit kuuluvat miltei välttämättä alkuvuoteen, minkä syynä tai seurauksena monilla ravintoloilla onkin tammi-helmikuussa bliniviikot. Sunnuntaisin useat niistä ovat kiinni (liekö järkevää, kun suurin osa ihmisistä on vapaalla...?), mutta Kappeli oli onneksi auki, joten sinne siis. Kipakalla pakkasilmalla alkumaljaksi maistui Kappelin oma toti, jossa tumman rommin lisäksi tujaus Amarettoa - mainio yhdistelmä, tuskin edes kaipasi guatemalalaista … Jatka artikkeliin Blinejä Kappelissa
Erinomaisuutta 