Tampereen teatterikesässä on useinkin voinut nähdä paitsi esityksiä pitkin Suomea ja maailmaa myös sellaisia, joita olisi voinut Helsingin seudulla jo helposti nähdä. Tällä kertaa tähän tuli vielä lisäkerros: esitys, jonka kylläkin näin keväällä, mutta josta en silloin ehtinyt kirjoittaa. Nyt siis ilokseni näin Compañía Kaari & Roni Martinin Anna Kareninan toistamiseen. Tolstoin Anna Karenina (1877) … Jatka artikkeliin Anna Karenina flamencon ja nykytanssin pyörteissä
Brad Pitt laatii matchaa - vesi oikeassa lämpötilassa, vaahdotus bambuvispilällä, jne. - ja tarjoaa teetä myös haastattelijalle. Paikka on kaverin ateljee, jossa on 200 kg möykky savea, ja haastattelija lienee GQ Style -lehdestä, johon Pitt oikeastikin antoi haastattelun toukokuussa 2017 liittyen ero- ja elämänkriisiinsä. Anna-Mari Karvosen ja Anni Puolakan Amor fati -näytelmän pääraaka-aineksia ovatkin juuri … Jatka artikkeliin Amor Fati
Maallisten ilojen puutarha on hollantilaisen renessanssiajan taidemaalarin Hieronymus Boschin (n. 1450 - 1516) tunnetuin työ, triptyykki, joka kuvaa paratiisia, maallisia iloja ja helvettiä. Boschin alkuperäistä tarkoitusta tai tulkintaohjetta triptyykille ei tiedettäne; tulkintaa pitänee kuitenkin tehdä kristinuskon viitekehyksestä ja sen käsittein. Maalauksen lukeminen vasemmalta oikealle kertoisi tyypillisen moraalitarinan: paratiisissa Jumala yhytti Aatamin ja Eevan (vasen paneeli), … Jatka artikkeliin Maalliset ilot, helvetit ja paratiisit
Etsiydymme paikoillemme Kuopion kaupunginteatterin Maria-katsomoon, ja Helena Franzén istuu jo näyttämöllä tunnustellen käsistään valuvaa valkeaa hiekkaa (joka näyttää karkealta merisuolalta). Nousee sitten ylös ja alkaa liikkua. Pieni, hennon - jopa hauraan - oloinen nainen liikkuu pienesti ja silti täyttää vaivatta koko näyttämön ja ottaa läsnäolollaan haltuunsa katsojan jakamattoman huomion. Välillä hän rientää etunäyttämölle katse kohti … Jatka artikkeliin Extended – tanssin muistijälkien keidas
Satoa goes wild -ruokafestivaali levittäytyi tänäkin vuonna Kuopion keskustaan, mukana kymmenen ravintolaa tai muuta toimijaa omisssa tiloissaan, terasseilla tai pop up -pisteissä. Tällä kertaa silmään pisti etenkin liha-annosten vähyys: possua oli parissa annoksessa, samoin kalaa; nautaa ei lainkaan, mutta sen sijaan sirkkoja enemmämkin. Muutoin kasvikset jyräsivät. Tein kierroksen perjantaina lounasaikaan. Aikaa meni 2 h 45 … Jatka artikkeliin Sirkkoja ja muita kasviksia – #SatoaGoesWild
Muutos ihmisen elämässä. Onko se mahdollinen vielä ihan elämän ehtoohämärässäkin, onko vielä aikaa, vaikka aika on jo jättämässä? Voiko siitä haaveilla sairaalassa, vaikka toivo tuntuu menneeltä? Miten rakkaussuhde muuttuu, vaikkei ehkä haluaisi ja vaikka rakastaa, ikuisestikin (eihän se aina riitä)? Kuopio tanssii ja soi -festivaalin tämän vuoden kantaesitysteos oli Carl Knifin At Once, in Helsinki. … Jatka artikkeliin At Once, in Helsinki – terävästi ja tunteella
Kuopio tanssii ja soin tämän vuoden Kanadan-vieraista toinen, Les Ballets Jazz de Montréal (BJM), avasi festivaalin teoksella Dance Me, jonka upeus koetteli käsityskykyä. Tämän viime joulukuussa kantaesitetyn teoksen koreografeiksi on kirjattu Andonis Foniadakis, Annabelle Lopez Ochoa ja Ihsan Rustem sekä drmaturgiksi ja lavaohjaaksi Eric Jean. Musiikki on Leonard Cohenin - eikä vain musiikki, vaan tekstimateriaali … Jatka artikkeliin Dance Me hurmasi monitaiteisella estetiikallaan
Kansallisbaletin kausi päättyi kauniisti Tanssin tähden -gaalaan, mukana lähes tusinan verran teoksia tai katkelmia teoksista, joista monia on nähty ihan viime aikoina ja toisia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Olipa mukana teos myös koreografilta, jota ei ole Kansallisbaletissa käsittääkseni aiemmin lainkaan nähty. Melko klassisvoittoisen ohjelman seassa muutama ilahduttava nykytanssihelmikin. Ilta alkoi Uwe Scholzin Seitsemäs sinfonia -teoksen … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin kauden kaunis päätös Tanssin tähden
Esitys keskeytyy kymmenisen minuuttia ennen loppua, kun lavalla alkaa (teko)veri virrata ja katsomossa pyörrytään. Huhuillaan yleisöstä lääkäriä - ei löydy. Huhuillaan hoitajaa - löytyy. Pian mies saadaankin virkoamaan ja talutellaan ulos salista, ja esitys pääse jatkumaan. Akse Pettessonin Q-teatteriin ohjaamasta Arki ja kauhu -esityksestä on liikkunut juttuja, että siellä väkeä lakoaa - siksi tuleekin mieleen, … Jatka artikkeliin Arki ja kauhu – keksittyä ja todellista
Eikö sosiaalinen media ole jatkuvaa identiteettiperformanssia, itseä koskevien vaikutelmien hallintaa? Moista itsetehostusta ja egotrippailuako tämä bloggaaminenkin on? Tasan viisi vuotta sitten istuin hotellihuoneessa Jyväskylässä ja perustin tämän blogin. En ihan täysin holtittomasta mielijohteesta, vaan oli ajatus jo hetken kytenyt, ja pari pahaa-aavistamatonta ystävää ja tuttua siihen kannustanutkin. Luin äsken juuri tuoaikaista ”motivaatikirjettä” itselleni, siis pohdintaa … Jatka artikkeliin Blogi 5 vuotta ja uusi ilme!
Graalin ritarikunta vartioi Kristus-reliikkejä, Graalin maljaa ja Longinuksen keihästä. Titurel (Koit Soasepp) siitää ritarikunnan johtajuuden pojalleen Amfortasille (Tommi Hakala), joka yrittää kukistaa vihulaisen Klingsorin (Jukka Rasilainen), mutta lankeaa noidutun viettelijättren Kundryn (Tuija Knihtilä) pauloihin, menettää keihään ja vielä haavoittuukin siitä. Vain keihäs voi parantaa tuskaisen haavan - ja keihään voi hankkia takaisin vain myötätunnon avulla … Jatka artikkeliin Parsifal viehättää silmää ja virvoittaa mieltä
Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tunnelmiin meitä tanssiteltiin Berliinin valtionbaletin tuotannolla Les Nuits - Yölliset tunnit, Angelin Preljocajin teos vuodelta 2013 lupasi sensuellia ja erootillista menoa - jopa siinä määrin, että suositusikärajaksi mainittiin 12. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön (huoh) ikärajakriteerien mukaan sellaisessa leffassa saisi olla mm. ”yksi tai useampia peiteltyjä seksikohtauksia tai runsaasti … Jatka artikkeliin Les Nuits – aistillista estetiikkaa
Lämmin tuulahdus aurinkoisen Tampereen kevätsäässä, elämän henkäys vai pirunkeuhkon nariseva ujellus? Sanotaan, ettei elämä ole vaikeaa, pitää vain muistaa hengittää. Henki on elämän välttämätön muttei riittävä ehto, tarvitaan myös toista ihmistä - vaikka hankaliahan ne ruojat tuppaavat olemaan. Tero Saarinen Companyn uusin teos Breath kantaesitettiin kuukausi sitten Kanadassa, ja Suomen ensi-ilta oli eilen Tampere-talossa. Saarisen … Jatka artikkeliin Breath kasvaa osiaan suuremmaksi
”Fear is the path to the dark side. Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering.” - Yoda Aivan, mutta entä ylpeys, voiko se johtaa pidäkkeettömään väkivaltaan ja toisen ihmisen mielettömään surmaamiseen? Näin tuntuu oivaltavan Veikko Antero Lajusenniemi, jonka ajoittain valtaa tuollainen ”tuttu tumma tunne”. Teatteri Jurkan uuden biisin nimi on … Jatka artikkeliin Ylpeys ja itsepetos
Kansallisoopperassa nähty hyvin tuore produktio Verdin Trubaduurista on kahden espanjalaisteatterin, Barcelonan Gran Teatre del Liceun ja Oviedon (Kansallisoopperan mukaan Ovideon) Teatro Campoamorin yhteistuotanto viime kesältä, ohjaajanaan andorralaissyntyinen Joan Anton Rechi. Trubaduuri on suosittu ooppera, jossa on hyvinkin tuttuja aarioita ja kuorokohtauksia - tässä produktiossa etualalle tuntuivat kuitenkin nousevan ohjauksen ulkomusiikilliset piirteet. Tarina on yksi klassisen … Jatka artikkeliin Trubaduuri operoi katsojan moraalitunteilla
Erinomaisuutta 