Uusi mainio bistro Popot Lahdessa

Roux'n ravintoloitsijat ovat vastikään, vain kuukausi sitten, avanneet Lahteen toisen ravintolan, bistro-tyylisen, nimeltään Popot. Hauska nimi, kuulostaa melkein ranskalta, mutta perustuu tiloissa aiemmin toimineeseen kenkäkauppaan - hatunnosto historialle, hauskaa! Bistro näyttää olevan auki suurin piirtein aamusta iltaan joka päivä, joten käynti oli helposti sujautettavissa Sibelius-festivaalin aikataulun sekaan perjantain alkuiltapäivään. Varhaisesta päivän hetkestä huolimatta samppanjaa alkuun: aina hyvä … Jatka artikkeliin Uusi mainio bistro Popot Lahdessa

Wolkoff paremmalla ajalla

Tällä kertaa Lappeenrannan reissulla en yrittänyt tunkea balettigaalaa ja illallista samalle illalle, joten saatoin nauttia Wolkoffilla kaikessa rauhassa. Tarjolla oli valmis kesämenu, mutta se ei sellaisenaan houkuttanut, joten kasasin oman viiden ruokalajin menuni. Ensin toki samppanjaa, Palmer Blanc de Blancs. Alkuruoaksi valikoitui hiillostettua poronfilettä, kevätsipulia ja perunaa pikkelöityjen kasvisten kera. Perunaa oli paahdettuna - ja perunasalaattina! Yllättävä veto, mutta mikäs … Jatka artikkeliin Wolkoff paremmalla ajalla

Sicapelle Porvoossa

Porvoon-reissun illallisravintolaksi valikoitu Sicapelle - tai no, oli se ehkä yhtenä syynäkin koko reissuun, siitä kun olin kuullut paljon hyvää. Niinpä lompsin odotukset korkealla pitkin mukulakivikatuja tiistai-iltasella kirkon vieressä olevaan hotelli-ravintolaan. Aluksi tietysti samppanjaa, taisi olla samaa Pierre Paillardia kuin jokusia tunteja aiemmin lounaalla sisarravintolassa. Tarjolla oli kuuden ruokalajin menu, josta toki olisi voinut jättää jotain pois, mutta miksi … Jatka artikkeliin Sicapelle Porvoossa

Kesän makuja C:ssä

Taas odotettu vierailu ravintola C:ssä! Tarjolla oli kuuden ruokalajin menu, jota olisi voinut hiukan modaillakin, mutta otin sen kokonaan sellaisenaan suositusviinien kera toki (tarjolla olisi ollut myös alkoholiton juomapaketti, hyvä!) Aluksi kuitenkin kuplivaa, A. Robert Brut Classic - sen seurassa olikin mukavaa rauhoittua (riennettyäni puolijuoksua TTT:sta, jossa Teatterikesän esitys oli venynyt aikataulustaan). C:ssä kunnioitetaan edelleen hurmaavia perinteitä, eli … Jatka artikkeliin Kesän makuja C:ssä

Meat District: lihaisa lounas

Porvoossa tuntui olevan useitakin kiinnostavia ravintoloita. Yhden yön reissuun mahtui vain yksi illallinen, mutta onneksi parikin lounasta, joista ensimmäinen osui vasta keväällä avattuun Meat Districtiin. Oli vähän oikukas ilma, mutta kesä ja lämmin, joten istahdin terassille, tilasin listalta lihaa ja nautiskelin Pierre Paillardin samppanjaa. Alkuruoaksi valikoitui Tartar Bosgård, läheisen Bosgårdin tilan luomu-charolais-naudasta. Liha oli erinomaisen … Jatka artikkeliin Meat District: lihaisa lounas

Alpha – Hellan & huoneen ”zero waste” -popup

Arto Rastas on laittanut Hellan ja huoneen normaalikonseptin hyllylle hetkeksi ja pystyttänyt tiloihin heinä-elokuuksi Alpha-nimisen "popup-ravintolan", jossa pyrkimyksenä on nollahävikki. Erittäin hyvä ajatus, kaikki ekologisesti suotuisat jutut ovat mitä kannatettavimpia! Ensijulkistuksissa puhuttiin jopa syötävistä astioista, mutta kohtuus kaikessa. Sisustuksessa näkyi mm. krouvia kasvatusalustaa. Tarjolla oli kaksi kolmen ruokalajin menua tai niiden yhdistelmänä seitsemän. Oli jo kovin myöhä, … Jatka artikkeliin Alpha – Hellan & huoneen ”zero waste” -popup

Berthan upea kuusikko

Berthassa oli tarjolla 4 ja 6 ruokalajin menut, ja kun kahden Teatterikesä-esityksen välissä oli mukavasti muutama tunti aikaa, niin pidempi menu tietysti, juomien kera: neljä alkuruokaa, pääruoka ja jälkiruoka. Ensin kuitenkin alkujuomaksi samppanja, mainio René Geoffroy Empreinte. Ensimmäinen alkuruoka oli silli, sitruunaverbena, ranskankerma. Silli oli etikkamausteliemessä marinoitua ja nahkansa oli vähän paahdettu. Sen kanssa oli sitruunaverbanaöljyä, piimä-ranskankermakastiketa, maksaruohoa, tilliä ja kurkkua. … Jatka artikkeliin Berthan upea kuusikko

Linnakrouvin sinfonia, harmonia – ja rakkauslaulu!

Savonlinnasta piti taas löytää hyvä syömäpaikka ennen oopperaa, ja parin aikaisemman vuoden kokemusten perusteella varman päälle pelaten olin jo hyvässä ajoin varannut pöydän Linnakrouviin, siihen Olavinlinnan likelle. Vähän satavaisen sään vuoksi oltiin tällä kertaa sisällä, ehkä peräti ensimmäistä kertaa. Alkumaljaksi valikoitui Pol Roger Brut Réserve, mainio kuplajuoma kauniista Pol Roger -laseista. Tarjolla ei näyttänyt olevan valmiita menuja (emme tosin … Jatka artikkeliin Linnakrouvin sinfonia, harmonia – ja rakkauslaulu!

Nyjävel i Finnjävel

Edellinen kerta Finnjävelissä oli wow-kokemus, joten odotukset olivat tälläkin kertaa korkealla. Nyt oltiin liikkeellä maanantai-iltana, jolloin on ohjelmassa "NyJävel" eli ravintolan omin sanoin: "keittiö kokeilee uusia ideoita ja annoksia. Tarjolla voi olla tulevia neronleimauksia tai viilausta vaativia luomuksia. 7 ruokalajin NyJävel-menu koostuu tutuista ja uusista annoksista." Juomaongelma ratkaistiin menulle suunnitellulla viinipaketilla. Kuplilla aloitettiin - seuralle ei läytynyt … Jatka artikkeliin Nyjävel i Finnjävel

Musta Lammas: villiyrttiyllätysmenu

Kuopion-reissulla pitää aina käydä Mustassa Lampaassa, joka lienee paikkakunnan selvä fine diningin kärki. Villiyrttiteema tuntuu olevan pop (ks. Satoa goes wild), niinpä täälläkin yllätysmenu oli villiyrttien valtaama. Perusversio oli lyhyt, neljä ruokalajia, mutta sopvaksi houkutukseksi ruokalistalla oli vihje, viidellä eurolla saa lisäruokalajeja, joten päädyin kuuteen viineineen. (Mainittakoon, että ravintolassa on kovin hämärä valaistus, mikä on tunnelmallista ja mukavaa, mutta haastavaa … Jatka artikkeliin Musta Lammas: villiyrttiyllätysmenu

Satoa goes wild – Kuopion kävelevä villiyrttimenu

Olen jo monena vuonna  harmitellut sitä, kun Taste of Helsinki osuu aina päällekkäin Kuopio tanssii ja soin kanssa: jos haluaa nähdä kaikki tanssiesitykset, ei molemmat yleensä mahdu kalenteriin. Priorisointi on selvä, joten olen päässyt osallistumaan Taste of Helsinkiin vain kerran. Olinkin perin ilahtunut, kun Kuopiossa järjestettiin ruokatapahtuma Satoa goes wild, jossa naurettavalla 30 euron pilkkahinnalla saattoi ostaa … Jatka artikkeliin Satoa goes wild – Kuopion kävelevä villiyrttimenu

Pastis sydämellä

Pastiksesessa, Murun pikkuveljessä, olen käynyt pari kertaa aiemminkin, mutten ole kirjoitellut kokemuksista, joten nyt on hyvä hetki korjata puute, vaikka liikkeellä oltiinkin jo lopputiltapäivästä ja melko lyhyellä kaavalla. Oli parsa-aika ja tarjolla kolme erilaista parsa-annosta, joista valitsin alkuun haudutettua valkoista parsaa, paistettua osterivinokasta ja salvia-hollandaisea. Parsa ja hollandaise olivat odotetusti moitteettomia, mutta annoksen nosti tavanomaisen yläpuolelle erinomaiset … Jatka artikkeliin Pastis sydämellä

Bon Vivant: Suomen kokkimaajoukkueen Menu Nordic

Paluumatkalla Tukholmasta illastin M/S Silja Symphonyn Bon Vivantissa, joka on laivan fine dining -paikka 7. kannen kävelykadun keskivaiheilla. Sopivankokoinen ja miellyttävä ravintola, jonka rauhallisuus sopii hyvin tällaiselle buffa-allergikolle. Listalla oli paljonkin mielenkiintoista syötävää, joista päädyin kokkimaajoukkueen suunnittelemaan Menu Nordiciin viineineen. Ensin kuitenkin kuplivaa, nyt teki mieli jotain makeampaa. Ehdotettu cocktail Chambordista ja Pannier Brutista täytti tarpeen hienosti. Chambord on hieno juoma, tumma … Jatka artikkeliin Bon Vivant: Suomen kokkimaajoukkueen Menu Nordic

Hurmaava Volt

Tukholman-reissulla piti kokea myös joku Michelin-ravintola. Kolme kaksitähtistäkin oli tarjolla ja seitsemän yksitähtistä; pönötystä ja tärkättyjä esiliinoja ei nyt haettu vaan mieluummin jotain lähi- ja luomuhenkisempää - ja sellainen löytyikin: Volt. Menu oli tarjolla neljän tai kuuden ruokalajin mittaisena, plus juustot. Päädyimme kuuteen, miinus juustot. Itse otin viinipaketin, seura vain yhden viinin ja alkoholitonta mehua. Alkusamppanjaksi tuli Comte … Jatka artikkeliin Hurmaava Volt

Brasseriet på Kungliga Operan pikaisesti

Tukholman reissun ohjelmaan oli varattu ilta oopperassa (tai nykybaletissa), ja sitä ennen toki syömään yhteen oopperatalon ravintoloista. Niin, talossa tosiaan on useita kunnon illallisravintoloita (miksei meillä ole??), yksi Michelin-tähditettykin, nyt tosin mentiin toiseen, Brasseriet-nimiseen. Paikka oli sisältä oopperatalomaisen vanhahtavalla tavalla hieno mutta lähes pimeä (aurinkoisesta ulkoilmasta tullessa) ja iPhonen taskulappu olikin hyödyllinen menun pientä tekstiä tihrustaessa. … Jatka artikkeliin Brasseriet på Kungliga Operan pikaisesti